Positiiviset ja negatiiviset

Menneen viikon positiivisiin kuuluu ehdottomasti se, että agilitytreenit jatkuvat hallissa talvikauden. Pääsemme siis treenaamaan ainakin periaatteessa kerran viikossa, kuten kesälläkin. Negatiivista asiassa on vain päivä, lauantai. Muusalla harvoin on lauantaina esteitä esteille, minulla sitäkin useammin. Usein on töitä viikonloppusin, eli pitää matkustaa jonnekin, tai olla jossain tapahtumassa. Jos ei ole töitä, niin sitten olisi muuten vaan viikonloppuisin politiikkaa ja politiikkaa. Yritämme kuitenkin selviytyä lauantaisin agilityyn ja sunnuntaisin tokoon.

Perjantain viimeisissä ulkotreeneissä olimme Muusan kanssa yksityisopetuksessa, koska olimme ryhmämme ainoat. Sehän passasi meille. Harjoittelimme ensimmäistä kertaa keinua, mikä sujui oikein mainiosti. Teimme myös eteen lähettämistä (Muusa on vähän liikaa mun kädessä kiinni) ja rengasta (jota minä en vaan meinaa oppia ohjaamaan...)

Lauantai vierähti ehdokkaan ja kampanjakoiran ominaisuudessa Ruoholahdessa. Positiivista oli se, että Muusa todellakin kerää ympärilleen ihailijalaumaa ja minä jaoin ahkerasti uutta käyntikorttiesitettä. Negatiivista kampanjoinnissa on se, että pitää kuunnella ihmisten horinoita peräpukamista yms. (ei näkynyt Muusaa haittaavan) ja tulee kamalan kylmä (Muusalla oli munkki-Tuc -varustus, mutta silti se alkoi jossain vaiheessa hytisemään, minusta puhumattakaan...) Kamera oli mukana, mutta unohdimme ottaa kuvia ;)

Eilen olimme Ojangossa tarkoituksena treenata, valitettavasti emme päässeet Muusan kanssa agilitykentälle asti pienen haaverin takia. Tai no ensimmäinen haaveri oli ohjaajan krapula, ja vasta toinen se, että Muusa sohaisi minulta hampaat huulesta läpi. Ihan vaan perinteisesti kolauttamalla päänsä kovaa minun päähäni (ottaessani Muusaa ulos autosta) ja hampaat jäivät rysäyksessä huulen väliin. Jotenkin sitä verta tuli niin paljon ja puhuminen oli vaikeaa, että päätin luovuttaa. Eikä Muusa tietenkään tajunnut miksi olimme ajaneet Ojankoon asti ja hän ei sitten päässytkään kentälle. (Muusa alkaa jo kotona eteisessä tanssia agilitytanssia, kun se tajuaa että lätkä ja lelu on lähdössä myös mukaan ja olemme siis menossa agilitykentälle...)

Positiivista tässä tarinassa oli se, että myös Ali oli mukana ja kerettiin harjoitella ennen haaveria Alin ensimmäisiä agilityjuttuja oikein innokkaasti. Molemmille koirille oli myös hyvää treeniä lähteä yhdessä jonnekin, missä ei ollenkaan päässyt riehumaan keskenään. Maanantaiaamuna huulikaan ei enää tunnu kipeältä :)

Aamutuimaan vähän pihalla

Tämän viikon Muusa viettää Loviisan kanssa ja minä suuntaan Euroopan sosiaalifoorumiin Malmöhön.