Kohta ei näy ikkunasta mitään

Lunta on kasautunut ikkunoihin niin paljon, että Muusa ei meinaa nähdä kytätä niistä.

Jos oikein kovasti kurkotan...

...niin näen sentään vielä jotain

Porokoira on pitkulaisempi, eikä sen tarvitse sen enempää kurkotella

Silti on syytä pitää huolestunut neuvottelupalaveri: miten ikkunasta kyttäykset hoidetaan, jos lumikerros vielä kasvaa?

Iloinen ja pirteä

Muusa aamuenkillä jäällä

Viimeviikon Muusa vietti enemmän tai vähemmän sohvaperunana minun vääntäessä opintoja + töitä yötä päivää. Seurauksena tästä virtaa on riittänyt. Viikonloppuna on riehuttu metsässä ystävänpäivän kunniaksi Neron, Nevan ja tietenkin Kurun kanssa. Lisäksi on kuolattu sairaan isoja laskiaispullia, vahdittu reviiriä ja pelästytty ilotulitusta. Uusi viikko aloitettiin tänään pitkällä ja kiireettömällä aamulenkillä aurinkoa palvoen.

Muusa ja Herttoniemenrannan leegotalot

Valppaana kuin porkkana

Kerrankin saa rauhassa haistella ilman, että porokoira roikkuu perseessä, tassuja paleltaa tai muuten vaan ei huvita.

Kotona taas

Ihanaa olla kotona ja Herroniemen hangilla taas. Hoidossa tuli pureksittua pari kaukosäädintä ja modeemi. Että sillai, työntäyteinen viikko.

Kävimme kirpputorilla ja Muusa valkkasi itselleen nojatuolin. Nyt makuuhuoneessa voi valita nukkumapaikaksi sängyn ja oman pedin lisäksi myös nojatuolin.

Muusa valmistautuu lomaan

Tänään alkaa Muusan viikon loma minusta. Muusa on valmistautunut lomaan ja hoitoon lähtemiseen tietenkin lepäämällä :D




Ulkoilutkin olleet ihan minimissä, eihän tollaseen lumipyryyn pinserineidin sovi pitkälle lähteä...