Muusa vaanii...
... ja sitten mennään.
Muusan heinäkuu :)
Mutakylvyn jälkeen.
Louskis, louskis..
Valpas poika tuo veljeni.
keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2008
maanantaina, heinäkuuta 28, 2008
Nartun elämää
Tein aamutuimaan pieniä laskutoimituksia. Jos nartulla on vähintään kaksi kiimaa vuodessa, joista kolme viikkoa menee juoksuun ja kahdeksan viikkoa valeraskauteen, niin kuinka paljon vuodesta siis menee nartulla kiimailuun? Laskujeni mukaan noin 42% nartun vuodesta kuluu joko juoksuun tai valeraskauteen. Huh, se on paljon. Ja joillakin nartuilla kiima voi tulla useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. Toisaalta kaikilla ei ole valeraskausoireita, tai ne ovat niin lieviä, että eivät käytännössä haittaa ollenkaan.
Jos Muusa ei olisi minulla sijoituksessa, leikkaisin sen. En sen takia, että juoksut olisivat jotenkin liikaa, vaan sen takia, että juoksujen jälkeinen kahdeksan viikon masennus on jo vähän paksua. Toisaalta Muusa on vielä niin nuori, että ehkä on toivoa. Ehkä sen juoksukäyttäytyminen ei vakiinnu tällaiseksi ja masennus vähenee / jää tulematta seuraavilla kerroilla...
Jos Muusa ei olisi minulla sijoituksessa, leikkaisin sen. En sen takia, että juoksut olisivat jotenkin liikaa, vaan sen takia, että juoksujen jälkeinen kahdeksan viikon masennus on jo vähän paksua. Toisaalta Muusa on vielä niin nuori, että ehkä on toivoa. Ehkä sen juoksukäyttäytyminen ei vakiinnu tällaiseksi ja masennus vähenee / jää tulematta seuraavilla kerroilla...
perjantaina, heinäkuuta 25, 2008
Agilitykuvia
Muusa harjoittelee pujottelua
Muusa A-esteellä
Muusa hyppää
Pieleen meni. Olen antanut Muusalle liian myöhään käskyn esteestä ja nyt se ressukka on ajautunut minun ja esteen siivekkeen väliin ja katsoo minua kysyvästi "mistä mun piti hypätä?". Lauran ilme kertoo tilanteesta enemmän kuin tuhat sanaa: Lotta tunaroi... (kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.)
Mikä on kun ei taidot riitä? Mikä on kun ei onnistu? [hyräilleen Martti Servon biisiä]
Muusa A-esteellä
Muusa hyppää
Pieleen meni. Olen antanut Muusalle liian myöhään käskyn esteestä ja nyt se ressukka on ajautunut minun ja esteen siivekkeen väliin ja katsoo minua kysyvästi "mistä mun piti hypätä?". Lauran ilme kertoo tilanteesta enemmän kuin tuhat sanaa: Lotta tunaroi... (kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.)
Mikä on kun ei taidot riitä? Mikä on kun ei onnistu? [hyräilleen Martti Servon biisiä]
keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008
Voihan pamaus!
Mökillä Hämeenlinnassa Muusaa odotti järkytys. Läheisestä varuskunnasta kantautuu kaameita pamauksia (siis ampumista) herkkähermoisen neitimme lomapäiviä tutisuttamaan. Eilen sain vielä tuon tutisevan luikkimaan perässäni lenkille kaikki innostamiskeinot käyttäen. Pamauksista huolimatta lenkki sujui mukavasti. Tänään tyhmänä oletin, että saman voisi toistaa. Lähdimme aamulenkille metsään ilman hihnaa. No, mitä tekee pamausta pelästynyt pinseri kaukana mökin turvasta?
Juoksentelee pitkin metsiä minua karkuun dyykaten mahdollisimman suojaiseen pusikkoon ja jääden sinne kyhjöttämään mahdollisimman hiljaa ja pienenä. Noin kolme kertaa jouduin sen etsimään umpimetsästä, eikä operaatio ollut minusta yhtään hauskaa. Ei tosin Muusastakaan. Yritin sitten kulkea sen kannsa tietä pitkin takasin pitäen valjaista kiinni, mutta eihän siitä mitään tullut, kun Muusan mielestä piti päästä mättäiden taakse suojaan. Ei auttanut muuta kuin kantaa eläin kotiin. Hiki tuli, suuri hiki. Huoh.
Emme enää ikinä missään lähde lenkille ilman hihnaa, olosuhteista viis.
Loppupäivän aiomme pysyä visusti omalla tontilla, Muusa luultavasti peiton alla piilossa.
Minä olen täällä grillivahti.
Juoksentelee pitkin metsiä minua karkuun dyykaten mahdollisimman suojaiseen pusikkoon ja jääden sinne kyhjöttämään mahdollisimman hiljaa ja pienenä. Noin kolme kertaa jouduin sen etsimään umpimetsästä, eikä operaatio ollut minusta yhtään hauskaa. Ei tosin Muusastakaan. Yritin sitten kulkea sen kannsa tietä pitkin takasin pitäen valjaista kiinni, mutta eihän siitä mitään tullut, kun Muusan mielestä piti päästä mättäiden taakse suojaan. Ei auttanut muuta kuin kantaa eläin kotiin. Hiki tuli, suuri hiki. Huoh.
Emme enää ikinä missään lähde lenkille ilman hihnaa, olosuhteista viis.
Loppupäivän aiomme pysyä visusti omalla tontilla, Muusa luultavasti peiton alla piilossa.
Minä olen täällä grillivahti.
tiistaina, heinäkuuta 22, 2008
Pilsnereiden kesäpäivä
Pinsereiden kesäpäivää vietettiin sunnuntaina Tuusulassa. Olen parhaillaan kirjoittamassa tuosta juttua Snautseri-Pinseri -lehteen, joka ilmestyy käsittääkseni viikolla 38.
Muusa on ollut viimeaikoina aika vaisu, se ei jaksa innostua asioista ja mieluiten viettäisi aikansa peiton alla omassa pesässä nukkuen. Epäilen valeraskautta tai muita juoksun jälkeiseen aikaan liittyviä hormonimuutoksia. Kesäpäivästä Muusa kuitenkin innostui, eniten tietenkin siitä, että matkaan lähdettiin Alin kanssa. (Mitä siitä, vaikka paikan päällä Muusa olikin sitten taas ihan apaattinen.)
Kesäpäivän koulutusosuus muodostui tänä vuonna BH-kokeen taidoista ja agilitystä. Mitään tokojuttuja Muusaa ei liiemmin olisi haluttanut tehdä, eikä se jaksanut oikein innostua minusta. Kouluttajana toiminut Hanna Pasanen kysyikin, joudunko aina motivoimaan ja houkuttelemaan koiraa niin paljon. Onneksi normaalia Muusaa kyllä kiinnostaa harrastaa minun kanssa. Saatiin hyviä vinkkejä harjoitteluun jatkossa.
Minua lähinnä harmittaa, että en usko voivani hyödyntää mitään saamistani vinkeistä juuri nyt, koska koira viestii kaikin keinoin, että sen kanssa pitäisi ottaa rennosti ja pitää taukoa. Nyt ymmärrän, miksi monilla koiraharrastajilla on useampi koira: yksi koira ei yksinkertaisesti jaksa treenata niin paljon kuin minä jaksaisin :) Täytyy vain yrittää malttaa mielensä, muistaa kaikki jutut tulevaisuutta varten ja edetä Muusan ehdoilla. Onneksi kohta loppuu loma, jonka jälkeen koko syksy meneekin sitten etupäässä politiikkaan.
Agilityn treenaamiseen osallistuttiin, vaikka Muusa olikin tässä vaiheessa jo ihan naatti. Lähinnä siksi, että oli niin hyvä tilaisuus harjoitella erilaisella kentällä ja samalla erilaisilla esteillä. Tämä oli erinomaista harjoitusta Muusalle, joka on koko kesän treenannut vain samalla kentällä.
Tässä mennään uutta (hieman liukkaampaa) puomia, agilitykouluttajamme Laura Verkamo pitää Muusasta kiinni, että neiti ei liukkaiden pintojen pelkoisena keksi räpiköidä puomilta omia aikojaan takaisin ja oppia näin ei toivottuja tapoja.
Oli päivässä Alin lisäksi vielä muutakin, mistä Muusa jaksoi innostua, nimittäin leikkimieliset kilpailut, joissa taisteltiin suurimman ahmatin ja nopeimman pikajuoksijan titteleistä. Tuo pieni piste tuossa vasemmalla on Muusa pikajuoksussaan juuri ennen maaliviivaa. Harmi, että kuvassa ei näy Loviisan komeaa pyllähdystä maaliviivan takana, jonne me yhdessä rykelmässä juoksimme Muusaan houkuttimeksi. Siitä pyllähdyksestä olisi ilman muuta pitänyt saada extratyylipisteitä :)
Nakkeja Muusa ahmi pinserimittakaavassa sen verran rauhallisesti, että ei ollut hätyyttelemässä aivan kärkeä.
Lopuksi vielä poseerauskuva.
Kuvat: Kirsi Virtala
Muusa on ollut viimeaikoina aika vaisu, se ei jaksa innostua asioista ja mieluiten viettäisi aikansa peiton alla omassa pesässä nukkuen. Epäilen valeraskautta tai muita juoksun jälkeiseen aikaan liittyviä hormonimuutoksia. Kesäpäivästä Muusa kuitenkin innostui, eniten tietenkin siitä, että matkaan lähdettiin Alin kanssa. (Mitä siitä, vaikka paikan päällä Muusa olikin sitten taas ihan apaattinen.)
Kesäpäivän koulutusosuus muodostui tänä vuonna BH-kokeen taidoista ja agilitystä. Mitään tokojuttuja Muusaa ei liiemmin olisi haluttanut tehdä, eikä se jaksanut oikein innostua minusta. Kouluttajana toiminut Hanna Pasanen kysyikin, joudunko aina motivoimaan ja houkuttelemaan koiraa niin paljon. Onneksi normaalia Muusaa kyllä kiinnostaa harrastaa minun kanssa. Saatiin hyviä vinkkejä harjoitteluun jatkossa.
Minua lähinnä harmittaa, että en usko voivani hyödyntää mitään saamistani vinkeistä juuri nyt, koska koira viestii kaikin keinoin, että sen kanssa pitäisi ottaa rennosti ja pitää taukoa. Nyt ymmärrän, miksi monilla koiraharrastajilla on useampi koira: yksi koira ei yksinkertaisesti jaksa treenata niin paljon kuin minä jaksaisin :) Täytyy vain yrittää malttaa mielensä, muistaa kaikki jutut tulevaisuutta varten ja edetä Muusan ehdoilla. Onneksi kohta loppuu loma, jonka jälkeen koko syksy meneekin sitten etupäässä politiikkaan.
Agilityn treenaamiseen osallistuttiin, vaikka Muusa olikin tässä vaiheessa jo ihan naatti. Lähinnä siksi, että oli niin hyvä tilaisuus harjoitella erilaisella kentällä ja samalla erilaisilla esteillä. Tämä oli erinomaista harjoitusta Muusalle, joka on koko kesän treenannut vain samalla kentällä.
Tässä mennään uutta (hieman liukkaampaa) puomia, agilitykouluttajamme Laura Verkamo pitää Muusasta kiinni, että neiti ei liukkaiden pintojen pelkoisena keksi räpiköidä puomilta omia aikojaan takaisin ja oppia näin ei toivottuja tapoja.
Oli päivässä Alin lisäksi vielä muutakin, mistä Muusa jaksoi innostua, nimittäin leikkimieliset kilpailut, joissa taisteltiin suurimman ahmatin ja nopeimman pikajuoksijan titteleistä. Tuo pieni piste tuossa vasemmalla on Muusa pikajuoksussaan juuri ennen maaliviivaa. Harmi, että kuvassa ei näy Loviisan komeaa pyllähdystä maaliviivan takana, jonne me yhdessä rykelmässä juoksimme Muusaan houkuttimeksi. Siitä pyllähdyksestä olisi ilman muuta pitänyt saada extratyylipisteitä :)
Nakkeja Muusa ahmi pinserimittakaavassa sen verran rauhallisesti, että ei ollut hätyyttelemässä aivan kärkeä.
Lopuksi vielä poseerauskuva.
Kuvat: Kirsi Virtala
lauantaina, heinäkuuta 19, 2008
Muutama tokokuva
perjantaina, heinäkuuta 18, 2008
Pinserin kesäloma
Muusa ottaa aurinkoa parvekkeella :)
Pinserin kesälomaan kuuluu pitkään nukkumista (klo 13.30 neiti on vielä syvällä peiton alla eikä osoita mitään merkkejä heräämisestä tai ulos kaipaamisesta), kirmailua ulkona ja tietenkin ja auringossa loikoilua. Kotona voi tehdä näitä kaikkia, mutta tietenkin mökille pääseminen on aina plussaa. Kulunut viikko ollaan oltu ihan vaan kotosalla. Muusa nauttii siitä, että sillä on seuraa, eikä kukaan kiirehdi pois kotoa.
Ollaan siirrytty kolmesta lenkistä kahteen, koska Muusaa ei saa ennen iltapäivää hereille (eikä minua) ja toisaalta pitkät lenkkimme on ollut pikemminkin koko illan kestäviä seikkailuita. Ali-veikkaa, joka muutti ihan naapuriin, meidän entiseen kotiin, olemme nähneet useiden iltariehujaisten merkeissä.
Kesälomalla ikävä kyllä omistajalla on aikaa puuhailla myös kaikkea sellaista, minkä Muusa mieluiten jättäisi väliin. Punkkeja on tavattu punkkipannasta huolimatta muutama ja poistettu heti. Hampaita on pesty joka päivä, mikään ei taida olla Muusan mielestä tällä hetkellä vastenmielisempää. Korvia putsattu, kynsiä leikattu ja kaikenmaailman muutakin ronkkimista ja tutkimista harjoitettu.
Tänään taas agilityyn ja sunnuntaina pinsereiden kesäpäiville Tuusulaan. Ensi viikolla sitten mökille.
Pinserin kesälomaan kuuluu pitkään nukkumista (klo 13.30 neiti on vielä syvällä peiton alla eikä osoita mitään merkkejä heräämisestä tai ulos kaipaamisesta), kirmailua ulkona ja tietenkin ja auringossa loikoilua. Kotona voi tehdä näitä kaikkia, mutta tietenkin mökille pääseminen on aina plussaa. Kulunut viikko ollaan oltu ihan vaan kotosalla. Muusa nauttii siitä, että sillä on seuraa, eikä kukaan kiirehdi pois kotoa.
Ollaan siirrytty kolmesta lenkistä kahteen, koska Muusaa ei saa ennen iltapäivää hereille (eikä minua) ja toisaalta pitkät lenkkimme on ollut pikemminkin koko illan kestäviä seikkailuita. Ali-veikkaa, joka muutti ihan naapuriin, meidän entiseen kotiin, olemme nähneet useiden iltariehujaisten merkeissä.
Kesälomalla ikävä kyllä omistajalla on aikaa puuhailla myös kaikkea sellaista, minkä Muusa mieluiten jättäisi väliin. Punkkeja on tavattu punkkipannasta huolimatta muutama ja poistettu heti. Hampaita on pesty joka päivä, mikään ei taida olla Muusan mielestä tällä hetkellä vastenmielisempää. Korvia putsattu, kynsiä leikattu ja kaikenmaailman muutakin ronkkimista ja tutkimista harjoitettu.
Tänään taas agilityyn ja sunnuntaina pinsereiden kesäpäiville Tuusulaan. Ensi viikolla sitten mökille.
keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2008
Muusa veneilee
Olimme Muusan kanssa Keski-Suomessa lomailemassa. Etukäteen suurin huoleni oli, miten Muusa kestää hyttysiä. Todistettavasti ihan hyvin. Aikamoiset paiseet siihen nousee, mutta ei se niistä näyttänyt olevan moksiskaan. Tässä veneilykuvia :)
"Minun paikkani on tietysti tähystäjän paikka, ihan veneen nokassa. Kylläpäs täältä näkeekin hyvin ja pitkälle."
"Korvat vain hulmuavat tuulessa, täältä sitä tullaan!"
"Ai että, kylläpä tämä veneily on mukavaa touhua..."
" ...tai no, niin kauan kunhan vesi ei roisku minun päälle!"
"Minun paikkani on tietysti tähystäjän paikka, ihan veneen nokassa. Kylläpäs täältä näkeekin hyvin ja pitkälle."
"Korvat vain hulmuavat tuulessa, täältä sitä tullaan!"
"Ai että, kylläpä tämä veneily on mukavaa touhua..."
" ...tai no, niin kauan kunhan vesi ei roisku minun päälle!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)