torstaina, joulukuuta 31, 2009

Lumineito

Vuosikymmenen viimeistä päivää vietetään Kurikassa lumen saartamana. Aurinkokin hieman näyttäytyi ja päästiin ihailemaan Pohojanmaan lakeutta.

"Höh - Miten täällä haistellaan ilman, että koko naama on märkä?"

Lunta oli pellolla suunnilleen saman verran kuin Muusalla on säkäkorkeutta, onneksi peltojen välissä meni tie, jossa Muusa ei sentään ihan kokonaan hukkunut lumeen.

Hassut traktorin munat

Yhtä komia Koskinen kuin viimevuonnakin :D

tiistaina, joulukuuta 29, 2009

Paluu prinsessasänkyyn


Muusan loma alkoi oikeastaan vasta maanantaina Kurikassa. Nautinnollisia unia prinsessasängyssä ja vapaana kirmailua umpihangessa.

Tikit on otettu pois ja maha näyttää vähän hassulta :D

sunnuntaina, joulukuuta 27, 2009

Keskitalven mökkeilyä

Joululoman kunniaksi käväisimme koirien kanssa mökillä. Yhdenillanreissu oli löhöilypainoinen, koska Kurulla on juoksun tärppipäivät ja Muusalla tikit. Järven jäällä olisi ollut sopivasti pehmeää puuterilunta riehumiseen, eikä kumpikaan tuntunut ymmärtävän miksi tontilta toiselle vapaana kirmailun sijaan heidät komennettiin sisätiloihin.

Takkatulen ääressä tuohtumus unohtui kuitenkin nopeasti

Etenkin Muusasta löhöily takkatulen ääressä olikin yllättävän nautinnollista

Porokoira sen sijaan yritti vähän väliä esittää toiveitä vauhdikkaammasta illanvietosta.

Yritelmä poseerauksesta, ei näiden tyttöjen vahvin laji :D

perjantaina, joulukuuta 25, 2009

Joulupuuroo

♫ ♫ Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo... ♫ ♫

Herrantertut kiltisti odottamassa

"Käy kiinni, kuin sika limppuun"

Ahmatin tyylinäyte

Kuru nautiskelee joulurauhasta lahjasorsa vierellään

Muusa rauhoittaa itseään vanuttamalla vanhaa pantteria. Muusan paketit oli syötäviä ja arvatenkin niistä on jäljellä enää vain muisto.

sunnuntaina, joulukuuta 20, 2009

Valmiina riehumaan

Tänään syödään viimeistä päivää kipulääkettä ja hyvä niin. Muusa ei nimittäin omasta mielestään ole enää laisinkaan kipeä ja riehuu kotona heti kun silmä välttää. Lenkeilläkin tuo otus on aivan mahdoton ja virtaa tuntuu taas olevan yhden ruutitynnyrin verran. Piristynyt Muusa on myös selkeästi tylsistynyt toipilaselämään ja keksii kaikkea tyhmää, kuten ikkunassa wuffittelu ja juoksuisen Kurun kiusaaminen.

Viikko pitäisi vielä Muusan jaksaa köpöttelyä ja minun vahtia menoa. Se saattaa tuntua molemmista loputtoman pitkältä viikolta.

Lenkille lumipyryyn - Muusa esittelee talvimuotia

He pääsivät pipareihin ♥

lauantaina, joulukuuta 19, 2009

Maha

Alhaalta päin kuvattuna maha näyttää tältä:


Haava on siisti ja kuten jo aiemmin todettu, ei järin iso.

perjantaina, joulukuuta 18, 2009

Toipilaselämää

Muusa on ollut leikkauksen jälkeen pöppörössä, väsynyt ja välillä kipuinen. Olosuhteisiin nähden se on kuitenkin yllättävän oma itsensä ja nauttii kaikesta hyysäyksestä täysin rinnoin. Yllättävää kyllä, haavan askarteleminen ei ole vielä kiinnostanut sitä juurikaan. Tötteröä on pidetty lähinnä öisin ja silloin kun ei jaksa silmä kovana kytätä Muusan tekemisiä.

"Ihan sama, kunhan saa olla peiton alla"

Tohtori Kuru on onneksi tajunnut, että Muusa on kipeä ja käyttäytynyt muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta oikein mallikkaasti ja osallistunut Puikulan hoivaamiseen. Ei ole siis tarvinnut eristää koiria toisistaan (paitsi silloin kun ovat keskenään, ettei Kuru pääse askartelemaan Muusan tikkejä).

Leikkauksen aikana Muusalla ollut hengitysputki ärsytti kurkkua, niin että eilen piti köhiä. Köhimiseen auttoi riisijätski, naminami. Ensimmäisen kerran ruoka maistui Muusalle vasta eilen, toisena toipilaspäivänä, vaikka yritimme tarjota kaikenlaisia herkkuja jo edellisenä iltana. Kuru oli tietenkin tyytyväinen, kun sille syydettiin kaikki, mikä Muusalle ei kelvannut :D

Hyvin nopeasti Muusa on ehdollistunut erilaisiin palveluksiin, kuten siihen, että halutessaan sohvalle, pitää asettua sohvan viereen odottamaan, että joku nostaa jne. Selkeästi koira, joka rakastaa olla passattavana. Eniten haasteita on tuottanut liukastelu: Muusa on pakko kantaa ulos asti, muutoin se sutii rapussa ihan normaaliin tapaansa.


Ja sitten on vielä nämä pakkaset! Aamulla mittarissa -17. Muusa lähti aamupissalle fleecepuku ja toppatakki päällään, sekä töppöset jalassaan. Liikkuminen on haavan takia sen verran hidasta, että Muusa palelee selkeästi normaalia enemmän, eikä ole kovin innoissaan ulos menemisestä. Onneksi ei pitkälle tarvitsekaan selviytyä.

keskiviikkona, joulukuuta 16, 2009

Sterilointileikkaus

Jo kauan sitten varattu leikkauspäivä koitti tänään. Muusa steriloitiin juoksujen yhteydessä tulevien mätäpaiseiden ja muiden terveydellisten syiden takia.

Matkalla eläinlääkäriin kirpeän pakkasen siivittämänä uudessa Pomppa -takissa

Heräämässä leikkauksen jälkeen

Leikkaus sujui hyvin. Kotiin saatiin mukaan kipulääkettä neljäksi päiväksi ja antibioottia kahdeksaksi. Tikkien poisto 12 päivän päästä, sopivasti heti joulupyhien jälkeen ennen kun lähdetään Kurikkaan uudenvuoden viettoon. Juokseminen, hyppiminen ja kotona liukastelu kielletty siihen asti, vähän jännittää miten tässä onnistutaan. Luonnollisesti myös ystävämme tötterö astuu taas kehiin.

Superpöhnäinen ja hovineitinsä Loviisa

Leikkausviilto ei ole kamalan iso, noin 6 cm. Haavalappua pidetään pari päivää.

Muusan toipilashuone, jossa liukas lattia on vuorattu matoilla ja sänky siirtynyt lattiatasoon.

Toipilasajan ainoa sallittu aktiviteetti on ikkunasta tarkkailu

Tarkkailupaikalla sopii myös levätä

torstaina, joulukuuta 10, 2009

Kannattaako sänky pedata?

Olisi kiva kuulla muista pinsereiden (tai muiden kääriytyjäkoirien) kodeista, miten sängynpetaamisongelma on ratkaistu. Meillä ei yleisesti ottaen pedata sänkyä, koska siitä ei käytännössä ole mitään hyötyä. Muusa myllää sängyn kahdessa minuutissa uudestaan kaivautuessaan vällyjen väliin.

Koska olen lähdössä matkalle, päätin tehdä poikkeuksen. Kuten kuvasta voi päätellä, Muusa on jäämässä kotiin :D

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009

keskiviikkona, marraskuuta 25, 2009

Se aika vuodesta

On taas se aika vuodesta, kun pinseriä ei huvita. Enkä kyllä syytäkään Muusaa - kuka nyt haluaisi vapaaehtoisesti lähteä tuonne kylmään, märkään ja pimeään metsään. Bonuksena vielä kaikenmaailman räjäytystöistä tuleva inhottava pauke.

Muusa rappukäytävässä kuivattavana lenkin jälkeen

Meillä onkin päädytty pitkälle iltapäivään venyviin aamuihin peiton alla, lyhyisiin työmatkalenkkeihin keskustan päällystetyillä kaduilla ja pimeisiin iltoihin toimiston sohvan ja päällyskankaan välissä. Kotona olohuoneeseen on pystytetty ilotulitus- ja ammuskelukeskus, sillä vakiomusiikki on nykyään Hui kauhistus -cd.

maanantaina, marraskuuta 16, 2009

Perhepotretti

Muusa tykkää pusutella

Kaikki mahtuvat sohvalle

Muusan uusi kaveri on Marsvin

Kuru on pihalla

maanantaina, marraskuuta 02, 2009

Ilotulitteisiin siedätystä

Meillä on käynyt Muusan kanssa poikkeuksellinen tuuri viimeaikoina. Olemme nimittäin osuneet useamman kerran Santiksen paukkeen aikana ulos ja muutaman kerran myös silloin kun joku on ampunut raketteja ihan vierestä. Nämä sattumat ovat kuitenkin paukkuaran koiran kanssa ollet positiivisia, sillä Muusassa on havaittavissa selkeää siedättymistä. Etenkin niillä kerroilla kun Kuru (joka ei reagoi pamauksiin millään tavalla) on ollut mukana, Muusa on selvästi keskittynyt ihan muihin juttuihin. Viikonloppuna raketteja oli ammuttu aivan koirien vierestä ilman, että Muusa oli reagoinut millään tavalla.

Paukkuarkuudella on tapana pahentua iän myötä, siksi olenkin erittäin iloinen tämän ennalta suunnittelemattoman siedätyksen positiivisista tuloksista. Aikeissa on ollut hankkia Hui kauhistus -cd, joka on suunniteltu siedättämiseen. En kuitenkaan ole vielä löytänyt paikkaa, josta niitä voisi ostaa. (Vinkatkaa siis ihmeessää...) Vielä kerkeäisi ennen uuttavuotta totuttaa Muusaa pamauksiin. Kotona siedättättämisessä on myös mahdollisuus positiiviseen mallioppimiseen, kun on toinen koira koko ajan vieressä, joka viestittää, että ei ole syytä reagoida.

Tällaista on Muusan arki juoksun jälkeisen masennuksen kourissa. Musta möykky on Muusan ja Kurun rakas pantteri.

tiistaina, lokakuuta 20, 2009

Mätäpaiseita - kuinkas muutenkaan

Muusalla on taas niitä inhottavia mätäpaiseita, joita sillä on aina ennen juoksua. Nyt ekaa kertaa myös juoksun jälkeen. Huulet mätii, alapää mätii. Naminami. Antibioottia taas naamariin, kyllä ne siitä.

Muutoin arki rullaa ilman sen kummempia kohokohtia. Sitä tylsää tavallista vaan. Lukuunottamatta sitä, että tytöt olivat viikonlopun mökillä ja pääsivät kuumatkin tekemään elämänsä ensimmäistä verijälkeä.

Kuru ja Muusa lähdössä ulos syksynkeltaisissa valjaissaan

torstaina, lokakuuta 08, 2009

Syksyn ihanuus - sänkipelto

Muusa haaveilee pellolla



Kuru riehuu



Sänkkärillä juokseminen on muuten kivaa, mutta terävät korret tuntuvat neidistä ikäviltä

Blaah, leikkiköön keskenään

Sini ja Kuru







keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009

Matkakoira Muusa

Muusan juoksuista on selvitty inhottavine mätäpaiseineen. (Joo, finnejä on puristeltu taas sekä huulista, että takapuolesta. Yök!)

Juoksujen aikana Muusa pääsi myös hieman reissaamaan ja koki elämänsä ensimmäisen hotelliyön ja matkan yöjunassa. Muusan mielestä yöjuna oli parasta ikinä, sai olla menossa jonnekin ja mukana, mutta kuitenkin peiton alla ;) Ja hotellin parisänky oli juuri sopivan iso ja pehmeä Muusalle! Etukäteen stressasin Muusan ottamista mukaan näille työmatkoille, mutta huoli osoittautui turhaksi: Muusan mielestä hotellihuoneessa köllöttely oli enemmän kuin jees sillävälin kun minä olin kokouksissa. Eikä edestakainen matka Kajaaniin saman vuorokauden aikana näyttänyt Muusaa häiritsevän. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että Muusa on helppo koira: sen todellakin voi ottaa mukaan melkein minne vaan. Ja juoksuisia narttuja on tunnetusti välillä hankala saada hoitoon.


Yritin myös canicrossata juoksuisen Muusan kanssa, että sen kunto ei repsahtaisi hihnalenkeistä, mutta ei neitiä oikein juokseminen huvittanut. Niin epätoivoisen laiskaa lönkötystä en ole vähään aikaan nähnyt :D

Muusa sai lahoituksena Pimulta vaelluskoiran varustuksen. Ollaan jo pitkään suunniteltu vaellusta koirien kanssa. Koska olemme niin neitejä totesimme kuitenkin, että emme vietä teltassa pakkasöitä ja vaellukselle lähdetään aikaisintaan ensi keväänä.

maanantaina, syyskuuta 21, 2009

Tulihan se juoksu viimeinkin


Muusa on tehnyt juoksuaan jo pitkään. Peräpää on ollut niin turvoksissa, että huh huh, mutta mitään eritteitä sieltä ei ole kuulunut. Mietin jo, voiko se juosta ilman että tiputtaa. Epäiltiin myös stressiä syyksi kummalliseen juoksujen pihtaamiseen. Nyt Kuru on viikon Aurinkolahdessa ja Muusalla aikaa rauhoittua. Ja tänään, ensimmäisen rauhoittumispäivän päätteeksi alkoi tiputtelu, juuri sopivasti agilityleirin jälkeen :D

Päätös on nyt lopullisesti tehty: nämä ovat Muusan viimeiset juoksut. Joulukuussa se steriloidaan.