On taas se aika vuodesta, kun pinseriä ei huvita. Enkä kyllä syytäkään Muusaa - kuka nyt haluaisi vapaaehtoisesti lähteä tuonne kylmään, märkään ja pimeään metsään. Bonuksena vielä kaikenmaailman räjäytystöistä tuleva inhottava pauke.
Muusa rappukäytävässä kuivattavana lenkin jälkeen
Meillä onkin päädytty pitkälle iltapäivään venyviin aamuihin peiton alla, lyhyisiin työmatkalenkkeihin keskustan päällystetyillä kaduilla ja pimeisiin iltoihin toimiston sohvan ja päällyskankaan välissä. Kotona olohuoneeseen on pystytetty ilotulitus- ja ammuskelukeskus, sillä vakiomusiikki on nykyään Hui kauhistus -cd.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti