Seurantaa ja muutama uusi vaiva

Yhdessä rentouduttiin katsomalla agilityn MM-kisojen livestreamia

Kuten jossain muinoisessa stressipostauksessa lupasin, olen pitänyt nyt Muusan stressistä (ja pelkotiloista) seurantaa 13.8-14.10. päivittäin. Näistä 63 päivästä 37 on ollut normaalia, eli näinä päivinä Muusa on voinut hyvin, eikä ole ollut stressaantunut. 19 päivää yhteensä on sellaisia, että koira on ollut jonkin verran stressaantunut. Tämä tarkoittaa sitä, että se on saattanut käydä ylikierroksilla lenkillä tai pelätä ääniä, mutta koko päivä ei ole mennyt tutinaan tai höyryämiseen. 7 päivää on ollut sellaisia, että koira on ollut paljon stressaantunut tai paljon kierroksilla. Toki seuranta on tehty pääosin ajalta ennen lääkitystä. Hyvää on joka tapauksessa se, että yli puolet päivistä oli edelleenkin normaaleja. Huolestuttavaa se, että stressipäiviä oli silti melko paljon ennen douppaamista.

Muusa ei reagoi lääkityksen ansioista ääniin tai pamauksiin enää pelkäämällä. Pahimmillaan se on enää epäluuloinen ja huolestunut jos lenkillä kuuluu kovia ääniä tai ampumista, mutta kykenee kuitenkin lenkkeilemään esim. vapaana ja voittamaan pelkonsa. Parhainpina päivinä Muusa on normaali iloinen itsensä, eikä stressaa laisinkaan. Tämä on erinomaista, ja toivoa on, että lääkityksen avulla Muusa siedättyisi ainakin niihin ääniin, joita se arjessaan päivittäin kohtaa. Jatkan koiran päivittäistä seurantaa ja palaan asiaan lääkityksen vaikutuksista vielä uudestaan.

Tämä sateisin vuosi ikinä on tuonut meille myös uuden kivan kaverin, tassujen tulehtumisen. Muusan tassut oli keväällä tulehtuneita ja silloin saatiin eläinlääkäriltä onneksi toimivat hoito-ohjeet. Nyt sama on uusinut, mutta onneksi ehdin huomata tämän tassujen lutkutuksesta ennen kun tilanne etenee pahaksi. Huomasin myös, että Muusan takakynnet näyttävät huolestuttavasti samansuuntaisilta kuin veljensä kynnet. Kynnet ovat auenneet, ja selkeästi kipeät ja kynsiaines on höttöistä. Onneksi ei mitään niin vakavaa kuin Alilla, mutta täytyy seurata kynsiä ja aloittaa esim. biotiinin syöttäminen Muusalle.

Silloin kun kaikki on hyvin ja normaalisti, ei hirveästi tule raportoitua kuulumisia ja tästä blogista tulee tällänen negatiivisten juttujen kaatopaikka. Yritän ryhdistäytyä ja kirjoittaa Muusan kuulumisia myös silloin kun mikään ei vaivaa.

Koira doupattuna

Kalasataman rakennustyömaa yhdistettynä pahenevaan paukku- ja ääniarkuuteen saattoivat meidät tilanteeseen, jossa Muusalla aloitettiin Clomicalm -lääkitys. Muusa ehti kuormittua sen verran pahasti, että alkuviikosta ei onnistunut enää tarpeille lähtö ulos. Myös sisällä koira pelkäsi, tutisi, pakeni ja yritti piiloutua. Ulkona ei meinannut saada tarpeita tehtyä, riuhtoi, pakeni ja tutisi surkeana. Eläinlääkärimme oli kuitenkin Muusan tapauksessa optimistinen ja uskoi lieviin ääniin siedättämisen lääkityksen tuella olevan mahdollista tai ainakin kokeilemisen arvoista. Jos ei muuta, niin lääkitys nyt ainakin nollaa koiran kuormituksen hetkeksi. Ihan selkeästi lääkitys on jo nyt auttanut koiraa ignoroimaan pamaukset ja rentoutumaan.

Clomicalm on serotoniinin tuotantoon vaikuttava lääke, jota käytetään mm. eroahdistuksen hoitoon käyttäytymisterapian yhteydessä. Ideana on, että Muusaa kokeillaan lääkktyksen tuella siedättää lieviin rakennustyömaan ääniin. Toisin sanottuna eletään ihan normaalia elämää, lenkkeillään paukkeessa ja toivotaan, että nykyisen pelon ja pakenemisrefleksin tilalle rakentuisi opittu parempi tapa paukkeeseen suhtautumiseen. Siedättämisen onnistumisen edellytyksenä tietenkin on, että pauketta on sopivasti, että koira huomioi sen, mutta se ei saa missään vaiheessa kunnolla pelätä tai säikähtää, eli sen sietokykyä ei saa missään vaiheessa ylittää. Lääke auttaa sitä siis sietämään pamauksia arjessa paremmin ja tähän on mahdollista rakentaa opittua uutta käyttäytymistä päälle.

Paukkuarkuus on tosin sellainen geneettinen ominaisuus, että sitä ei voi saada millään siedätyksellä katoamaan koirasta. Ja Muusa tulee ikuisesti reagoimaan ampumiseen. Kuitenkin toiveena olisi, että lääkityksen avulla saavutettaisiin sellaisiin ääniin siedättymistä, joita sen pitää arjessa päivittäin sietää. Päivä- ja kuukausi kerrallaan mennään ja katsotaan mitä saadaan aikaan. Tärkeintä kuitenkin on, että koira ei ole arjessa ylikuormittunut jatkuvasti tai että sen stressi ei pitkity. Pahimmillaan se voi kai tarkoittaa sitä, että Muusa on doupattuna koko Kalasataman rakentamisen ajan.

Clomicalmin doupingvaroaika on 7 vuorokautta. Eli mistään hillittömän vahvasta doupista ei ole kyse. Tämä nyt luonnollisesti kuitenkin tarkoittaa sitä, että meiltä jää kisaaminen agilityssä toistaiseksi. Melko paljon harmittaa, mutta Muusan ehdoilla on mentävä harrastuksissakin. Treenaamista lääkitys ei estä, kunhan agilitykierrokset eivät nostata koiran stressitasoa liikaa ja häiritse siedättämisen onnistumista. Eläinlääkäri tosin suositteli meille jatkossa rauhallisempia harrastuksia kuten tokoa, näyttelyitä ja nenätyöskentelyä. (Anyone? Näihin lajeihin harrastuskoira vapaana...!) Muusasta on myös nyt otettu verinäyte Hannes Lohen tutkimukseen Arkuuden ja ääniarkuuden geneettinen tausta. Lisäksi olen täyttänyt Muusasta ko. tutkimukseen kyselylomakkeen.