Kalasataman rakennustyömaa yhdistettynä pahenevaan paukku- ja ääniarkuuteen saattoivat meidät tilanteeseen, jossa Muusalla aloitettiin Clomicalm -lääkitys. Muusa ehti kuormittua sen verran pahasti, että alkuviikosta ei onnistunut enää tarpeille lähtö ulos. Myös sisällä koira pelkäsi, tutisi, pakeni ja yritti piiloutua. Ulkona ei meinannut saada tarpeita tehtyä, riuhtoi, pakeni ja tutisi surkeana. Eläinlääkärimme oli kuitenkin Muusan tapauksessa optimistinen ja uskoi lieviin ääniin siedättämisen lääkityksen tuella olevan mahdollista tai ainakin kokeilemisen arvoista. Jos ei muuta, niin lääkitys nyt ainakin nollaa koiran kuormituksen hetkeksi. Ihan selkeästi lääkitys on jo nyt auttanut koiraa ignoroimaan pamaukset ja rentoutumaan.
Clomicalm on serotoniinin tuotantoon vaikuttava lääke, jota käytetään mm. eroahdistuksen hoitoon käyttäytymisterapian yhteydessä. Ideana on, että Muusaa kokeillaan lääkktyksen tuella siedättää lieviin rakennustyömaan ääniin. Toisin sanottuna eletään ihan normaalia elämää, lenkkeillään paukkeessa ja toivotaan, että nykyisen pelon ja pakenemisrefleksin tilalle rakentuisi opittu parempi tapa paukkeeseen suhtautumiseen. Siedättämisen onnistumisen edellytyksenä tietenkin on, että pauketta on sopivasti, että koira huomioi sen, mutta se ei saa missään vaiheessa kunnolla pelätä tai säikähtää, eli sen sietokykyä ei saa missään vaiheessa ylittää. Lääke auttaa sitä siis sietämään pamauksia arjessa paremmin ja tähän on mahdollista rakentaa opittua uutta käyttäytymistä päälle.
Paukkuarkuus on tosin sellainen geneettinen ominaisuus, että sitä ei voi saada millään siedätyksellä katoamaan koirasta. Ja Muusa tulee ikuisesti reagoimaan ampumiseen. Kuitenkin toiveena olisi, että lääkityksen avulla saavutettaisiin sellaisiin ääniin siedättymistä, joita sen pitää arjessa päivittäin sietää. Päivä- ja kuukausi kerrallaan mennään ja katsotaan mitä saadaan aikaan. Tärkeintä kuitenkin on, että koira ei ole arjessa ylikuormittunut jatkuvasti tai että sen stressi ei pitkity. Pahimmillaan se voi kai tarkoittaa sitä, että Muusa on doupattuna koko Kalasataman rakentamisen ajan.
Clomicalmin doupingvaroaika on 7 vuorokautta. Eli mistään hillittömän vahvasta doupista ei ole kyse. Tämä nyt luonnollisesti kuitenkin tarkoittaa sitä, että meiltä jää kisaaminen agilityssä toistaiseksi. Melko paljon harmittaa, mutta Muusan ehdoilla on mentävä harrastuksissakin. Treenaamista lääkitys ei estä, kunhan agilitykierrokset eivät nostata koiran stressitasoa liikaa ja häiritse siedättämisen onnistumista. Eläinlääkäri tosin suositteli meille jatkossa rauhallisempia harrastuksia kuten tokoa, näyttelyitä ja nenätyöskentelyä. (Anyone? Näihin lajeihin harrastuskoira vapaana...!) Muusasta on myös nyt otettu verinäyte Hannes Lohen tutkimukseen Arkuuden ja ääniarkuuden geneettinen tausta. Lisäksi olen täyttänyt Muusasta ko. tutkimukseen kyselylomakkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti