tiistaina, huhtikuuta 24, 2007
Muusa ja äippä
Pikku-Muusan mielestä äippä on hurjan kiinnostava, ja sen kanssa tekisi mieli vähän leikkiäkin.
Lila alkaa lopultakin lämmetä Muusan ja Alin leikeille...
Jippii, saatiin äippä messiin...!
maanantaina, huhtikuuta 23, 2007
Rokotuksia, sisaruksia ja teipatut korvat
Muusan viikonloppu on jälleen kerran ollut täynnä actionia. Lauantaina oltiin sosiaalofoorumissa, jonne allekirjoittanut oli kuvitellut menevänsä kuuntelemaan keskustelutilaisuuksia. Muusa pisti taas sellaisen kyläshown pystyyn läsnäolollansa, että siinä pyörityksessä jäi Elämää B-luvalla ja muut mielenkiintoiset aiheet kuulematta. Neiti vaelsi ruotsinkielisen työväenopiston kerroksesta toiseen etsien lisää uusia ihmisiä, joita moikata. Ja niitähän löytyi. Pienen hurmaavan koiranpennun kanssa ihmisten ilmoilla oleminen on välillä omistajalle turhan rankkaa liiallisen huomion ja toistuvien ihailevien huudahdusten ja uteluiden vastaanottamisen takia. Välillä joudun itseäni rauhoitellakseni hokemaan, että onneksi se kasvaa nopeasti ja jossain vaiheessa lakkaa olemasta maailman suloisin pentu.
Nyt kotiin on hommattu D.A.P.-haihdutin, jonka toivon poistavan yksinolohepulit. Toiveikkaana kuvittelen siis käyväni tällä viikolla luennoilla ;)
Sunnuntaina Muusa suuntasi kasvattajansa luokse, jossa telmivät myös muut sisarukset odottaessaan ensimmäistä rokotustaan. Olin hauskaa nähdä koko katras touhuissaan ja vertailla omaa koiraa muihin. Hämmennyksekseni huomasin, että Muusa ei suinkaan ollut kaikkein aktiivisin, villein tai eniten riehuva. Muiden kanssa se telmi toki innoissaan, mutta ylpeänä sain todeta sen oppineen jo paljon koirien sosiaalisesta elämästä ja itsensä kontrolloinnista. Muusa oli sisaruksistaan kaikkein punaisin ja pienin ja ainoa kippurahäntäinen. Ja se puri kasvattajaansa kovaa kädestä jouduttuaan syliin kesken leikin. Heh.
Rokotus oli Muusan mielestä ihan ok, mutta eläinlääkärin kiinni pitäminen sen mielestä kohtuutonta vapauden riistoa. Hirveän metelin se nosti, niin että minua nolotti. Muusalla on kuulemma hörökorvat, jotka teipattiin kuriin samantien. Itse en siitä ollut niin innoissaan, kuten ei koirakaan, vaikka totta on, että Muusan korvat taittuvat sivulle, eikä eteen kuten kuuluisi. Neiti rupesi repimään ja raapimaan korviansa teippien takia niin paljon, että punottivat jo huolestuttavasti. Kynsilään se oli saanut mukavia skraaduja niihin, eikä hommasta näyttänyt tulevan mitään. Katsoin viisaaksi poistaa teipit ennen lisävaurion syntymistä ja näin tapahtuikin kaamean tappelun jälkeen Muusan vastustellessa kaikkia toimenpiteitä pontevasti.
En oikein tiedä mitä tosta teippaamisesta pitäisi ajatella. Jotkut ovat sitä mieltä, että ei siitä mutenkaan ole mitään hyötyä.
Nyt kotiin on hommattu D.A.P.-haihdutin, jonka toivon poistavan yksinolohepulit. Toiveikkaana kuvittelen siis käyväni tällä viikolla luennoilla ;)
Sunnuntaina Muusa suuntasi kasvattajansa luokse, jossa telmivät myös muut sisarukset odottaessaan ensimmäistä rokotustaan. Olin hauskaa nähdä koko katras touhuissaan ja vertailla omaa koiraa muihin. Hämmennyksekseni huomasin, että Muusa ei suinkaan ollut kaikkein aktiivisin, villein tai eniten riehuva. Muiden kanssa se telmi toki innoissaan, mutta ylpeänä sain todeta sen oppineen jo paljon koirien sosiaalisesta elämästä ja itsensä kontrolloinnista. Muusa oli sisaruksistaan kaikkein punaisin ja pienin ja ainoa kippurahäntäinen. Ja se puri kasvattajaansa kovaa kädestä jouduttuaan syliin kesken leikin. Heh.
Rokotus oli Muusan mielestä ihan ok, mutta eläinlääkärin kiinni pitäminen sen mielestä kohtuutonta vapauden riistoa. Hirveän metelin se nosti, niin että minua nolotti. Muusalla on kuulemma hörökorvat, jotka teipattiin kuriin samantien. Itse en siitä ollut niin innoissaan, kuten ei koirakaan, vaikka totta on, että Muusan korvat taittuvat sivulle, eikä eteen kuten kuuluisi. Neiti rupesi repimään ja raapimaan korviansa teippien takia niin paljon, että punottivat jo huolestuttavasti. Kynsilään se oli saanut mukavia skraaduja niihin, eikä hommasta näyttänyt tulevan mitään. Katsoin viisaaksi poistaa teipit ennen lisävaurion syntymistä ja näin tapahtuikin kaamean tappelun jälkeen Muusan vastustellessa kaikkia toimenpiteitä pontevasti.
En oikein tiedä mitä tosta teippaamisesta pitäisi ajatella. Jotkut ovat sitä mieltä, että ei siitä mutenkaan ole mitään hyötyä.
torstaina, huhtikuuta 19, 2007
Leikkikuvia
Alin luona leikkimässä, ikää sisaruksilla 9 viikkoa.
Nyt vuorostaan Muusan luona leikkimässä, ikää taisteluparilla 11 viikkoa
Tässä kuvassa neiti lempilelujensa keskellä. Etualalla komeileva Meduusa on suuren kokonsa ja elävien lonkeroidensa ansiosta ykkönen. Top 5 mahtuu myös punottu vetolelu, jonka päällä Muusa kuvassa istuu, sekä omat puruluut ja aktivointipallo. Aktivointipallosta saa pyörittämällä raksuja, mutta Muusa on sittemmin omaksunut tehokkaamman taktiikan: pallo otetaan ronskisti suuhun ja mätkäytetään voimalla lattiaan, tällöin tippuu yleensä kerralla 5 namia, ainakin jos mamma on täyttänyt sen tarpeeksi täyteen ;)
Nyt vuorostaan Muusan luona leikkimässä, ikää taisteluparilla 11 viikkoa
Tässä kuvassa neiti lempilelujensa keskellä. Etualalla komeileva Meduusa on suuren kokonsa ja elävien lonkeroidensa ansiosta ykkönen. Top 5 mahtuu myös punottu vetolelu, jonka päällä Muusa kuvassa istuu, sekä omat puruluut ja aktivointipallo. Aktivointipallosta saa pyörittämällä raksuja, mutta Muusa on sittemmin omaksunut tehokkaamman taktiikan: pallo otetaan ronskisti suuhun ja mätkäytetään voimalla lattiaan, tällöin tippuu yleensä kerralla 5 namia, ainakin jos mamma on täyttänyt sen tarpeeksi täyteen ;)
keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007
Kevätsää lämmittää
Tohon viereen vaihdetussa uudessa kuvassa ollaan kotipihan kalliolla mutustelemassa keppejä, ikää Muusalla 11 viikkoa. Huomaa, että on ollut mukava lämmin päivä, kun Muusa malttaa makoilla rauhallisena sammalten päällä. Koirasta on ihan mahdotonta ottaa kuvia, jos se ei sattumoisin makaa paikallaan. Digikameran muisti on täynnä pois vilahtaneita Muusia, joista on tallentunut ehkä vauhtiviiva tai hännänpää.
Yksin olemisessa on tullut takapakkia. En tiedä onko kyse vaan välipäivistä, vai jostain pysyvämmästä, mutta Muusa saa ihan hirveät hepulit kun lähden. Vinkumista, haukkumista ja epätoivoisia yrityksiä päästä ovesta läpi. Tänään en päässyt luennolle, kun jouduin jäämään odottamaan elämöinnin loppumista. Muusan lopulta rauhotuttua palasin sisälle ja vein koiran vielä ulkoilemaan, varmistaakseni ettei kysymys ollut ylienergisyydestä. Pari tuntia myöhemmin yritin poistua uudestaan, koira elämöi jälleen, mutta vähemmän, joten päätin vaan lähteä.
Täytyy ruveta etsimään koiranvahteja, että sen yksinoloajat saadaan lyhennettyä toistaiseksi vain hetkiksi, että se ei opi tuollaisia reaktioita. Blaah. Vapaaehtoisia?
Yksin olemisessa on tullut takapakkia. En tiedä onko kyse vaan välipäivistä, vai jostain pysyvämmästä, mutta Muusa saa ihan hirveät hepulit kun lähden. Vinkumista, haukkumista ja epätoivoisia yrityksiä päästä ovesta läpi. Tänään en päässyt luennolle, kun jouduin jäämään odottamaan elämöinnin loppumista. Muusan lopulta rauhotuttua palasin sisälle ja vein koiran vielä ulkoilemaan, varmistaakseni ettei kysymys ollut ylienergisyydestä. Pari tuntia myöhemmin yritin poistua uudestaan, koira elämöi jälleen, mutta vähemmän, joten päätin vaan lähteä.
Täytyy ruveta etsimään koiranvahteja, että sen yksinoloajat saadaan lyhennettyä toistaiseksi vain hetkiksi, että se ei opi tuollaisia reaktioita. Blaah. Vapaaehtoisia?
keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007
Portaita on ihan liika kaikkialla
Pienelle koiralle portaat ovat pelottava ja haastava este. Muusa on suosiolla jäänyt odottelemaan varsinkin liukkaiden rappukäytävän rappusten alapäähän hissikyytiä.
Olimme eilen kaverin muuttoapuna, mikä piti sisällään varsin paljon edes takas portaita ravaamista. Niissä tunnelmissa Muusakin tuli köpötelleeksi portaita pitkin perässäni ylös. Sen ylpeyttä ei mitenkään langistanut se, ettei se vielä päässytkään alas. Muuttohommissa kivointa Muusan mielestä oli kuitenkin ison pakettiauton ajaminen. Se istui mun sylissä kun ajoin ja oli niin tyytyväinen itseensä ja vahtipaikkaansa. Sen mielestä sieltä näki koko maailman ;)
Kotiin päästyään se ei todellakaan jäänyt mitään hissiä odottelemaan, vaan kipusi rappusia pitkin suoraan koti-ovelle. Tänä aamuna se sitten fiksusti yhdisti rappuset ja ulospääsyn ja ampaisi nokkelana neljä kerrosta ylöspäin (se ei vielä osaa mennä alaspäin portaita) ennen kun tajusi, että sieltä ei ulos pääse. Sitten se vinkui siellä kuutosessa onnettomana ja mua tietty aamupöhnässä ärsytti ravata niitä portaita ylös pelastamaan sitä...
Tämän erehdyksen jälkeen Muusa kuitenkin hoksasi, että portaita on mentävä alaspäin päästäkseen ulos. Nyt se menee maltillisesti jopa liukkaita portaita sekä ylös, että alas. Sen verran tuore tämä oivallus kuitenkin on, että joka kerta se on ihan rinta rottingilla ylpeydestä suorituksensa jälkeen ja minä tietysti vielä yllytän sitä kehumalla maasta taivaisiin ;)
Olimme eilen kaverin muuttoapuna, mikä piti sisällään varsin paljon edes takas portaita ravaamista. Niissä tunnelmissa Muusakin tuli köpötelleeksi portaita pitkin perässäni ylös. Sen ylpeyttä ei mitenkään langistanut se, ettei se vielä päässytkään alas. Muuttohommissa kivointa Muusan mielestä oli kuitenkin ison pakettiauton ajaminen. Se istui mun sylissä kun ajoin ja oli niin tyytyväinen itseensä ja vahtipaikkaansa. Sen mielestä sieltä näki koko maailman ;)
Kotiin päästyään se ei todellakaan jäänyt mitään hissiä odottelemaan, vaan kipusi rappusia pitkin suoraan koti-ovelle. Tänä aamuna se sitten fiksusti yhdisti rappuset ja ulospääsyn ja ampaisi nokkelana neljä kerrosta ylöspäin (se ei vielä osaa mennä alaspäin portaita) ennen kun tajusi, että sieltä ei ulos pääse. Sitten se vinkui siellä kuutosessa onnettomana ja mua tietty aamupöhnässä ärsytti ravata niitä portaita ylös pelastamaan sitä...
Tämän erehdyksen jälkeen Muusa kuitenkin hoksasi, että portaita on mentävä alaspäin päästäkseen ulos. Nyt se menee maltillisesti jopa liukkaita portaita sekä ylös, että alas. Sen verran tuore tämä oivallus kuitenkin on, että joka kerta se on ihan rinta rottingilla ylpeydestä suorituksensa jälkeen ja minä tietysti vielä yllytän sitä kehumalla maasta taivaisiin ;)
lauantaina, huhtikuuta 07, 2007
10
10 viikkoisen Muusan elämä on etupäässä riehumista ja nukkumista. Eilen oltiin Röykässä tutustumassa maalaiselämään, tilan koiriin ja hevosiin. Muusaa selkeästi vähän arvelutti meininki maaseuudulla. Siellä oli sen mielestä liian kylmä ja liian isoja koiria (hevosia). Ihan selkeä citykoira.
Veljensä Alin kanssa Muse on saanut telmiä lähes pari kertaa viikossa. Viimeksi meno yltyi niin raisuksi, että molempiin jäi muistoksi skraaduja. Sattoi olla Muusan kotikenttäetäetu, joka siihen vaikutti ;)
Yksinolo sujuu jo aika hienosti. Voin käydä luennolla tai kokouksessa ja koira kömpii unisena vastaan iloisesti tervehtien. Kukkia se on vähän maistellut ja sohvatyynyä körmyyttänyt, mutta niiden siirtäminen koiran ulottumattomiin ei ole toistaiseksi tuonut lisätuhoja. Omat lelut on edelleenkin Muusan mielestä kiinnostavia, joten niillä se luultavasti leikkii yksinkin ollessaan, ellei sitten nuku koko aikaa.
Riiviön kouluttamisessa on korvaamattomaan rooliin noussut suihkupullo. Aivan mahtava keksintö ;) Suihkautus ja käynnissä oleva ei-toivottu toiminta muuttuu koiralle kannattamattomaksi. Näin on käynyt mm. vaatekomerosta sukkien ja muiden vaatteiden varastamiselle, vuodevaatteiden mutustelulle ja vaatteiden repimiselle silloin kun niitä yrittää pukea itselleen päälle. Komentamisessa kun on se ongelma, että negatiivinenkin huomio on huomion janoiselle pinserille huomiota. Suihkupullon kanssa ei myöskään tarvitse kokoajan olla sähisemässä koiraparalle.
Ollan myös opeteltu istumista ja maahan menemistä, josta ensin mainittu sujuu jo vihjesanankin kanssa oikein mallikkaasti. Vielä pitäisi treenata luoksetuloa ulkona ja rauhoittumista kesken leikin. Autoiluakin pitäisi harjoitella niin, että koira matkustaisi takakontissa. Siihen tosin tarvittaisi sellainen auto, jossa olis koiraverkko tms. Nyt se nukkuu tyytyväisenä pelkääjän paikalla...
Veljensä Alin kanssa Muse on saanut telmiä lähes pari kertaa viikossa. Viimeksi meno yltyi niin raisuksi, että molempiin jäi muistoksi skraaduja. Sattoi olla Muusan kotikenttäetäetu, joka siihen vaikutti ;)
Yksinolo sujuu jo aika hienosti. Voin käydä luennolla tai kokouksessa ja koira kömpii unisena vastaan iloisesti tervehtien. Kukkia se on vähän maistellut ja sohvatyynyä körmyyttänyt, mutta niiden siirtäminen koiran ulottumattomiin ei ole toistaiseksi tuonut lisätuhoja. Omat lelut on edelleenkin Muusan mielestä kiinnostavia, joten niillä se luultavasti leikkii yksinkin ollessaan, ellei sitten nuku koko aikaa.
Riiviön kouluttamisessa on korvaamattomaan rooliin noussut suihkupullo. Aivan mahtava keksintö ;) Suihkautus ja käynnissä oleva ei-toivottu toiminta muuttuu koiralle kannattamattomaksi. Näin on käynyt mm. vaatekomerosta sukkien ja muiden vaatteiden varastamiselle, vuodevaatteiden mutustelulle ja vaatteiden repimiselle silloin kun niitä yrittää pukea itselleen päälle. Komentamisessa kun on se ongelma, että negatiivinenkin huomio on huomion janoiselle pinserille huomiota. Suihkupullon kanssa ei myöskään tarvitse kokoajan olla sähisemässä koiraparalle.
Ollan myös opeteltu istumista ja maahan menemistä, josta ensin mainittu sujuu jo vihjesanankin kanssa oikein mallikkaasti. Vielä pitäisi treenata luoksetuloa ulkona ja rauhoittumista kesken leikin. Autoiluakin pitäisi harjoitella niin, että koira matkustaisi takakontissa. Siihen tosin tarvittaisi sellainen auto, jossa olis koiraverkko tms. Nyt se nukkuu tyytyväisenä pelkääjän paikalla...
sunnuntai, huhtikuuta 01, 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)