perjantaina, heinäkuuta 31, 2009

Kotikuvia
















Terveisiä täältä Herttoniemestä!

keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009

Rauhaa

Muusa nauttii ilta-auringosta uudella parvekkeella doupattuna.

Aamulla Muusa karkasi taas aamulenkillä ja satuttii Lovisaa kunnolla riuhtoessaan menemään. Tämän episodin jälkeen päätin, että koiran kierrokset on nyt saatava alemmas ja annoin sille Serene UM:ää. Puolikkaasta annoksesta on havaittavissa korkeintaa lievää normalisoitumista, ei vielä mitään koomailua, mutta tuo onkin mieto ja luontaistuote. Sama valmiste rauhoittaa Muusan uutenavuotena paukepaniikista, joten sen pitäis kyllä toimia Muusaan. Ajattelin nyt doupata sitä pari päivää siten, että saan kierrokset edes kerran laskemaan kunnolla ja stressihormonit sen veressä tasaantumaan. Sitten katsotaan uudestaan mitä tapahtuu ja missä mennään. Nyt Muusa on niin kiihkoissaan jo valmiiksi, että ihan pienikin lisäkiihoke saa sen aivan täysin tolaltaan ja tämä on sekä Muusalle, että kaikille muille todella uuvuttavaa.

tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

Pinseri kierroksilla

Muusa on ollut muutosta aivan kierroksilla. Varmaan mun kesäloma ja se, että rauhoittavat rytmit on ollut mitä sattuu vielä hidastavat Muusan asettumista uuteen kotiin. Muistan, että edellisen kerran kun Muusa muutti, se oli ensimmäisen kuukauden vähän kierroksilla: veti ulkona vimmatusti ja wuffitteli kotona kaikkea mahdollista. Nyt kierrokset ovat olleet kuitenkin aivan omaa luokkaansa: Muusan ulkoiluttaminen on yhtä helvettiä, siis käytännössä pelkkää hihnassa riekkumista, edes takas sinkoamista. Vapaaksi sen voi päästää vain jossain todella skutassa, sillä kuulo siltä on myös kadonnut kokonaan. Sisällä Muusa wuffittelee milloin mitäkin ja jos Loviisa ei ole kotona se kyttää ikkunasta ohikulkijoita ja saa jokaisen nuoren naisen kohdalla hepulit. Muusa peruuttaa edelleen sisällä ja sutii minkä kerkeää. Melkein jopa tuntuu, että mattojen laittaminen on vaan pahentanut lattiaan sopeutumista. Sitten on tapaus Kuru. Pentu, joka pissaa ilopissat joka kerta kun jotain sitä innostavaa tapahtuu. Ja tietenkin ihmiset menee ja tulee monta kertaa päivässä. Huh, tuntuu, että kotona on pelkkää pissaa, haukkumista ja jälkien siivoamista.

Muusa on ihan väsynyt kaikesta riehumisesta, vaikka yöt se on pääsääntösesti nukkunut ihan hyvin. Olen jo vakavasti harkinnut syöttäväni koiralle Serene UM:ää jos ei kohta ala näkyä merkkejä rauhoittumisesta.

Herkkuluiden mussutusta: Alilla ja Muusalla on kummallakin omat matot :D Onneksi Muusan saa edes hetkeksi rauhoitettua tällaisella aktiviteetillä ja Ali oli niin vieraskorea, että ei lähtenyt Muusan tempauksiin lainkaan mukaan.

Uudessa kodissa on mukava alas asti yltävä ikkuna, josta voi kytätä tapahtumia kadulla. Koirat tykkää.

perjantaina, heinäkuuta 24, 2009

Ali kylässä

Muusan veli Ali on riemastuttamassa meitä peräti kokonaisen viikonlopun. Edellisestä hoitokerrasta onkin jo aikaa. Perjantain kunniaksi suuntasimme koirametsään.

Jippiii!!!

Koirametsä on ehdottomasti meidän kaikkien lempparipaikka. Sielä on lääniä, eikä tarvitse stressata, että joku tulee huutamaan vapaana temmeltävästä koirasta. Tänään oli kaiken lisäksi vielä tunnelmallisen kaunista.

"Ja ihan autiota!" tuumasivat Muusa ja Ali kuin yhdestä suusta. Törmäsimme puolentoistatunnin aikana vain yhteen toiseen koiraan seurueineen.

Perinteistä painia: Muusa vaanii ja hyökkää.


Alin ei tarvitse nähdä muuta kun siskon peppu :D

Pitäis useammin lähteä koirametsään, aivan mainio tapa viettää perjantai-iltaa!

torstaina, heinäkuuta 23, 2009

Edelleen muuttotunnelmissa

Akuviikosta meillä näytti kotona tältä:


Ilmeisesti lattia sai erävoiton Muusasta ♥

perjantaina, heinäkuuta 17, 2009

Maailman tapaturma-alttein eläin

Kuten moni Muusan elämää seurannut tietää, pinserin kanssa sattuu ja tapahtuu. Muusan kanssa sattuu ja tapahtuu vielä sitäkin enemmän. Muusan tapaturma-alttius on jotain täysin käsittämätöntä.

Eilen Muusa karkasi aamulenkin yhteydessä kotipihasta. Kutsut kaikuivat kuuroille korville, joten koira jäi pihalle muiden mennessä sisälle. Arvelin eroahdisteisen pinserini olevan kymmenen minuutin päästä jo kotiovella ulvomassa surkeana, joten katsoin turhaksi juoksennella sen perässä pitkin maita ja mantuja. Naapurinpojat kuitenkin löysivät Muusan ennen kun se kerkesi omin nokkinensa takaisin. Pojat olivat katsoneet puhelinnumeroni Muusan valjaista (jee, siitä on siis hyötyä...!) ja ilmoittivat koiran löytyneeksi naapuruston roskiksilta. Niinpä-niin, jätteitä tonkimasta.

Eikä aikaakaan kun Muusa alkoi oksentaa, oksentaa ja oksentaa. Sisällä ei pysynyt attapectit, eikä eläinlääkärin neuvoma hiililiuoskaan. (Se hiilenmusta oksennus oli muuten suorastaan taiteellinen näky olohuoneen matossa litroittain...) Oksentamisen lisäksi Muusa ripuloi ja sillä oli omituisia hengitysvaikeuksia (luultavasti se oksensi myös nenäänsä tai jotain muuta yhtä mainiota, mikä sitten ärsytti sen hengitysteitä...) Neljän tunnin pahenevan oksentelun jälkeen kiikutin Muusan vaan suoraan Viikkiin pieneläinsairaalaan, jossa Muusa nesteytettiin ja oksentelu saatiin loppumaan pahoinvointilääkkeillä. Lisäksi selvitettiin, että Muusan elimistöstä ei mitään kamalan vakavaa myrkkyä löytynyt ja Muusa päästettiin kotiin toipumaan.

Yksi syy lisää asua Herttoniemessä: pieneläinsairaala on tarpeeksi lähellä.

maanantaina, heinäkuuta 13, 2009

Kamala lattia

Olemme vihdoinkin päässeet Muusan kanssa uuteen kotiin erinäisten evakkoseikkailuiden ja leirihoitopaikkojen kautta. Itse olin vielä tässä välissä viikon leirillä ja Muusa taisi majailla sillä välin ainakin neljässä eri osoitteessa. Onneksi Loviisan tutussa ja turvallisessa seurassa. Viikosta oli selvitty muutoin hyvin, mutta Muusa oli ollut ilmeisen sekaisin muutosta ja sitten vielä Kurun kanssa riehuessa oli Kurulle tullut tassuhaava :(


Uudessa kodissa odotti kamala yllätys. Liukas laminaattilattia!

Olen huvittuneena seurannut Muusan ja lattian tutustumista. Muusa liikkuu lattialla ylivarovaisesti ja peruuttaa miltein joka paikkaan. Sohvalle se ei uskalla lainkaan hypätä liukkaalta lattialta ja muutenkin tutustuminen on vähän säälittävää sutimista ja tutinaa. Jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, koira pysyy pystyssä, mutta heti kun joku vaikka tulee, menee Muusa innostuessaan nurin ja tapansa mukaan tutinapaniikkiin liukastuessaan.

Kyllä tästä vielä selvitään.

Ajan kanssa Muusa tottuu - on vaan pakko!

perjantaina, heinäkuuta 03, 2009