lauantaina, marraskuuta 29, 2008

Juoksut - Muusan neljännet

Muusan juoksut alkoivat torstaina. Seuraavat kolme viikkoa siis edelleen hihnalenkkejä ja rauhallista menoa, vähän niinkuin olin uumoillutkin. No, saapahan jalka vielä lisää parantumisaikaa, oli se tarpeen tai ei.

Muusa on juoksujen aikaan koko ajan nälkäinen ja sisällä hyvin uninen. Ulkona sitten keskittymiskyky on ihan nolla, Muusa menee kirjaimellisesti pitkin seiniä ja unohtaa välillä jopa tehdä tarpeensa. Että sellaista, ei ole mitään herkkua omistajalle, eikä koirallekaan.

Sisällä meillä on ikuinen pöksytappelu, Muusa ei suostu pitämään pöksyjä, mutta ei myöskään muista putsata itseään. Useiden käyttökunnottomaksi revittyjen pöksyjen jälkeen olemme siirtyneet "matot pois ja muu peittoon" -taktiikkaan. Sohva ja nojatuoli suojataan, matot rullataan sängyn alle ja makuuhuoneeseen ei ole pääsyä päivisin.

Kuitenkaan itse juoksut eivät ole mitään verrattuna siihen valeraskauteen, joka epäilemättä hiipii taas uudelleen. Näiden juoksujen ja niitä seuraavan valeraskauden jälkeen Muusa menee steriloitavaksi. Steriloinnin hyödyt ovat niin suuret, että en oikeastaan näe mitään syytä olla steriloimatta Muusaa. Valeraskausoireet ja kaikki juoksuihin liittyvä stressi katoaa. Kohtu- ja munasarjasyöpä sekä kohtutulehduksen riski poistuu kokonaa ja nisäkasvainten riski pienenee. Muusalla on lievä sivuääni sydämessä, joten sitä ei aiota käyttää jalostukseen.

keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008

Muusa hoitokoirana

Minä olen ollut siitä onnellisessa tilanteessa, että Loviisa ja Nikke ovat aina hoitaneet Muusaa tarpeen vaatiessa. Ja vaatimuksia onkin koko Muusan olemassaoloajan sadellut tiuhaan tahtiin. Jossain takaraivossa on kuitenkin aina ollut ajatus siitä, että Muusaa voisi ja ehkä pitäisi viedä hoitoon muuallekin. Harvemmin on kuitenkaan ollut tarvetta. Kerran isäni on hoitanut Muusaa (hän ei kestänyt sitä, että Muusa tunki samaan sänkyyn nukkumaan) ja kerran Niken sisko (joka oli pärjännyt Muusan kanssa oikein mainiosti).

Olen huomannut, että koiran antaminen hoitoon uusille ihmisille ei olekaan minulle ihan niin helppoa. Huolehdin kamalasti siitä, tuottaako Muusa jollekin harmaita hiuksia, kestääkö sitä kukaan ja pärjääkö sen kanssa. Ajattelen selkeästi niin, että Muusa olisi jotenkin erityisen hankala tapaus. Ja kyllähän Puikula persoonallinen onkin, mutta todistettavasti sen kanssa pärjää. Silti on jotenkin hankala nähdä omaa koiraansa vieraan silmin. On vaikea arvioida, mikä on kenellekin vaikeaa tai millaisia odotuksia ihmiset eläimiin kohdistaa. Onko mahdoton ajatus nukkua koiran kanssa samassa sängyssä tai ylitsepääsemätöntä komentaa se alas? Vai onko kenties ihanaa käpertyä Muusan viereen?

Muusalla on hyvät ja huonot puolensa, kuten kaikilla. Muusa on avoin ja sosiaalinen niin kaikille ihmisille kuin muille koirillekin. Toisaalta Muusalla on välillä vähän liikaa energiaa. Muusa tahtoo reipasta liikuntaa ja paljon hellyyttä. Muusa tykkää kölliä sohvalla ihmisen vieressä, mutta tietää kyllä mitä "alas" tarkoittaa. Muusa osaa kaikki mahdolliset peruskäskyt, mutta muistaa niiden noudattamisen kerrallaan vain muutaman sekuntin. Muusa ei vaadi aamulla kukonlaulun aikaan ulos, vaan se nukkuu tyytyväisesti peiton alla siihen asti (ja yleensä pidempäänkin) kuin ihmiset. Muusa vetää lenkillä, jos vetämisen suhteen ei ole todella tiukkaa nollatoleranssia. Muusan voi päästää vapaaksi ja se tulee kyllä käskystä takaisin (paitsi jos on pupuja lähettyvillä...) Muusa on tottunut olemaan mukana joka paikassa, toisaalta yksinolo ei välttämättä ole helpoin mahdollinen juttu vieraassa paikassa. Muusan ainoa (omasta mielestäni) todella rasittava puoli on liukkaiden pintojen pelko. Rappuset ja liukkaat lattiat ovat Muusan painajainen, onneksi sen voi tiukan paikan tullen ottaa syliin.

Tarkoitus oli lähteä joululomalla matkalle kahdeksi viikoksi ja Muusa oli hoitopaikkaa vailla. Ei kuitenkaan saatu enää lentoja, joten matka peruuntui. Nyt suunnittelen sellaista joululomaa kotimaassa, joka sisältäisi myös Muusan. Niinhän se menee, että minun on aina hankalampi olla erossa Muusasta kuin sen minusta :)

maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Marraskuun kuvia

"Minä olen ollut vähän kipeänä, kuten monet tietävät."

"Lotalla oli synttärit ja leivottiin tajuttoman herkullinen vadelma-suklaakakku. Minä yritin kaikkeni että olisin päässyt siitä osaksi, mutta nuo pirut antoivat minun vain katsella komeutta ja nuolla tyhjiä lautasia..."

"Sitten tuli lunta niin paljon, että parvekkeella näytti tältä."

"Ja minusta tuntui tältä..."

"Pääsin peuhaamaan vapaana lumihangessa jalka paketoituna ja otin siitä luonnollisesti kaiken ilon irti."

"Välillä minusta tuntui, että lunta oli tällaiselle pienelle pilsnerille jopa liian paljon. Hankeenhan melkein hukkui..."

"Nih!"

"Lotta oli suksilla ja sain jopa vähän vetää sitä, se oli hurjan kivaa :)"

torstaina, marraskuuta 20, 2008

Tötteröpusuttelua ja lenkkeilyä

"Täältä tulee tötteröpusuja!"

Tötteröpusuttelu on enemmän tai vähemmän kivulias laji, sillä Muusa niittaa hellyydenpuuskassaan uhrinsa tötteröllä kumoon ja tunkee tötterönsä kanssa pusuttelemaan. Tötterön reuna kuristaa kaulaa sitä enemmän, mitä lähemmäs Muusa tunkee, jos pitää päästä ihan liki, tunnelma on jo todella tukala.

Ihan oikeasti lenkillä

Olemme käyneet tällä vikkolla jo ihan pitkillä lenkeillä flexin kanssa, eli Muusa on saanut riehua sen verran, mitä flexi antaa myöden. Jalka ei tunnu olevan kipeä, vaikka haava ei ole vielä kunnolla parantunut. Muusa on täynnä energiaa, eikä ymmärrä miksi sen pitää vielä käyttää typerää tötteröä. Muusa on ruvennut näyttämään hampaita tötterölle silloin kun sitä laitetaan. Samalla tavalla se näyttää hampaita suihkupullolle, jos sellainen kaivetaan esille. Muusan arkkiviholliset :)

tiistaina, marraskuuta 18, 2008

Paranemaan päin

Kun edellisen kerran kirjoitin, että Muusa voi paremmin ja näyttää vihdoinkin paranevan, ilmaantui heti lisää parannettavaa (kop, kop).

Olimme eläinlääkärissä ja ennuste oli arveluistani huolimatta positiivinen: kynsi ei ole vaurioitunut, eikä sitä tai muita kannuksen osia tarvitse poistaa. Haava mätii vähemmän ja turvotuskin on laskemaan päin. Saimme jälleen uusia toimintaohjeita: haavaa ei enää peitetä millään, jalkaa suihkutellaan useita kertoja päivässä (käytännössä lenkkien jälkeen), puhdistetaan huolella (laimennettu betadine kirvelee inhottavasti avohaavassa ja Muusa esittää kuolevaista tämän toimenpiteen ajan :) ja lopuksi laitetaan kaikkiin mätiviin / mätineisiin kohtiin canofitea (korvatippoja tulehdukseen).

Nyt vain kovasti toivomme että a) haava parantuisi ja b) Muusasta ei enää löytyisi seuraavaa heti perään. Kuulemma saman päivän aikana Hertan päivystyksessä oli käynyt mutama muukin jalkansa telonut pinseri.

Hyvää mieltä ja parantumista edistämään Muusa sai wubba kongin (koska Kurullekin hankittiin sellainen). Kongi on Muusasta ihan huippu, mutta joka kerta kun Muusa sai kongin vinkumaan, se hämmentyi eikä oikein tuntunut osaavan suhtautua siihen. Muusa ei selkeästi ymmärrä vinkulelujen päälle ollenkaan :) Suurempi palkinto taisi kuitenkin olla illan pimeydessä tehty lähes pitkä lenkki flexissä. Muusa oli NIIN onnellinen ja tyytyväinen. No, siitä onkin jo kuukausi, kun ollaan edellisen kerran oltu ulkona yli puoli tuntia putkeen.

lauantaina, marraskuuta 15, 2008

Tötteröleikit

Muusan jalkahaava mätii, ja edessä on maanantaina mitä todennäköisemmin kannuskynnen tai koko kannuksen leikkaaminen pois. Minä olen surkeana, mutta Muusaa ei tunnu häiritsevän. Pikemminkin Muusa tuumii, että tötterö tai pieni kipu ei estä nauttimasta elämästä, toimintaa ja heti!

"Saanko esitellä toveri Käärmeen."

"Kyllähän tästä otteen saa isompikin tötterö päässä."





Onneksi Muusa on kaikesta huolimatta optimistinen ja iloinen.

torstaina, marraskuuta 13, 2008

Tää ei voi mennä näin

Ei olisi pitänyt alkaa hehkuttamaan sitä sairasloman loppua. Eihän se sitten mitään loppunutkaan. Muusan jalasta löytyy aina vain lisää parannettavaa. Nyt kannuskynnen ympärillä on paha tulehdus, ilmeisesti siinäkin on alunperin ollut joku haava, joka on jäänyt huomaamatta. Jos tulehdusta ei saada kuriin antibiooteilla (joita Muusa tosin on syönyt jo kolme-neljä viikkoa) koko kynsi ja mahdollisesti osa luusta pitää leikata pois. Kuulostaa pahalta, vaikka ilman kannustakin pitäisi ihan hyvin pärjätä. Tötterökautta jatkuu siis vielä ainakin pari viikkoa samoin antibioottikuuria ja jalan kanssa puljaamista. Saimme myös kipulääkettä mukaan, sen verran kipeä tuo tuntuu olevan.

Voi Muusa, voi Muusa.

tiistaina, marraskuuta 11, 2008

Avaruuskoirakuvia

Pinseri pitkä kaula ja suippo pää sekä uskomaton notkeus johtivat siihen, että Muusalle piti hankkia isompi tötterö, jonka itse sitten askartelin tarpeeksi kapeaksi. Muusa nimittäin oppi ujuttamaan tötterön kalkkunakaulaansa pitkin aivan kaulan alaosaan ja venyttämään suippokuonoansa siten, että pääsi sopivasti kuikkimaan ja sörkkimään ulos tötteröstä. Lisäksi Muusa oppi myös taittelemaan vasemman etutassunsa tötterön sisälle operoitavaksi. Uusi askarreltu tötterö on toiminut hyvin, koska se on selkeästi riittävän pitkä. Tässä kuvia tuosta avaruuskoirasta.



maanantaina, marraskuuta 10, 2008

Sairasloma loppusuoralla

Muusan jalan parantuminen on hyvässä vauhdissa. Keskiviikkona saadaan tikit (ja tötterö!) pois. Jalassa riehunut hiiva on rauhottunut monivaiheisen hoitamisen ja tuulettamisen avulla. Jalka on ollut muutoinkin paljon parempi sen jälkeen kun kääreessä hautomisesta luovuttiin. Tosin Muusa ei ole osannut varoa sitä lainkaan, mikä on aiheuttanut mm. kivuliaita sisäriehumiskohtauksia. En vaan ymmärrä miten itsesuojeluvaisto voi puuttua niin kokonaan, että ei tajua lopettaa riehumista vielä siinäkään vaiheessa kun pitää jo loikkia kolmella jalalla. Siksi olenkin alkanut epäilemään, onko kyse kuitenkin enemmän marttyyrimäisestä esittämisestä kuin oikeasta kivusta? Joka tapauksessa koiran elämän rajoittaminen tötteröllä ja supistamalla lenkit vain lyhyiksi hihnalenkeiksi ei vielä riittänyt, lisäksi on pitänyt rajoittaa sisäriehumista (varsinkin toimistolla, missä Muusa haluaisi juosta pitkää käytävää edes takas...)

Olen yrittänyt keksiä Muusalle tilalle edes jotain muuta kivaa, joten aktivointilelut kuten kuvassa näkyvä dog tornado ovat olleet kovassa käytössä. Muusa on niin motivoitunut puuhasteluun, että ei lopeta edes siinä vaiheessa, kun kaikki namit on jo syöty. Minun pitää väkisin riistää laite siltä lisätäkseni nameja tai lopettaakseni aktivointileikin. Ollaan harjoiteltu toko-liikkeistä paikalla makaamista ja olen huomannut että se on todella vaikeaa, jos koiralla on aivan liikaa energiaa joka päivä :) Muusan itse itselleen kehittämiä uusia ajanvietteitä on ikkunassa kyttääminen ja wuffittelu (sieltä ei näy mitään) ja taloyhtiön äänien wuffittelu (mitkä äänet?). Olen jättänyt nämä huomiotta, koska Muusa selkeästi kerjää käyttäytymisellään huomiota ja tietenkin purkaa turhautumistaan. Luotan siihen, että moinen loppuu heti kun päästään taas kunnon lenkeille, tokoon, agilityyn ja muutenkin normaaliin arkeen kiinni.

Tästäkin ikävästä sairaslomasta on ollut se hyöty, että olen oppinut lukemaan ja tulkitsemaan Muusaa entistä paremmin. Muusa on terve silloin kun se on pirteä, iloinen, aktiivinen oma itsensä (hyvänmielen puikula). Kun Muusa on väsynyt, se on raukea, tyytyväinen, unelias laiskottelija kokonaisen päivän. Jos Muusa on kipeä, sen huomaa heti. Siitä tulee haluton, vastentahtoinen, turhautunut, hankala-kärttyinen tai se on vähintäänkin jotenkin vaikeana koko ajan. Muusan avoimuus pelastaa minut oikeastaan paljolta, koska koira viestii suoraan käyttäytymisellään miltä siitä tuntuu. Muusa ei epäröi näyttää kipua (jopa liiallisuuksiin asti), eikä sen ilo ja tyytyväisyyskään voi jäädä mitenkään huomaamatta.

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Sietämätön syyhy

Kuvitelkaa itse, miltä tuntuisi hiivatulehdus varpaiden välissä. Eikä yhtään saisi rapsuttaa. Sietämättömältä!

Soitettiin sitten uudestaan vielä eläinlääkäriin ja kyseltiin lisäkeinoja syyhyn vähentämiiseen. Niin, ja haettiin isompi tötterö, joka kanssa ei todellakaan pääse nuoleskelemaan tassua. Muusa on nyt kotona ihan paljain varpain tikkineen kaikkineen, että ilma kulkee mahdollisimman hyvin ja hiiva paranee. Pesemme hiivantappoaineella joka päivä (pinseri oppi aika nopeasti, että sielä suikukopissa kökötetään se 10 minuuttia poistumatta välillä...) ja lisäksi voi vielä laittaa korvahiivamönjää jos kutina yltyy aivan sietämättömäksi, kuten tänään.

No joo, Muusalla on kurja olla ja mä olen todella kyllästynyt jalan hoitamiseen :(

tiistaina, marraskuuta 04, 2008

Leipuri Hiiva

Oikeassa olin, sinne tassuun on kaupan päälle leivottu vielä hiivatulehdus. Nyt sitten jalkapakettia ei pidetä jalassa enää ollenkaan, vaan mahdollisimman ohutta sukkaa pelkästään sisällä ja ulkona sukan päällä töppönen. Vain lyhyitä lenkkejä ja monivaiheista jalan hoitamista.

Ensin pestään sieniaineella siten, että aine muhii 10 minuuttia. (Opeta siis suihkua inhoava pinseri seisomaan suihkukopissa paikoillaan 10 minuuttia...)

Yksi ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...


Sitten jalkaa kuivatellaan niin KAUAN, että se on varmasti rutikuiva tassujenkin välistä ennen sukan laittamista. (Opeta siis suihkun jälkeen joka paikkaan poukkoileva pinserisi olemaan aloillaan jalka nätisti puhtaan pyyhkeen päällä ainakin tunnin verran...) Kuulemma voi käyttää myös sellaista fööniä, joka ei puhalla kuumaa ilmaa. Anyone?

"Okei, lovutan ja käperryn tähän postimerkin kokoisen pyyhkeen päälle..."

maanantaina, marraskuuta 03, 2008

Turhauttaa

Minua turhauttaa, koska tuntuu siltä, että Muusa on koko ajan joko kipeä, valeraskas tai juoksuinen. Huomenna mennään taas eläinlääkäriin, koska tassu ei ole parantunut yrityksistä huolimatta. Tai siis haava kai on, mutta tassussa muhii ilmiselvä hiivatulehdus... Sitten kun tästä selvitään, odotellaankin jo niitä juoksuja ja valeraskautta.

Muusa chillaa Niken kanssa

Ollaan käyty tapaamassa myös Kurua, kuvassa harjoitellaan rauhottumaan yhdessä. Se ei ole kummallekaan helppoa, mutta edistystä tapahtuu. Muusan ilmeestä voi päätellä, että se ei oikein vielä tiedä miten päin sen pitäisi olla Kurun kanssa.

Kuru on kerrassaan valloittava

sunnuntai, marraskuuta 02, 2008

Sukkahiippari

Jalkapaketti muhii. Haava paranee hyvin, mutta muuten tassu on vähän heikossa hapessa. Varsinkin varpaiden välit jäävät ikävästi muhimaan paketissa tassuhikimarinadiin. Siksi kokeilemme nyt sisällä pelkkää sukkaa. Muusa osaa jo olla ihan nätisti ilman tötsää silloin kun olemme kotona, öisin se tosin askartelee tassuansa, eli siitä tulee edelleenkin avaruuskoira öisin ja silloin kun se on yksin.


Koska ulkoilun määrä ja laatu ovat vähentyneet, Muusa on kehittänyt korvaavia harrastuksia. Sisällä myllääminen on lisääntynyt ja Muusa roikkuu ikkunassa tarkkailemassa varmasti useita tunteja päivässä. Molemmat ovat ihan harmittomia harrastuksia, jotka kuitenkin kertovat siitä, että Muusaa turhauttaa toipilaana olo.

lauantaina, marraskuuta 01, 2008

Kuru - jo toinen vaalivauva

5.9. syntynyt porokoiranarttu Iresa Wimpa muutti eilen Aurinkolahteen Loviisan koiraksi. Tuo kahdeksanviikkoisen pennun tarmoa täynnä oleva ihanuus on kutsumanimeltään tästä eteenpäin Kuru. Kuru on Pihlajamäen kennellin sijoitusnarttu, joka jäi ainoana tänne etelään muiden sisarustensa rientäessä oikeille poromaille. Onnellisten sattumien ja yllätysten kautta Kurusta tuli perheenjäsen. Vaikka olenkin Loviisan siskona hieman jäävi arvioimaan, tiedän, että parempaa kotia Kuru ei yksinkertaisesti voisi saada.

Tästä se alkaa, yhteinen taival. Onnellinen uusi omistaja lapsensa kanssa kotimatkalla. (Kurun mielestä autosta olisi voinut syödä vaihdekepin ja muutaman muunkin vimpaimen ennen perille saapumista. Myös takapenkki olisi pitänyt saada tutkia ja siitähän vasta huuto saatiinkin, kun sylistä ei päästetty pois. Aika määrätietoinen tyyppi ;)


Uudesta kodista löytyi Muusan jättämä luu.

Edellisten vaalien tuotoksena tuli Muusa ja nyt kunnallisvaalivauvaksi Kuru, toivottavasti kuitenkaan keväällä Eurovaalien jälkeen ei tule enempää (hauva)vauvoja.

Muusa ja Kuru tapasivat pikaisesti tänään ensimmäisen kerran. Kuru oli kyllä se riehakkaampi, vaikka Muusa pisti parastaan. Emme kuitenkaan uskalataneet niiden päästä täyteen vauhtiin riehumisessa, koska Kuru on niin paljon Muusaa pienempi.