Sängyn mylläys

"Hei Lotta, petasin sängyn ;) "

Olen seurannut blogeista Mikin ja Alin teinivaiheita. Toinen järjestelee mattoja ja toinen syö niitä. Muusa sen sijaan myllää sänkyäni. Aina kun olen ollut poissa, neiti on niin sanotusti avannut kauniisti pedatun sängyn ja huiskinut peitot, tyynyt ja muut sisälmykset sikin sokin. Ihan niin kuin Muusa rakentaisi sinne pesää. (En tiedä liityykö tällainen käyttäytyminen mahdollisesti valeraskauteen.) Myös oman häkkinsä sisälmykset Muusa muokkailee päivittäin parempaan uskoon. Mitään se ei tosin syö tai tuhoa, myllää vain.

Olen kokeillut, mitä tapahtuu, jos sängyn jättää petaamatta: siellä se nukkuu, karvainen keskellä sänkyä peittoihin kääriytyneenä - hyvin hyvin tyytyväisenä. Toisin sanoen näyttää siltä, että sänky on parempi jättää jo valmiiksi petaamatta, mikäli haluaa välttyä loputtomalta mylläykseltä ja turhalta petausurakalta.

Sinäänsä hassua, sillä meillä ruvettiin petamaan sänkyä vasta Muusan tulon jälkeen, koska pienellä veitikalla oli taipumuksia löytää vanua kaikkialta ja pistellä sitä saman tien suihinsa. Sain kuitenkin suurimman osan vuodevaatteista pelastettua maanisella sängyn petauksella. Miten lohdullinen ajatus, että nyt kun sen petauksen on vihdoinkin oppinut muistamaan ja kerkeämään, se onkin suorastaan turhaa puhaa.

Ihanaa, vanha kunnon hippielämä alkakoon!

Muusa leipoo: osa 2

Edellisen kerran Muusa on leiponut sämpylöitä Loviisan kanssa. Prosessi on ikuistettu tänne.

Muusa on lähdössä Loviisan kanssa naksutinleirille huomenna. (Jännää...!) Tänään leivoimme leiriä varten suolattomia makupaloja. Minä mämmäröin ja tiputin kanamunan lattialle, Muusan mielestä se oli suunnattoman hyvää herkkua. Ei tosin aivan vetänyt vertoja tälle uuniin menoa odottavalle jauhelihalaatalle, josta Muusa ei kertakaikkisesti meinannut saada kuonoansa pidettyä erossa.

Tälläistä herkkua meillä ei ole aiemmin leivottu! Minä tässä vartioin, ettei se vaan katoa parempiin suihin.


Katsokaa, siinä se on. Minun jauhelihalaatta!!! Eikös näytäkin herkulliselta, voisitko sinä muka vastustaa houkutusta?


Minusta se on ihan valmiin näköistä jo, entä jos skipattaisiin se uunivaihe ja minä vaan mussuttaisin sen heti... Ai ei vai, jaa että vasta viikonloppuna syödään ja pieni murunen kerrallaan. Vai että motivointiin, voi pojat, minä olen jo motivoitunut, ettekö näe! Tässä minä istun nätisti ja odotan palkintoa, mielellään suurta sellaista.

Tässä vielä herkun ohje.

Jauhelihalaatta:

400 g jauhelihaa
n 0,75 dl vettä
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
4 rkl perunajauhoa

Aineet sekoitetaan keskenään ja levitetään ohueksi levyksi uunipellille. Paistetaan n puoli tuntia 175 asteessa. Jäähtynyt levy paloitellaan sopivan kokoisiksi makupaloiksi.

Muusa edistyy agilityesteisiin tutustumisessa

Muusa on nyt käynyt kolme kertaa tutustumassa agilityesteisiin. Ollaan hypätty tavallista matalalla olevaa estettä, menty puomia ja putkea ja tänään opeteltiin pujottelemaan keppejä. Täytyy kyllä myöntää, että omistaja oli siinä hommassa hidas ja kömpelö, vaikka edellisellä keralla olin jo kuivaharjoitellutkin. Huoh, miten se oman motoriikan hallinta voikin olla niin hankalaa. Tänään tehtiin myös ekan kerran vapaana harjoitukset, siitä huolimatta Muusa seurasi minua tarkkaavaisesti ja teki töitä ohjeideni mukaan, sen minkä sai selvää.

Musta on mahtavaa opetella uutta, kaikenkaikkiaan agility vaikuttaa juuri sopivalta harrastukselta meille molemmille. Muutaman kerran käymme vielä tutustumassa eri esteisiin nyt syksyllä ja sitten asiat saavat kuulemma jäädä talveksi hautumaan pentujen päähän. Keväällä sitten palataan treenikentälle haistelemaan uusia taitoja.

Tässä vielä muutama tänään otettu kuva. Muusaa on kielletty tuomasta sohvalle tai sänkyyn leluja, joten oma pesä on paras leikkipaikka ;)

Pinseri nukkuu peiton alla

Pinseri on varsin mukavuudenhaluinen koira, varsinkin mitä tulee nukkumistottumuksiin. Aina tilaisuuden tullen se nukkuu peiton alla ja kainalossa. Unilta herääminen ja lämpöisestä pesäpaikasta ylös kömpiminen on tällaiselle koiralle aivan erityisen haastavaa. Tässä Muusan tyylinäyte.

Kannattaa vilkaista myös Miskan heräämisestä kertova kuvasarja.


Muusa on kietoutunut aamulenkin jälkeen vielä uudelleen peittoihin ja jatkaa onnellisena kesken jääneitä uniaan. Minä haluaisin pedata sängyn...


"Ai nytkö muka pitäisi nousta? Ugh, silmäluomeni vaan painavat kertakaikkiesti liikaa."



"Olen jo melkein saanut silmäni auki, ethän vielä riistä minulta peittoa!"

Minut on juuri saatu kiinni pahanteosta

Muusa on juuri ollut tonkimassa laukkuani ja löytänyt sieltä paitani, jonka hihat olivat jo vetikan hampaiden välissä. Huomatkaa viaton "minä tässä hiukan poseeraan teille, enkä suinkaan ollut upottamassa hampaita emännän paitaan" -ilme ;)


Kuvasta voi bongata myös uuden kevythäkin, joka ei kyllä pysyvästi jää tuohon pienen kaksioni "olohuoneen" täytteeksi. Nyt kuitenkin vielä harjoitellaan siellä rentoutumista tulevien reissujen ja muiden edestä.

Korvat ovat myös jostain mystisestä syystä tässä kuvassa oikein päin, ne edelleenkin muutaman päivän välein vaihtavat asentoa ja ovat yleensä "tötteröllä".

Naamakirja

Facebook eli tuttavallisemmin naamakirja on tullut osaksi Muusankin elämää.

Naamakirjasta löytyy dogbookin puolelta paljon muitakin koiria. Muusan pärstäkerrointa lisää epäilemättä eräs varsin hellyyttävä kuva, jossa Muusa on kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon sylissä Vihreiden vaalimökillä vaalipäivänä. (Outista tosin tuli kansanedustaja vasta myöhemmin illalla ;)

Valeraskaus?

Muusa on tällä viikolla ollut tekemässä HYYn Vihreiden edustajistovaaliohjelmaa, saanut uuden hienon kevythäkin ja jotunut erityistä enemmän käsiteltäväksi. Saatiin viimeksi kotiläksyksi agiliystä käsittelyharjoituksia. Muusa ei diggaa kiinnipitämisestä, ja se on ongelma käsittelyn kannalta. Kaikkien täytyy voida koskea koiraa, mutta tätä täytyy tosissaan vielä hajoitella.

Koirapuistossa ollaan käyty ahkerasti, mutta sieltä ei ole löytynyt kuin satunnaisesti Muusan mielestä kivoja kavereita. Hirveän utelias se on ja haluaa aina mennä puistoon muiden koirien luokse, mutta ei se tunnu kauhean pitkään viihtyvän sielä. Varsinkin isot paimenkoirat eivät osaa leikkiä yhtään Muusan tyyppistä leikkiä, vaan alkavat heti haukkua ja jahdata pientä sähköjänistä.

Mun mielestä Muusalla on selkeästi orastavia valeraskausoireita: turvonneet nisät ja lisääntynyt ruokahalu. Tiedän, että nartun kiima jaetaan esikiimaan (9 vrk), kiimaan (9 vrk) ja jälkikiimaan (60 vrk). Sitä en varsinaisesti tiedä, pahenevatko valeraskausoireet jälkikiiman loppua kohden (mikä tiineellä koiralla johtaa synnytykseen) vai esiintyykö niitä tasaisesti tuona ajanjaksona. Luultavasti tämäkin on koirakohtaista. Muusa on menossa ensi viikonloppuna naksutinleirille Loviisan kanssa, joka oli kovasti huolissaa siitä, jos Muusa päättääkin juuri silloin heittäytyä hoivailemaan hänen sukkamyttyjänsä tai jotakin muuta leirin kannalta häiritsevää.

Yritin vakuutella, että näin ei kävisi, mutta mistäs minä sen voin tietää...

Arkea

Muusa pääsi vihdoin ja viimein tapaamaan Alia pitkän juoksuista johtuneen tauon jälkeen. Voi sitä riemua ;) Velipoika tosin oli paljon kiinnostuneempi ja innostuneempi siskon hajuista kuin aikaisemmin ja Muusa ei oikein ymmärtänyt mikä hänessä nyt niin ihmeellistä oli. Veikkaa tuntui kiinnostavan painin sijaan ihan toisenlaiset leikit...

Veikan kanssa leikkiminen uuvutti, Muusa loikoilee kotona mielellään mahdollisimman lämpimässä ja aurinkoisessa kohdassa.

Muutoin Muusan elämä on ollut lähinnä arkea. Minä olen joko yliopistolla tai töissä ja Muusa on joutunut olemaan päivisin yksin kotona siinä missä kuka tahansa koira. Hyvin se on pärjännyt. Tuntuu, jopa että Muusan on helpompaa olla yksin, jos se tapahtuu joka päivä samaan aikaan. Säännöllinen elämä ja rutiinit rauhoittavat koiraa selkeästi. Muusa jää aamulenkin jälkeen ihan rauhallisin mielin kotiin, ikään kuin se tietäisi tarkan kellonajan, jolloin palaan. Aamu-unisena pinserinä se ei tosin haluaisi herätä ulkoilemaan ennen kymmentä. Usein se paineleekin takaisin pehkuihin heti lenkin jälkeen, eikä edes kunnolla herää toteamaan, että olen lähdössä. Näitä lähtemisiä on todella paljon helpottanut se, että olen opetellut tekemään kaikki pakkausrutiinit sun muut ennen koiran aamulenkkiä, niin että ei tarvitse enää höseltää siinä vaiheessa kun olen oikeasti jättämässä sen.

Juoksun jälkeen Muusa on ollut selkeästi kuuliaisempi ja entistä enemmän hellyydenkipeä. Se syö paljon paremmalla ruokahalulla, jopa nappuloita ilman houkutinliemiä. Kaikin puolin elämä tuntuu taas asteen hepommalta Muusan kanssa, vaikka se on edelleenkin lähes kouluttamaton riiviö. Rappukäytävän rappusia se ei vieläkään uskalla kulkea,ja toisaalta meno on usein aivan liian raisua. Kuitenkin Muusa on selkeästi rauhoittunut ja oppinut koiran elämän kannalta tärkeitä rutiineita.

Muusa ja Nikke ottavat rennosti

Muusan arjessa kivoin juttu on se, että se pääsee usein mukaani. Käydään kavereiden luona kylässä, piknikillä, mielenosoituksissa, baarissa, kotibileissä, kokouksissa jne. Itselleni on suuri helpotus, että voi valita oman fiiliksen mukaan ottaako koiran mukaan vai jättääkö sen kotiin. Eli esim. silloin kun itse ei jaksa touhottavaa pinseriä kokouksessa, jonka puheenjohtaja samalla pitäisi olla, voi jättää koiran kotiin tietäen, että se pärjää. Toisaalta esimerkiksi mielenosoituksessa, jossa liikutaan ja jossa on aina myös muita koiria, on yleensä hauskempaa Muusan kanssa kuin ilman. Viikonloppuna Muusa pääsi tekemään tuttavuutta myös poliisihevosten kanssa mielenosoituksessa Metsälän säilöönottokeskusksen liepeillä.

Pentutokoon

Jes. Päästiin vihdoinkin Muusan kanssa Kallion koirakerhon pentutokoon. Jippii! No, ollaan me kotioloissa harjoiteltu tokojuttuja, kuten katsekontaktia, seuraamista, sivulle menemistä, istu, maahan, paikka, odota jne. Mutta esimerkiksi muiden koirien (tai ihmisten) ohittaminen on vielä vähän hakusessa, eikä tuo hihnakäyttäytyminen muutenkaan ole aina niin loistavaa. Myös vieraiden tervehtiminen on todella raisua, mikä itseäni välillä vähän nolottaa. Yleensä kylässä pidän Muusan aluksi kiinni, niin että kukaan ei saa heti kättelystä hirveitä traumoja "päälle hyökkäävästä" koirastani.

No joo, luultavasti niillä pentutokon muutamilla kerroilla ei vielä kauhean ihmeellistä opi, toisaalta alku se on sekin ja ilmeisesti aloittelijoiden ryhmään pääsee vasta kun pentukurssi on käyty.

Sunnuntaista tulee Muusalle todellinen aktiviteettipäivä, kun ensin on toko ja sen jälkeen vielä agility. Agility tosin on vain muutaman minuutin kestävää esteisiin tutustumista ja sen jälkeen riehumista pellolla muiden pentujen kanssa. Toisaalta ei Muusan ikäisen pinserin keskittymiskyky vielä välttämättä muuhun riittäisikään.

Ensimmäiset agilityesteet

Muusa pääsi eilen kokeilemaan agilitykentän esteitä ensimmäistä kertaa. Mentiin muutama kerta suurinpirtein maassa olevaa aitaa/estettä ja kontaktiesteistä puomia. Etukäteen jännitin vähän kontaktiestettä, kun tuolla neidillä on edelleenkin ihan kauhea mörköikä. Kotona liukkaan rappukäytävän rappusia ei yksinkertaisesti voi mennä ja hissiinkin pitää peruuttaa. Mutta ei puomi ollut Muusan mielestä mitenkään inhottava ja muutenkin lihapullat vei voiton. Muusa oli riemuissaan ja tohkeissaan ja suoriutui tehtävistä erinomaisesti. Lopuksi se pääsi vielä pellolle samanikäisten pinserin pienokaisten kanssa telmimään, voi pojat että mentiin taas lujaa. Nyt huomaa, että uni maittaa kaiken tämän edestä.

Muusan eka mätsäri

Oltiin Muusan kanssa torstaina ekassa Match Show'ssa täällä Herttoniemessä. Tarkoituksena on totuttaa tyttö näyttelypuuhaan niin, että kasvattaja voi sitten joskus viedä sijoitusnarttuansa jonnekin ihan oikeisiin näyttelyihin. No, siihen on vielä pitkä matka. Hampaita ei Muusan mielestä tuntemattomat kopeloi, niinpä niin. Siinä oli yleisölle show'ta kerrakseen kun pieni ja pippurinen pinseri kieltäytyi yhteistyöstä. Harjoituksen puutetta. Se ei vaan ole niin helppoa saada laumaa vapaaehtoisia sorkkimaan nopean ja tempperamenttisen pinserin hampaita harjoitusmielessä. Myönnän, että olen ollut myös liian kiireinen järjestääkseni systemaattista harjoitusta. 15.9. olis Koneen kentällä mätsäri, jonne voitais taas mennä Muusan kanssa. No, kattellaan miten harjoitukset etenee...

Juoksukin meno jo ohi, luojan kiitos. Muusa on taas niin riemuissaan kun saa juoksennella vapaana ja tavata muita koiria. Pihan urokset on kyllä edelleenkin sen hajujen perään ja niiden omistajat näyttää mulle nyrpeätä naamaa ;)

Jos huomenna ei sada, Muusa pääsee aloittamaan agilityesteisiin tutustumisen. Jippii ;)