Muusa kävi tänään taas epävirallisissa agilitykisoissa Ojangossa, HSKH:n Tehiscupin 2. osakilpailussa. Tuloksena 4. sija, 5 virhepistettä ja kolme cuppistettä. Sain taas huomata, että koira kyllä tekee ihan hulluna, mutta itselleni ei oikein sovi tällainen kerran kahdessa kuukaudessa kisaaminen. Olin ihan hukassa ja kämmäilin päivän selviä juttuja. Muusa meni täysii ja hienosti ja vaikka se ärisi vuoroa odottaessa muille koirille ja käyttäytyi huonosti, radalla se keskittyi vain ja ainoastaan esteisiin ja minuun.
Kuvat: Niina Partanen - Kiitos Ninsku ♥
lauantaina, syyskuuta 18, 2010
perjantaina, syyskuuta 17, 2010
Pientä remppaa
Meillä kotona eletään mielenkiintoisia syksyn kura-aikoja ilman suihkua. Kylppärissä vesivahinko, jota kuivatellaan. Onneksi korvaavana toimintana sekä allekirjoittanut että Muusa ovat tutustuneet taloyhtiön saunatiloihin ahkerasti :)
Muusasta kylppäri onkin tällä hetkellä todella kiva paikka, kun siellä on lämmintä ilmaa puhaltava tuuletin ja todella kuuma.
Vaikka vähän tuo vempain myös ihmetyttää
Muusasta kylppäri onkin tällä hetkellä todella kiva paikka, kun siellä on lämmintä ilmaa puhaltava tuuletin ja todella kuuma.
Vaikka vähän tuo vempain myös ihmetyttää
torstaina, syyskuuta 16, 2010
Arjen ei kuuluisi olla tällaista
Niinä päivinä, kun kaikki Muusan huonosta hermorakenteesta tai muuten vaan sekaisin olevasta nupista johtuvat puutteet lyövät samaan aikaan vasten kasvoja, mietin, että arjen ei vaan kuuluisi olla tällaista.
Tuntuu, että mitä vähemmän Muusa viettää aikaa kotona, sitä parempi sen on olla. Se on kotona kamalan stressaantunut ja kierroksilla, eikä sellainen ole mielestäni koiran elämää. Tätä on nyt jatkunut vuoden, eli koko sen ajan kun olemme asuneet nykyisessä asunnossamme. Olen jo hyväksynyt sen faktan, että jo pelkästään koiran takia on pakko alkaa etsimään uutta asuntoa. Suoraan sanottuna aika perseestä. Entä jos Muusan arki ei kuitenkaan muutu paremmaksi vaikka muutettaisiin ja mitä tehtäisiin?
Olen miettinyt, että lemmikkieläimen pitämisen ensimmäinen ehto on se, että sille on kyettävä tarjoamaan hyvä elämä, sen on saatava käyttäytyä lajityypillisesti ja sille on kyettävä tarjoamaan riittävästi virikkeitä. Jos lemmikki on jatkuvasti stressaantunut ja paniikissa, onko sen elämä hyvää tai lajityypillistä? Miten kuvio ajatellaan halki, jos koiran ominaisuudet yksinkertaisesti estävät sitä elämästä stressitöntä ja normaalia koiran elämää?
- Muusa pelkää laminattilattiaa edelleenkin. Se peruuttaa kotona maton reunalta reunalle ja saa hulluja paniikkikohtauksia lattiasta monta kertaa päivässä. Pitäisi muuttaa johonkin sellaiseen asuntoon, jossa olisi muovimatto.
- Muusa ei voi mennä rappusia, koska se pelkää niitä. On siis aina ja ikuisesti asuttava hissitalossa.
- Muusa kiljuu ja haukkuu stressaantuneena talon muiden koirien liikkeitä, välillä myös kadulla nähtyjen koirien liikkeitä. Kaikenlaista on yritetty, lähes tuloksetta.
- Lenkeillä Muusa menee ihan sekaisin muista koirista ja käyttäytyy todella agressiivisesti niitä kohtaan. Ohitukset sujuvat tosin ihan hyvin, jos itse huomaa kaivaa nakit esille tarpeeksi ajoissa.
- Muusa pelkää pamauksia, joten aina kun Santahaminassa ammutaan, lenkkimme tyssää välittömästi. Näin esimerkiksi tänään. Paniikissa olevan hillittömästi joka suuntaan kiskovan koiran kanssa ei olekaan ihan triviaalia selvitytyä takaisin kotiin, jos matkaa on pitkälti.
Tuntuu, että mitä vähemmän Muusa viettää aikaa kotona, sitä parempi sen on olla. Se on kotona kamalan stressaantunut ja kierroksilla, eikä sellainen ole mielestäni koiran elämää. Tätä on nyt jatkunut vuoden, eli koko sen ajan kun olemme asuneet nykyisessä asunnossamme. Olen jo hyväksynyt sen faktan, että jo pelkästään koiran takia on pakko alkaa etsimään uutta asuntoa. Suoraan sanottuna aika perseestä. Entä jos Muusan arki ei kuitenkaan muutu paremmaksi vaikka muutettaisiin ja mitä tehtäisiin?
Olen miettinyt, että lemmikkieläimen pitämisen ensimmäinen ehto on se, että sille on kyettävä tarjoamaan hyvä elämä, sen on saatava käyttäytyä lajityypillisesti ja sille on kyettävä tarjoamaan riittävästi virikkeitä. Jos lemmikki on jatkuvasti stressaantunut ja paniikissa, onko sen elämä hyvää tai lajityypillistä? Miten kuvio ajatellaan halki, jos koiran ominaisuudet yksinkertaisesti estävät sitä elämästä stressitöntä ja normaalia koiran elämää?
sunnuntai, syyskuuta 12, 2010
perjantaina, syyskuuta 10, 2010
Minne katosi elokuu?
Päivitysten puutetta en lähde sen enempää selittämään. Pahoittelen.
Muusa on edellisen bloggauksen jälkeen:
• kokenut unohtumattoman road tripin, käynyt seitsemässä uudessa maassa ja matkustanut käsittämättömän määrän kilometrejä (kuvia alla).
• voittanut pinsereiden agilityn SM-kisojen mölliluokan. Hyvä Muusa! (HUOM: tultiin kisoihin suoraan reissusta...)
• Viettänyt hemmotteluloman Nauvossa (kyllä siitä tulisi saaristolaiskoirakin...)
• viihdyttänyt hoidossa olleita Herkkoa ja Marttia
• edustanut puolueen kesäpäivillä Alkio-opistolla
• käynyt Olkiluodossa rähjäämässä ydinjätetynnyreille ja valtaamassa teitä (kuvia täällä).
Lisäksi on tietty treenattu agilityä, vähän tokoakin. Juoksenneltu metsissä ja rantakallioilla. Viihdytty ja nautittu kesästä ja kesän viimeisistä päivistä.
Kuvakollaasia kadonneista päivistä tulee takautuvasti...
Muusa on edellisen bloggauksen jälkeen:
• kokenut unohtumattoman road tripin, käynyt seitsemässä uudessa maassa ja matkustanut käsittämättömän määrän kilometrejä (kuvia alla).
• voittanut pinsereiden agilityn SM-kisojen mölliluokan. Hyvä Muusa! (HUOM: tultiin kisoihin suoraan reissusta...)
• Viettänyt hemmotteluloman Nauvossa (kyllä siitä tulisi saaristolaiskoirakin...)
• viihdyttänyt hoidossa olleita Herkkoa ja Marttia
• edustanut puolueen kesäpäivillä Alkio-opistolla
• käynyt Olkiluodossa rähjäämässä ydinjätetynnyreille ja valtaamassa teitä (kuvia täällä).
Lisäksi on tietty treenattu agilityä, vähän tokoakin. Juoksenneltu metsissä ja rantakallioilla. Viihdytty ja nautittu kesästä ja kesän viimeisistä päivistä.
Kuvakollaasia kadonneista päivistä tulee takautuvasti...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)