On ihanaa lukea muiden koirien blogeista kuinka ovat nukkuneet tyytyväisinä vartioimassa kotia isännän/emännän poissaollessa. Meillä nukkumisen ohessa keretään kuitenkin tehdä yhtä sun toista poissaollessani. Yksinololuut eli rustot mennään poikkeuksetta syömään sänkyyni niin, että sinne varmasti jää mahdollisimman etova haju ja mönjät mutustelusta.
Usein silppuriin jotuu myös sinne tarkoittamattomia asioita. Heti poistuttuani, tai siinä vaiheessa, kun Muusaa tylsistyttää (/ahdistaa?) alkaa erinäisiin paikkoihin kurottelu. On täysin mahdotonta pitää KAIKKEA pinserin ulottumattomissa. Ketteryyttä löytyy lopulta uskomattomiin suorituksiin. Tänään tultuani töistä kotiin minua kohtasi jälleen adrenaliinia nostattava näky. Sohvalla oli veritahroja, nojatuolissa oli veritaroja, sängyssäni oli veritahroja ja lattialla oli veritahroja. Neiti oli repinyt ja tuhonnut pöksynsä ahmaisten myös mukana olleen pikkuhousunsuojan parempiin suihin. Tämä ei sinäänsä vielä yllättänyt, vitutti lähinnä, sillä olin juuri eilen suorittanut mittavan suursiivouksen ja pessy lattioiden lisäksi kaikki mahdolliset tekstiilit. Teurastamojälkien lisäksi lattialta löytyi termospullon korkki, joka oli rikottu raatelemalla, lyijykynäsilppua ja jotain muuta epämääräista talouspaperihöttöä. Ggrrrrhhhhh!!!
En viitsinyt ikuistaa näkyä kuvaan, vaan ryhdyin hammasta purren siivoushommiin.
Olen neuvoton. Onko nämä nyt niitä normaaleita pentuajan (lue teini-iän) tuhoja vai onko jotain omaisuuteni säästämiseksi tehtävissä? Tähän mennessä koira on syönyt vaatteita, kenkiä, lattialistoja, cd-levyjä, kirjoja, papereita ynnä muuta, jota valitettavasti pienessä asunnossa ei vaan kaikkea saa koiralta (lue pinseriltä) ulottumattomiin. Olen valmis antamaan kaiken anteeksi, kunhan joku vain kertoisi, että se menee kyllä ohi. Käsittääkseni koira ei enää yksin ollessaan mölyä, vaan käyttäytyy muuten ihan mallikkaasti. Aina sille on jätetty myös jotain puuhaa, kuten rustoja, namipiiloja, aktivointipallo, kongi jne.
Blaah, välillä on vaan niin vaikeaa ajatella positiivisesti tai suhtautua tulevaisuuteen luottavaisesti...
maanantaina, elokuuta 20, 2007
lauantaina, elokuuta 18, 2007
Häkissä
Olen aina suhtautunut eläinten pitämiseen häkissä varautuneesti. Siksi oma koirani saa vallata koko auton yksin jäädessään. Muita paikkoja kodin/jonkun asunnon lisäksi ei ole, jonne sen yksin jättäisin. En halua, että Muusa uikuttaa ja riehuu häkissä epätoivoisesti ulospääsyä odottaen, kuten jotkut pinserit. Häkin pitäisi olla koiralle mukava oma pesä ja lepopaikka, jossa sen ei tarvitse stressata ympärillä olevaa hälinää. Pitkän kuuman päivän aikana koiran pitää saada välillä huilia ja häkki soveltuu siihen ihan hyvin silloin kun auto on esimerkiksi liian kuuma.
Tajusin, että Muusalle voi hyvinkin tulla eteen sellainen tilanne, jossa se jossakin kisoissa tai näyttelyssä tungetaan hetkeksi häkkiin. Tällaisia tilanteita varten on hyvä harjoitella etukäteen kotona niin, että häkin ovea ei laiteta kiinni, vaan koira voi käyttää häkkiä nukkumapesänä ja sieltä löytyy esim. lempilelu tai makupaloja. Näin se (toivottavasti) oppii, mitä häkissä on tarkoitus tehdä ja että siellä on turvallista olla. Lainasimme kasvattajalta häkin ja kokeilimme. Muusalle häkki ei näyttänyt olevan mitenkään inhottava paikka, päin vastoin se suhtautui siihen alusta asti luottavaisesti, luottaahan se ihmisiinkin.
Kuvat on otettu heti sen jälkeen kun sain häkin pystyyn, joten kauaa aikaa ei tytöltä kulunut häkkiin sukeltamiseen. Ja ihan itse meni, ilman käskyjä ;)
Tajusin, että Muusalle voi hyvinkin tulla eteen sellainen tilanne, jossa se jossakin kisoissa tai näyttelyssä tungetaan hetkeksi häkkiin. Tällaisia tilanteita varten on hyvä harjoitella etukäteen kotona niin, että häkin ovea ei laiteta kiinni, vaan koira voi käyttää häkkiä nukkumapesänä ja sieltä löytyy esim. lempilelu tai makupaloja. Näin se (toivottavasti) oppii, mitä häkissä on tarkoitus tehdä ja että siellä on turvallista olla. Lainasimme kasvattajalta häkin ja kokeilimme. Muusalle häkki ei näyttänyt olevan mitenkään inhottava paikka, päin vastoin se suhtautui siihen alusta asti luottavaisesti, luottaahan se ihmisiinkin.
Kuvat on otettu heti sen jälkeen kun sain häkin pystyyn, joten kauaa aikaa ei tytöltä kulunut häkkiin sukeltamiseen. Ja ihan itse meni, ilman käskyjä ;)
Agility
Olin seuraamassa pinsereiden agilityn sm-kisoja. Näkemäni perusteella viimeistään uskon, että pinseri on hyvin haastava harrastuskoira oli laji mikä tahansa. Agilitykisoissa pinserin keskittymisen herpaantuminen tarkoittaa pahimmillaan sitä, että koira poistuu radalta kentän reunalla olevien ihmisten, koirien ja hajujen perään tai suorittaa esteitä oman päänsä mukaan. Etenkin putki tuntui olevan monen koiran mieleen, niin että sinne mentiin uudestaan, vaikka ohjaaja olisikin osoittanut jo seuraavalle esteelle. Yleisölle tämä on tietenkin hyvin viihdyttävää ;) Nimenomaan ohjaajalta vaaditaan agilityssä (pinserin kanssa) paljon keskittymiskykyä, hyviä hermoja, nopeutta, nopeaa tilannetajua, skarppiutta, tarkkaa silmää, kykyä olla aina askeleen edellä koiraa sekä mielikuvitusta. Toisaalta, ei se kuitenkaan ihan mahdottomalta näyttänyt.
Minun ja Muusan piti aloittaa agilityesteisiin tutustuminen huomenna tuoreen pinsereiden suomenmestarin Laura Verkamon johdolla, mutta juoksu siirtää Muusan osalta esteisiin tutustumista ainakin parilla viikolla. Harmi. Toivottavasti säitä riittää vielä sen jälkeenkin, sillä ensimmäisten kokemusten tulisi olla niin positiivisia ja innostavia, että vesisateella ei kannata mennä treenaamaan Muusan kanssa.
Minun ja Muusan piti aloittaa agilityesteisiin tutustuminen huomenna tuoreen pinsereiden suomenmestarin Laura Verkamon johdolla, mutta juoksu siirtää Muusan osalta esteisiin tutustumista ainakin parilla viikolla. Harmi. Toivottavasti säitä riittää vielä sen jälkeenkin, sillä ensimmäisten kokemusten tulisi olla niin positiivisia ja innostavia, että vesisateella ei kannata mennä treenaamaan Muusan kanssa.
maanantaina, elokuuta 13, 2007
Teini
Sunnuntaina Kennel Ceriinan kesäpäivillä ihmettelin miksi Muusan veljet ja muut urokset olivat niin kiinnostuneita Muusasta. Tänään selvisi syy: Muusan ensimmäinen juoksu alkoi! Oivoi, niin nopeasti se ohitti lapsuuden ja muuttui murrosikäiseksi koiraksi. Melkein jo nyt kaipaan sitä pientä söpöä pehmolelun näköistä palleroa, joka vain joitakin kuukausia sitten muutti taloon ja valloitti niin tutut kuin tuntemattomatkin. Mutta vain melkein ;)
Juoksun alkamisen huomasin pienestä tiputtelutsta, jonka koira ainakin toistaiseksi nuolee tunnollisesti pois. Alapää on myös jonkin verran "turvoksissa". Muusa on selkeästi normaalia rauhallisempi, suorastaan unelias ja merkkailee ulkona aika paljon. Tämä kaikki on minulle aivan yhtä outoa ja uutta kuin Muusallekin, onhan kyseessä ensimmäinen narttukoirani. Varmistelin heti Muusan kasvattajalta ohjeita "kiimaisen nartun kanssa elämiseen". Kyllä sieltä muutama ihan käyttökelpoinen tulikin. Koira saattaa kuulemma repiä nartunsuojansa, mikäli sellaisia jossain vaiheessa tarvitaan. Ensimmäisen viikon aikana voi kuulemma pitää vapaana jos Muusa tottelee, mutta sen jälkeen ei. Koirapuisto on ihan nou nou. Koira saattaa myös ärhennellä muille koirille tai jotain muuta sellaista mitä se ei normaalisti tee. Myös valeraskaudesta valistettiin.
Oltiin pitkällä iltalenkillä Kivinokassa ja Muusa oli kyllä ihan normaalin oloinen, oli vapaana ja kuunteli sen verran kuin yleensäkin. Juoksi toisen nartun kanssa rannalla ihan innoissaan ja kahlaili vedessä. Hiukan mietityttää tämä tuleva kolmeviikkoinen tms. (katotaan nyt kuinka kauan nämä juoksut kestävät...) kun Muusa on tottunut siihen, että käydään koirapuistossa melkein päivittäin ja melkein joka lenkillä saa myös juosta vapaana. Eikä pääse Alinkaan kanssa riehumaan, nyyh.
Kaiken kaikkiaan Muusa vaikuttaa ottavan asian aika chillisti ja väsyneisyyskin saattaa vaan johtua eilisestä painista sisarusten kanssa.
Juoksun alkamisen huomasin pienestä tiputtelutsta, jonka koira ainakin toistaiseksi nuolee tunnollisesti pois. Alapää on myös jonkin verran "turvoksissa". Muusa on selkeästi normaalia rauhallisempi, suorastaan unelias ja merkkailee ulkona aika paljon. Tämä kaikki on minulle aivan yhtä outoa ja uutta kuin Muusallekin, onhan kyseessä ensimmäinen narttukoirani. Varmistelin heti Muusan kasvattajalta ohjeita "kiimaisen nartun kanssa elämiseen". Kyllä sieltä muutama ihan käyttökelpoinen tulikin. Koira saattaa kuulemma repiä nartunsuojansa, mikäli sellaisia jossain vaiheessa tarvitaan. Ensimmäisen viikon aikana voi kuulemma pitää vapaana jos Muusa tottelee, mutta sen jälkeen ei. Koirapuisto on ihan nou nou. Koira saattaa myös ärhennellä muille koirille tai jotain muuta sellaista mitä se ei normaalisti tee. Myös valeraskaudesta valistettiin.
Oltiin pitkällä iltalenkillä Kivinokassa ja Muusa oli kyllä ihan normaalin oloinen, oli vapaana ja kuunteli sen verran kuin yleensäkin. Juoksi toisen nartun kanssa rannalla ihan innoissaan ja kahlaili vedessä. Hiukan mietityttää tämä tuleva kolmeviikkoinen tms. (katotaan nyt kuinka kauan nämä juoksut kestävät...) kun Muusa on tottunut siihen, että käydään koirapuistossa melkein päivittäin ja melkein joka lenkillä saa myös juosta vapaana. Eikä pääse Alinkaan kanssa riehumaan, nyyh.
Kaiken kaikkiaan Muusa vaikuttaa ottavan asian aika chillisti ja väsyneisyyskin saattaa vaan johtua eilisestä painista sisarusten kanssa.
perjantaina, elokuuta 10, 2007
Kynsien leikkuuta
Veera kirjoitti Alin kynsienleikkuusta, tässä meidän tyylinäyte.
Kunnon painiasento, että koira ei pääse livistämään karkuun. Olen huomannut, että peli on menetetty jos koira pääsee jatkuvasti pakoon. Vaarana on, että Muusa oppii saavansa tahtonsa läpi (ei kynsien leikkausta) käyttämällä tarpeeksi härskejä keinoja.
Tempperamenttinen otus pistää toisinaan vastaan ja yrittää lopettaa operaation keinolla millä hyvänsä. Vakkari on: "mä puren sun sormia samaan aikaan kun sä yrität leikata..." Usein Muusan kanssa käydään sellaista tahtojen taistoa, jossa omistajan päättäväisyyttä ja turnajaiskestävyyttä todella koetellaan.
Itse viimeistelen kynsiä aika huolella ja otan pois vain vähän kerrallaan, ettei tule otettua liikaa. Aikaa tähän touhuun saa käytettyä uskomattoman kauan, mikäli Muusa vain malttaa olla paikoillaan. Mustia kynsiä on tosiaan vaikempi leikata kuin vaaleita, rajan oppii kuitenkin tunnistamaan silmämääräisesti.
Lopputuloksena Muusa kuienkin rauhottuu tajuttuaan, että kynsien leikkuu ei satu, eikä vapauteen ole muuta tietä kuin kärsivällinen odotus.
Nätisti olemisesta saa kehujen lisäksi roimasti pusuja ja välillä jopa nameja.
Lopulta kynsien leikkuu sujuu näin mallikkaasti. Ilmeestä voi tosin päätellä, että kyseessä ei ole lempipuuha.
Kunnon painiasento, että koira ei pääse livistämään karkuun. Olen huomannut, että peli on menetetty jos koira pääsee jatkuvasti pakoon. Vaarana on, että Muusa oppii saavansa tahtonsa läpi (ei kynsien leikkausta) käyttämällä tarpeeksi härskejä keinoja.
Tempperamenttinen otus pistää toisinaan vastaan ja yrittää lopettaa operaation keinolla millä hyvänsä. Vakkari on: "mä puren sun sormia samaan aikaan kun sä yrität leikata..." Usein Muusan kanssa käydään sellaista tahtojen taistoa, jossa omistajan päättäväisyyttä ja turnajaiskestävyyttä todella koetellaan.
Itse viimeistelen kynsiä aika huolella ja otan pois vain vähän kerrallaan, ettei tule otettua liikaa. Aikaa tähän touhuun saa käytettyä uskomattoman kauan, mikäli Muusa vain malttaa olla paikoillaan. Mustia kynsiä on tosiaan vaikempi leikata kuin vaaleita, rajan oppii kuitenkin tunnistamaan silmämääräisesti.
Lopputuloksena Muusa kuienkin rauhottuu tajuttuaan, että kynsien leikkuu ei satu, eikä vapauteen ole muuta tietä kuin kärsivällinen odotus.
Nätisti olemisesta saa kehujen lisäksi roimasti pusuja ja välillä jopa nameja.
Lopulta kynsien leikkuu sujuu näin mallikkaasti. Ilmeestä voi tosin päätellä, että kyseessä ei ole lempipuuha.
torstaina, elokuuta 09, 2007
Muusan puolivuotissynttärikuvia 25.7.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)