litroittain pissaa
sanomalehtisilppua
kuolaisia alusvaatteita
rikkinäinen peti
vanua
vanua
vanua
muovisiilin piikkejä
päätön muovisiili
myllätty sohva
suolistokaasuja
karvoja leivässä
karvoja teessä
karvoja sängyssä
karvoja muroissa
kaksi sierainta viilissä
kieli-lipilipilipi-naamassani
kieli-lipilipilipi-käsisssäni
kieli-lipilipilipi-säärissäni
häntä-heiluheiluheilu-kaikkialla
minäpienisöpöihanamuusamielinkielinmutulutukiehnäys alati ympärilläni
Aamen.
tiistaina, heinäkuuta 31, 2007
lauantaina, heinäkuuta 21, 2007
Puolivuotias Muusa
25.7. Muusa on tasan puolivuotias. Tämän kunniaksi punnitsin ja mittasin pikkupinserin. No, eihän se nyt enää niin kauhean pieni ole: paino 12 kg. Tuon ikiliikkujan kuvaaminen varsinkin seisoma-asennossa on osottautunut harvinaisen haastavaksi. Nyt kuitenkin päättin saada koirasta edes muutaman kokovartalokuvan.
"Hei, tässä minä olen ja poseeraan teille..."
(Tähän tarvittiin paljon nakkeja kuvaajan pään päällä.)
(Huomioikaa alakulmassa näkyvä nakkikäden varjo ;)
"C'mon, mä oon keikistellyt tässä jo niin paljon, et anna jo sitä namia!"
"Minun valtakuntani, tervetuloa!"
"Täältä voin tähyillä pitkälle..."
"Eikös näytäkin mukavalta..."
"Ja söpökin osaan vielä olla..."
"Hei, tässä minä olen ja poseeraan teille..."
(Tähän tarvittiin paljon nakkeja kuvaajan pään päällä.)
(Huomioikaa alakulmassa näkyvä nakkikäden varjo ;)
"C'mon, mä oon keikistellyt tässä jo niin paljon, et anna jo sitä namia!"
"Minun valtakuntani, tervetuloa!"
"Täältä voin tähyillä pitkälle..."
"Eikös näytäkin mukavalta..."
"Ja söpökin osaan vielä olla..."
perjantaina, heinäkuuta 20, 2007
Muusa ja Ali mökillä
Minä yritän saada Musaa seisomaan kuvassa ja Ali tuo takaa siannahkarullaa houkutellakseen Muusaa leikkiin...
Koirulit ihailemassa iltaa...
Näkiköhän Muusa oman kangastuksensa vedessä, vai mitä sieltä löytyy...?
Ali tähyilee laiturilla, jos vaikka löytyisi jotain vahdittavaa...
Ja sitten he nukahtivat onnellisina... (painittuaan ensin neljä päivää enemmän tai vähemmän putkeen...)
Koirulit ihailemassa iltaa...
Näkiköhän Muusa oman kangastuksensa vedessä, vai mitä sieltä löytyy...?
Ali tähyilee laiturilla, jos vaikka löytyisi jotain vahdittavaa...
Ja sitten he nukahtivat onnellisina... (painittuaan ensin neljä päivää enemmän tai vähemmän putkeen...)
tiistaina, heinäkuuta 17, 2007
Tunnelmia mökiltä
Heippa vaan taas pitkästä aikaa. Minä olen ollut Loviisan hyvässä hoidossa PIIIITKÄÄN (no ainakin viikon), kun Lotta lähti jotain Prometheus-leiriä vetämään. Se hylätyksi tulemisen tunne oli kyllä aivan kauheaa ja melkein masennuin. Onneksi Loviisa keksi niin paljon kivaa ajanvietettä, että unohdin äkkiä, että piti muka olla ikävissään.
Tässä esimerkki siitä mitä olemme puuhailleet.
Nyt ollaan mökillä Alin kanssa ja me olemme riehuneet aamusta iltaan. Ihanaa. Välillä olen pulahtanut uimaan ja sitten taas viilentyneenä jaksaa peuhata kunnolla. Lotan mielestä olen varastellut tavaroita ja muutenkin ollut tavallista energisempi pieni kiusankappale. Se ei vaan ymmärrä, että mulla on kivaa ja haluan osallistaa muutkin riehumaan kanssani.
Mulla on myös isoja mätäpaiseita ihossa. Käytiin eläinlääkärissä ja se taas ronkki (vaikka mä yritin vähän purra sitä) ja sitten sain jotain sellasia pillereitä, jotka on kuulemma antibioottia. No en niitä sen koommin ole nähnyt, sen sijaan mehevät kinkunpalaset ovat tulleet osaksi arkirutiinia. Mistäköhän hyvästä?
Nyt pitää taas kiiruhtaa peuhaamaan, kun aurinko vielä paistaa ;)
T: Muusa
Tässä esimerkki siitä mitä olemme puuhailleet.
Nyt ollaan mökillä Alin kanssa ja me olemme riehuneet aamusta iltaan. Ihanaa. Välillä olen pulahtanut uimaan ja sitten taas viilentyneenä jaksaa peuhata kunnolla. Lotan mielestä olen varastellut tavaroita ja muutenkin ollut tavallista energisempi pieni kiusankappale. Se ei vaan ymmärrä, että mulla on kivaa ja haluan osallistaa muutkin riehumaan kanssani.
Mulla on myös isoja mätäpaiseita ihossa. Käytiin eläinlääkärissä ja se taas ronkki (vaikka mä yritin vähän purra sitä) ja sitten sain jotain sellasia pillereitä, jotka on kuulemma antibioottia. No en niitä sen koommin ole nähnyt, sen sijaan mehevät kinkunpalaset ovat tulleet osaksi arkirutiinia. Mistäköhän hyvästä?
Nyt pitää taas kiiruhtaa peuhaamaan, kun aurinko vielä paistaa ;)
T: Muusa
keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007
Koirien saari
Eilen oltiin Muusan kanssa tutustumassa Rajasaareen, jota voisin kutsua helsinkiläisten koirien paratiisiksi. Paikka on näköjään muutama vuosi sitten voittanut Helsingin Sanomien koirapuistovertailun, eikä syyttä. Sarella on mahtava uimaranta koirille ja muutenkin luonnollinen ympäristö puineen ja pöheikköineen. Keskivertokoirapuistot kun ovat Helsingissä muutaman neliömetrin länttejä, joissa on tasaisen tylsä hiekkapohja ja penkki omistajille. Rajasaaressa on sentään kalliota, jolla voi tunnelmoida merellistä helsinkiä ja metsäisiä polkuja, jossa riittää koirille haisteltavaa.
Ja siellä niitä tosiaan oli: hillittömän paljon koiria. Ei ollut kumpikaan meistä nähnyt aikaisemmin niin paljon koiria samalla kertaa. Oltiin tietysti parhaaseen ulkoiluaikaan aurinkoisena iltana liikenteessä. Kuten arvata saattaa aika monta muuta helsinkiläistä koiraa oli juuri tuona samana iltana päättänyt tulla pulahtamaan ja peuhaamaan. Aluksi Muusaa hiukan arvelutti, suorastaan pelotti tuntemattoman paikan kaikki 30 tuntematonta koiraa, jotka vilistivät valtoimenaan ja innokkaina tekemään tuttavuutta toistensa kanssa. Reippaana tyttönä se kuitenkin ryhtyi tuustumisleikkeihin ja nopeasti unohti epäilynsä. Voi pojat, että oli hauskaa juosta pitkin hiekkarantaa, välillä roiskia vedessä ja sitten taas kirmata kalliolle. Eikä leikkikavereista ollut pulaa. Nuoria koiria tuntui olevan liikenteessä paljon, niiden kanssa Muusa paini innoissaan kokoeroista huolimatta. Vanhempien koirien kanssa hippaleikki sen sijaan oli ykkönen. Muusa teki myös ihan oikeita uimakierroksia minkä leikeiltänsä kerkesi. Taisi pari kertaa sukeltaakin, tai ainakin oli korvista tassuihin ihan uitettu.
Meno oli niin hauskaa, että siinä temmellyksessä emäntä unohti vallan ottaa valokuvia, vaikka kamera olisi ollut laukussa.
Tässä aikaisemmin päivällä otettu poseerauskuva.
Ja siellä niitä tosiaan oli: hillittömän paljon koiria. Ei ollut kumpikaan meistä nähnyt aikaisemmin niin paljon koiria samalla kertaa. Oltiin tietysti parhaaseen ulkoiluaikaan aurinkoisena iltana liikenteessä. Kuten arvata saattaa aika monta muuta helsinkiläistä koiraa oli juuri tuona samana iltana päättänyt tulla pulahtamaan ja peuhaamaan. Aluksi Muusaa hiukan arvelutti, suorastaan pelotti tuntemattoman paikan kaikki 30 tuntematonta koiraa, jotka vilistivät valtoimenaan ja innokkaina tekemään tuttavuutta toistensa kanssa. Reippaana tyttönä se kuitenkin ryhtyi tuustumisleikkeihin ja nopeasti unohti epäilynsä. Voi pojat, että oli hauskaa juosta pitkin hiekkarantaa, välillä roiskia vedessä ja sitten taas kirmata kalliolle. Eikä leikkikavereista ollut pulaa. Nuoria koiria tuntui olevan liikenteessä paljon, niiden kanssa Muusa paini innoissaan kokoeroista huolimatta. Vanhempien koirien kanssa hippaleikki sen sijaan oli ykkönen. Muusa teki myös ihan oikeita uimakierroksia minkä leikeiltänsä kerkesi. Taisi pari kertaa sukeltaakin, tai ainakin oli korvista tassuihin ihan uitettu.
Meno oli niin hauskaa, että siinä temmellyksessä emäntä unohti vallan ottaa valokuvia, vaikka kamera olisi ollut laukussa.
Tässä aikaisemmin päivällä otettu poseerauskuva.
tiistaina, heinäkuuta 03, 2007
Minä en tahdo syödä
Muusa on ihan pennusta asti ollut aika nirso kupissa olevan ruoan suhteen. Kaikkien muiden ruoat sitä kyllä kiinnostaa, mutta ei omat, eikä varsinkaan ruoka-aikana. Kaikenmaailman houkutinliemiä sille sekoittelen, mutta nappulat kelpaa toistaiseksi vain aktivointipallosta tai kongista. Kotiruokaa Muusa syö kupistakin silloin kun sattuu olemaan kunnon nälkä. (Lähinnä iltaisin ja hurjan aktiivisen päivän jälkeen...) Ei puhettakaan, että pentuni söisi kolme kertaa päivässä, hyvän yrittämisen jälkeen korkeintaan kaksi ateriaa per päivä. Noh, ei se kuitenkaan näytä mitenkään aliravitulta, joten sinäänsä kuulemma ei kannata murehtia.
Tässä Niken tyylinäyte syömään houkuttelusta ;)
Toimii!
Tässä Niken tyylinäyte syömään houkuttelusta ;)
Toimii!
maanantaina, heinäkuuta 02, 2007
Teinifinnejä
Muusalla on leuan alla, huulissa ja vähän muuallakin komeita mätäpaiseita. Olen niitä iltani ratoiksi ja koirani kauhuksi ihmetellyt puristelemalla. Mätä lentää komeassa kaaressa milloin kenenkin naamalle. Ällöä. Käytiin eläinlääkärissä, joka sanoi että ne on teinifinnejä. Johtuvat hormoneista. Muusalla on akne ;) Hih, hih, hih... Muusa sai antibioottirasvaa, jonka pitäis tappaa bakteerit ja tulehdukset. Tervetuloa mätäkuu, täällä ollaan valmiina ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)