Kotihommia

Rallin kuulumiset

Sain keskellä työpäivää tekstarin kotoa "Jos siulla on luppoaikaa, ni käy katsomassa sähköpostista Rallin kuulumiset. Se on taatusti vähän hullu :)". Sähköpostista löytyi nämä kuvat. Ihana hullu Ralli!

Hei olen Ralli ja olen pallohullu. Taustalla näette pesäni, jonka olen kääntänyt väärinpäin.

Elämä on paljon mukavampaa, kun käyttää luovuutta.

Sen lisäksi, että voin olla pesän päällä, voin sukeltaa sen alle.

Ja tulla vauhdilla ulos. Mainio leikki, johon ei tarvita muita :)

Muusan kuulumisia

Koirat ovat saaneet luut ja tietenkin niitä pitää ahtautua syömään samaan häkkiin.

Muusalla on mennyt Rallin kanssa todella hienosti, paremmin kuin osasin odottaa. Välillä  painit yltyvät ihmisen mielestä liian raisuksi ja kaverukset joutuvat aidan eri puolille. Lenkeillä ollaan käyty yhdessä ja sekin sujuu jo pääsääntöisesti vallan mallikkaasti.

Muusa aloitti Sagin aluevalmennuksessa vauhti ja motivaatioryhmässä. Ekoissa treeneissä sunnuntaina ja seuraavissa omissa treeneissä tiistaina viirittelin Muusaa oikein huolella ja olin tyytyväinen, kun sain motivoitua retuutusleikkiin ja palkattua sillä treenien alusta loppuun.

Muusa tutisee sängyn alla, Ralli ihmettelee ja yrittää haastaa leikkiin.

Kuten on monesti aikaisemmin todettu, Muusan pää ei kestä kovia kierroksia. Niinpä onnistumisen tunne treenaamisesta vaihtuikin nopeasti ahdistukseen, kun Muusa kävi takastulomatkalla tuntemattoman pikkukoiran kimppuun ilman mitään syytä. Onneksi koiralle ei sattunut mitään ja selvittiin taas vain säikähdyksellä. Illalla kotona Muusa oli todella levoton ja kierroksilla kuiten arvata saattaa. Seuraavan aamupäivän se vietti sängyn alla tutisten Kalasataman pamauksia, joihin se oli jo ennen tätä siedättynyt.

Hellyyttä Puikulalle

Ehkä opin tästä sen, että tiedän nyt, millä saan Muusalle vauhtia ja miten sitä pitää palkata ja motivoida jos haluaa lisää vauhtia, mutta sen kanssa ei kuitenkaan voi treenata sellaisilla kirroksilla. On ehkä Muusan kannalta parempi olla nostattamatta kierroksia äärimmilleen ja kiinnittää myös tähän huomiota treenatessa. Nyt Muusa saa jäädä joulutauolle ja rauhassa lasketella kierroksia ennen uudenvuoden pamauksia, jotka aiomme toki selvittää vahvassa doupissa. Ensi vuonna sitten taas kokeillaan niitä agilitykierroksia seuraavan kerran. Toivottavasti paremmalla menestyksellä...

Pinseri talvipesä

Onneksi Ralli ei välitä Muusan tutinoista, eikä edes kiinnitä niihin huomiota. Lähinnä saattaa ihmetellä, että miksi Muusa ei leiki sen kanssa. Rallille onkin ollut tarjolla paljon parempaa seuraa, kuten leikkiä Muusan veljen Alin kanssa.

Ralli ja Ali retuuttaa

Kerro se kuvin

Muusa näyttää sopeutuneen pennun kanssa elämään loistavasti ja pikemminkin noiden leikkejä pitää toppuutella, että ei mene liian raisuksi. Ralli on tutustunut niin moneen uuten asiaan, kun vain on ehditty ja oppinut kotonakin kaikenlaista. Yöt voisivat vieläkin sujua rauhallisemmin / pikkukoira voisi nukkua pidempään, mutta edistystä on niissäkin havaittavissa. Molemmat koirat ovat iloisia ja innokkaita ja Rallin ensimmäinen rokotuskin jo lähestyy.

Uusia juttuja:
- Ympäristöjä: Itäkeskus, keskusta, agiityhalleja ja -kenttiä, työpaikka, mökki, muiden koteja, kokouksessa, erilaisia lenkkeilypaikkoja, parkkihalli, autokorjaamon huoltohalli jne.
- Kulkuvälineitä: hissit, metro, auto, bussi, juna jne.
- Ääniä: rekka, rämina, paukkucd, rakennustyömaa, hälytysajoneuvo, ihmisvilinä, koiratapahtuma, örisevät juopot, riitely, imuri, leikkivät lapset, vauvan itku jne.
- Erilaisia ihmisiä ja erilaisia koiria
- Hihnassa erilaisissa paikoissa (hihnassa kulkeminen ei kyllä vielä ole ihan hallussa....)
- Erilaisia pintoja ja pohjia

- Erilaisilla leluilla leikkiminen: vinkuva, kilisevä, metallinen, pehmeä, kova, puinen,  röhkivä, rapiseva, vetoleikki, noutoleikki, leikkiminen ilman lelua, leikkiminen millä tahansa luonnosta löytyvällä jne.
- Aktivointitehtäviä: "renkaan läpi", naksuttimeen ehdollistaminen, katsekontakti, istu, maahan, luoksetulo ja kontaktikävely (myös häiriön alla), kosketusalusta, target, putken läpi, tasapainolauta, noutaminen, namirulla, namin/lelun etsiminen, lelun laittaminen laatikkoon jne...

Ralli kokouksessa

Myös lattialistoja on maisteltu

Mallioppiminen on hieno juttu, tässä Ralli katsoo mitä Muusa tekee ja oppi samalla portin edessä odottamisen.

Ralli mökillä

Rallin ja Muusan vetoleikki

On tutustuttu myös vähän isompiin koiriin

Ja leikitty ja levätty sopivassa suhteessa

Pentupainia

Hirveesti kaikkee on tehty, mutta kuvat on paljon kivempia, kun mun tylsät tarinat.

Kuvat: Anna Kokko

Ralli etualalla, veljensä Tuukka kaulan mitan edellä

Rallin vasen kylki

Täältä tulee kurainen Ralli

Tuukka kuiskuttaa Rallin kovaan pentusalaisuuksia

Nenuttelua, Tuukka vasemmalla, Ralli oikealla. Rallilla on muuten melko pieni pää ;)

Ralli ja pitkäkätinen apina, joka vinkuu ihanasti

Vasemmalta Tuukka, Pika ja Ralli

Tuukka vie apinaa, Ralli edessä

Vasemmalta Tuukka, Pika ja Ralli

Ralli ja loikat <3 br="br">

Rallille kelpaa leluksi mikä vaan

Ralli voitolla

Ralli

Ralli vasemmalla ja Tuukka oikealla

Ralli uudessa kodissa

Alusta asti Ralli on ollut iloinen, reipas ja touhukas uudessa kodissa. Hampailla on ehditty maistaa monenmoista sekä sallittua että ei niin toivottua asiaa. Listasin tähän Rallin ensimmäisen viikon tärkeimpiä uusia juttuja. Näiden lisäksi Ralli on ehtinyt käydä juhlissa ihasteltavana ja agilitykisoissa sylikoirana, sekä painimassa toisen vesikoirapennun kanssa.


Muusaan tutustuminen
Muusaan tutustuminen ei ole sujunut ihan niin nopeasti, kuin olisin toivonut. Muusa selkeästi väsyy pennun leikkimisyrityksiin ja etenkin iillalla, jolloin Muusa hakeutuu itse nukkumaan, ärisee helposti Rallille. Koska Muusa tarvitsee selkeästi enemmän aikaa ja omaa rauhaa, on parempi pitää koiria samassa tilassa vain valvotusti. Toisin sanottuna Ralli viettää yöt keittiössä, missä se suorittaa myös muita yksinoloharjoituksia. Eli Rallin paikka on tällä hetkellä keittiö ja Muusan olohuone silloin, kun kukaan ei ole vahtimassa.

Yöt uudessa kodissa
Tästä seuraa se, että Ralli on nyt vaan pakko tottua olemaan yöt keittiössä kompostikehikkoaidan takana. No, kamala huutohan siitä aluksi tuli. Ekana yönä viihdytettiin naapureita vinkumalla ja ulvomalla sekä ennen nukkumista että kerran keskellä yötä ja toisena illan lisäksi kaksi kertaa keskellä yötä. Arvatenkin mun on pakko mennä koiran luokse, koska sitä ei kovin pitkää voi kerrostalossa ulvottaa, vaikka koiraa tulisi välttää opettamasta siihen, että se saa metelöimällä haluamansa. Ihmettelin meteliä, koska yksinoloharjoitukset sujuvat oikein mallikkaasti, eikä vastaavaa ongelmaa niihin liity. Kunnes keksin, että kiihoke huutoon voikin olla se, että koira näkee meidät aidan takana koko ajan. Kuitenkaan aidan peittäminen toisen yön jälkeen ei auttanut, sen sijaan patjan roudaaminen aivan aidan viereen on tuonut meille rauhalliset yöt. Pikkuhiljaa alan sitten siirtämään itseäni koirasta kauemmas nukkumaan. Pääasia kuitenkin on, että koira tällä hetkellä nukkuu tyytyväisenä siellä, missä haluan sen nukkuvan.

Tarpeidentekopaikka
Koska aina ei kuitenkaan ehdi viedä pentua ulos (esim. yöllä), on tärkeää, että pennulla on myös sisällä osoitettu tarpeidentekopaikka. Meillä sisällä tarpeidentekopaikka on paperille. Toki pentua viedään ulos niin paljon kuin suinkin mahdollista, että tarpeidenteko ulos vahvistuu. Kasvattajan luona koko pentujen alue oli vuorattu pehmeällä, joten Ralli pitää opettaa paperille. Tarvitaan kärsivällisyyttä, paljon talouspaperia ja lukuisia lattialla kontattuja kuuraushetkiä. Aika nopeasti Ralli tosin tajusi tämän, koska sisältä on kaikki matot viety pois. Mutta on silti ehtinyt jo sekä pissata että kakata mun sänkyyn. Niin kauan kun koira on keittiössä, missä paperitkin, osuu aika hyvin papereille, mutta heti jos sen päästää olohuoneeseen, on sänky vaarassa.

Yksinolo
yksinolon opettelu aloitettiin heti ensimmäisenä iltana, koska Muusan eroahdistusongelmien jälkeen tästä on tullut mulle melkoisen tärkeä juttu. No, Ralli on ollut oikein mallioppilas yksinoloharjoituksissa ja tätä kirjoittaessa teen jo Muusan lenkit siten, että Ralli jää tänne nukkumaan ihan täysin yksin. Ei metelöi tai ole levoton tai muutakaan, mutta toistaiseksi olen toki katsonut hetket siten, että koira on jo valmiiksi rauhallinen eli nukkumassa / käymässä nukkumaan.

AutoiluEnsimmäisellä automatkallan Ralli hieman vinkui ja ulisi, mutta asettui kuitenkin matkustamaan sylissäni loppumatkasta. Autoilua ollaan päästy harjottelemaan matkustamalla sylissä, pelkääjän paikalla jaloissa ja takakontissa. Niin hyvin ollaan edetty, että Ralli on jo ollut takakontissa yksinkin. Ihanasti nukkuu ja tuhisee vaan siellä, just niin kun haluankin. Oppimista varmasti edesauttaa se, että pennut ovat päässeet jo kasvattajan luona emänsä kanssa autoilemaan ainakin pariin otteeseen.

Metrolla ajaminen
Metroonkin ollaan jo ehditty tutustua. Aluksi vähän jännitti poikaa metroasemalla junan meteli, mutta matkustaminen on silti Rallista kivaa. Metrossa ollaan oltu toistaiseksi vain sylissä.



Leikkiminen
Tärkein asia, mitä tulevalle harrastuskoiralle voi tässä vaiheessa opettaa on leikkiminen ohjaajan kanssa. Rallilla on hurjasti leluja, joilla on leikitty kaikenlaisia leikkejä sekä sisällä että ulkona. Lisäksi on leikitty myös ilman leluja. Lisäksi on käyty Vuokkoset Areenalla leikkimässä. Muusalla ja Rallilla oli ehkä ensimmäisen kerran hauskaa yhdessä, kun Muusa juoksi lelu suussa ja Ralli yritti pysyä perässä. Lelut ja leikki on parasta, mitä Ralli tiettää, nameista se ei sen sijaan ymmärrä yhtään mitään vielä.

Pentu tulossa

Haave toisesta koirasta realisoituu huomenna. Prosessi on ollut pitkä ja monivaiheinen ja valmistautumiseen on kulutettu paljon aikaa ja energiaa. Rodun valinta oli tällä kertaa erityisen vaikeaa, sillä kriteereinä oli mm. potentiaalinen agilitytykki ja mahdollisimman helppo kotikoira. Ei mikään maailman todennäköisin yhdistelmä. Hyvin pitkään näytti siltä, että meille tulee kääpiöpinserinarttu. Mutta Ralli on espanjanvesikoirauros. Lopulta näiden kahden viimeisimmäksi seulonnassa päässeen rodun välillä päätös syntyi kahden keskeisen kriteerin pohjalta: 1. harrastusominaisuudet, erityisesti miellyttämisen halu, jota vesikoiralla on ja pinserillä ei ja 2. koko, medikokoinen agilitykoira on kuitenkin enemmän mun juttu kuin minikoira. Samalla jouduin tinkimään joistakin jutuista, kuten esimerkiksi karvan pituudesta. Sukupuolikysymys oli vaikein: halusin harrastuskoiraksi nartun, mutta Muusan kanssa uros olisi luultavasti helpompi. Lisäksi sopivaksi katsomastani ydistelmästä syntyi vain yksi narttu ja kyseisen pentueen urokset olivat enemmän luonteensa puolesta minun mieleen. Joten niin siinä sitten kävi, että meille tulee vesikoirauros. Kai se on sitten enemmän Heikin näköinen, jos kerran Muusa ja minä ollaan ihan samanlaisia.

Rallin tuloon ollaan valmistauduttu kaikilla mahdolisilla tavoilla:

• Luettu kymmenittäin artikkeleita koiranpennun sosiaalistamisesta, ympäristökoulutuksesta, leikkimisen vahvistamisesta ja kaikesta mahdollisesta, mitä potentiaalisen harrastuskoiran kanssa pitäisi tehdä.
• Opiskeltu Tuire Kaimion Pennusta kunnon koiraksi jälleen ulkoa.
• Muisteltu Muusan pentuaikoja sekä kauhulla että kaiholla.
• Tehty kodista jälleen pentuvarma ja viety kaikki matot kellariin. (Muusa yritti estää heittäytymällä jokaisen päälle traagisen näköisenä samalla kun rullasin.)
• Varmistettu, että pennulle on oma pesä, panta ja hihna, pentutakki, ruokakuppi ja tietenkin PALJON leluja.
• Erotettu ovettoman asunnon huoneet siten, että Muusa ja pentu ovat yksin eri huoneissa ja välissä on 90 cm korkea kompostikehikosta viritetty siirrettävä aita. (Jännittää vähän, että kumpi enemmän yrittää siitä yli.)
• Totutettu Muusaa pari viikkoa olemaan yksin aidan toisella puolella, ns. Muusan puolella.
• Jätetty Muusan kanssa esim. agilitytreenit väliin, että sillä ei varmasti olisi yhtään ylimääräisiä kierroksia tai stressiä kun pentu tulee.



Muusa harjoittelee omalla puolella olemista, pennulle on varattu keittiö.

Ääniarkuuden siedättäminen

Herttoniemen koiravoimistelijat

Muusan siedätyshoito etenee hämmentävän hyvin. En olisi itse uskonut, että tällainen siedätyshoito lääkkeen tuella voi olla näin tehokasta. Muusa on normaali, iloinen ja touhukas oma itsensä, mutta ei reagoi Kalasataman työmaan ääniin enää mitenkään. Alussa haki lenkillä paljon tukea ihmisestä ja huomioi kaikki äänet, vaikka ei niitä lääkityksen ansiosta pelännytkään. Nyt ollaan kuitenkin edetty jo niin pitkälle, että ei enää edes huomioi rakennustyömaata. Vaikutukset ampumisen suhteen ovat olleet samansuuntaiset, tosin eteneminen hitaampaa. (Johtunee mahdollisesti ärsykkeiden satunnaisuudesta...?) Muusa pystyy tällä hetkellä lenkkeilemään sujuvasti myös silloin, kun ammutaan, vaikka se kyllä edelleen huomioi ampumisen. Olenkin miettinyt, pitäisikö minun lisätä haastetta ja siirtyä lenkkeilemään esimerkiksi ampumaradan läheistyyteen siedätysmielessä.

Kaiken kaikkiaan tulokset ovat olleen erinomaisia ja Muusa on reagoinut halutulla tavalla. Nähtäväksi sitten jää, mikä käyttäytymisestä jää pysyväksi uudeksi opituksi käyttäytymiseksi, kun lääkehoito lopetetaan. Jatkan kuitenkin uudenvuoden yli arkea lääkityksen tuella, koska pahimmillaan uudenvuoden pauke voisi tuhota osan siitä työstä, mikä nyt on tehty, jos koira pääsee kunnolla pelästymään. Uudeksivuodeksi myös otetaan käyttöön Clomicalmin tueksi panikkilääke. Sitten kun siitä on selvitty, on lääkityksen vähentämisen ja lopulta lopettamisen aika.

Seurantaa ja muutama uusi vaiva

Yhdessä rentouduttiin katsomalla agilityn MM-kisojen livestreamia

Kuten jossain muinoisessa stressipostauksessa lupasin, olen pitänyt nyt Muusan stressistä (ja pelkotiloista) seurantaa 13.8-14.10. päivittäin. Näistä 63 päivästä 37 on ollut normaalia, eli näinä päivinä Muusa on voinut hyvin, eikä ole ollut stressaantunut. 19 päivää yhteensä on sellaisia, että koira on ollut jonkin verran stressaantunut. Tämä tarkoittaa sitä, että se on saattanut käydä ylikierroksilla lenkillä tai pelätä ääniä, mutta koko päivä ei ole mennyt tutinaan tai höyryämiseen. 7 päivää on ollut sellaisia, että koira on ollut paljon stressaantunut tai paljon kierroksilla. Toki seuranta on tehty pääosin ajalta ennen lääkitystä. Hyvää on joka tapauksessa se, että yli puolet päivistä oli edelleenkin normaaleja. Huolestuttavaa se, että stressipäiviä oli silti melko paljon ennen douppaamista.

Muusa ei reagoi lääkityksen ansioista ääniin tai pamauksiin enää pelkäämällä. Pahimmillaan se on enää epäluuloinen ja huolestunut jos lenkillä kuuluu kovia ääniä tai ampumista, mutta kykenee kuitenkin lenkkeilemään esim. vapaana ja voittamaan pelkonsa. Parhainpina päivinä Muusa on normaali iloinen itsensä, eikä stressaa laisinkaan. Tämä on erinomaista, ja toivoa on, että lääkityksen avulla Muusa siedättyisi ainakin niihin ääniin, joita se arjessaan päivittäin kohtaa. Jatkan koiran päivittäistä seurantaa ja palaan asiaan lääkityksen vaikutuksista vielä uudestaan.

Tämä sateisin vuosi ikinä on tuonut meille myös uuden kivan kaverin, tassujen tulehtumisen. Muusan tassut oli keväällä tulehtuneita ja silloin saatiin eläinlääkäriltä onneksi toimivat hoito-ohjeet. Nyt sama on uusinut, mutta onneksi ehdin huomata tämän tassujen lutkutuksesta ennen kun tilanne etenee pahaksi. Huomasin myös, että Muusan takakynnet näyttävät huolestuttavasti samansuuntaisilta kuin veljensä kynnet. Kynnet ovat auenneet, ja selkeästi kipeät ja kynsiaines on höttöistä. Onneksi ei mitään niin vakavaa kuin Alilla, mutta täytyy seurata kynsiä ja aloittaa esim. biotiinin syöttäminen Muusalle.

Silloin kun kaikki on hyvin ja normaalisti, ei hirveästi tule raportoitua kuulumisia ja tästä blogista tulee tällänen negatiivisten juttujen kaatopaikka. Yritän ryhdistäytyä ja kirjoittaa Muusan kuulumisia myös silloin kun mikään ei vaivaa.

Koira doupattuna

Kalasataman rakennustyömaa yhdistettynä pahenevaan paukku- ja ääniarkuuteen saattoivat meidät tilanteeseen, jossa Muusalla aloitettiin Clomicalm -lääkitys. Muusa ehti kuormittua sen verran pahasti, että alkuviikosta ei onnistunut enää tarpeille lähtö ulos. Myös sisällä koira pelkäsi, tutisi, pakeni ja yritti piiloutua. Ulkona ei meinannut saada tarpeita tehtyä, riuhtoi, pakeni ja tutisi surkeana. Eläinlääkärimme oli kuitenkin Muusan tapauksessa optimistinen ja uskoi lieviin ääniin siedättämisen lääkityksen tuella olevan mahdollista tai ainakin kokeilemisen arvoista. Jos ei muuta, niin lääkitys nyt ainakin nollaa koiran kuormituksen hetkeksi. Ihan selkeästi lääkitys on jo nyt auttanut koiraa ignoroimaan pamaukset ja rentoutumaan.

Clomicalm on serotoniinin tuotantoon vaikuttava lääke, jota käytetään mm. eroahdistuksen hoitoon käyttäytymisterapian yhteydessä. Ideana on, että Muusaa kokeillaan lääkktyksen tuella siedättää lieviin rakennustyömaan ääniin. Toisin sanottuna eletään ihan normaalia elämää, lenkkeillään paukkeessa ja toivotaan, että nykyisen pelon ja pakenemisrefleksin tilalle rakentuisi opittu parempi tapa paukkeeseen suhtautumiseen. Siedättämisen onnistumisen edellytyksenä tietenkin on, että pauketta on sopivasti, että koira huomioi sen, mutta se ei saa missään vaiheessa kunnolla pelätä tai säikähtää, eli sen sietokykyä ei saa missään vaiheessa ylittää. Lääke auttaa sitä siis sietämään pamauksia arjessa paremmin ja tähän on mahdollista rakentaa opittua uutta käyttäytymistä päälle.

Paukkuarkuus on tosin sellainen geneettinen ominaisuus, että sitä ei voi saada millään siedätyksellä katoamaan koirasta. Ja Muusa tulee ikuisesti reagoimaan ampumiseen. Kuitenkin toiveena olisi, että lääkityksen avulla saavutettaisiin sellaisiin ääniin siedättymistä, joita sen pitää arjessa päivittäin sietää. Päivä- ja kuukausi kerrallaan mennään ja katsotaan mitä saadaan aikaan. Tärkeintä kuitenkin on, että koira ei ole arjessa ylikuormittunut jatkuvasti tai että sen stressi ei pitkity. Pahimmillaan se voi kai tarkoittaa sitä, että Muusa on doupattuna koko Kalasataman rakentamisen ajan.

Clomicalmin doupingvaroaika on 7 vuorokautta. Eli mistään hillittömän vahvasta doupista ei ole kyse. Tämä nyt luonnollisesti kuitenkin tarkoittaa sitä, että meiltä jää kisaaminen agilityssä toistaiseksi. Melko paljon harmittaa, mutta Muusan ehdoilla on mentävä harrastuksissakin. Treenaamista lääkitys ei estä, kunhan agilitykierrokset eivät nostata koiran stressitasoa liikaa ja häiritse siedättämisen onnistumista. Eläinlääkäri tosin suositteli meille jatkossa rauhallisempia harrastuksia kuten tokoa, näyttelyitä ja nenätyöskentelyä. (Anyone? Näihin lajeihin harrastuskoira vapaana...!) Muusasta on myös nyt otettu verinäyte Hannes Lohen tutkimukseen Arkuuden ja ääniarkuuden geneettinen tausta. Lisäksi olen täyttänyt Muusasta ko. tutkimukseen kyselylomakkeen.

Muusan bestikset

Muusa ja Kuru

Muusan paras kaveri on edelleen Kuru. Leidit harmaantuvat hiljalleen, mutta se ei menoa hidasta. Lähinnä molempiin on tullut sellaista arvokkuutta lisää, että ollaan kyllä vaatimassa arvolle sopivia palveluita hanakasti ikään kuin itsestäänselvyytenä. (Kuvassa odotetaan luita.) Vaikka Muusa ja Kuru eivät näkisikään vähään aikaan, ovat he edelleen eroittamaton pari. Kaverusten yhdessäolon tavat ovat säilyneet täysin muuttumattomina vuosia niin hyvässä kuin pahassa.

Ali-veikka tulee hyvänä kakkosena Muusan koirakavereissa, mutta veljestä lisää enemmän joskus toiste. Ihmiskavereista paras on Heikki. Olis kiva joskus kuulla Muusalta ihan itseltään, että miksi. Kuvassa Herttoniemen koiravoimistelijat harjoittelevat ilmeisestikin lepo-nimistä voimisteluasentoa.

Muusa ja Heikki

Kauneuskilpailuissa

Nyt on sekin päivä nähty. Nimittäin Muusa koiranäyttelyssä. Muusa osallistui pinsereiden erikoisnäyttelyssä la 25.8. Tuusulassa narttujen avoimeen luokkaan ja voitti tällä näyttävällä ensiesiintymisellään luokkansa arvosanalla ERI ja SA. Paras narttu kehässä Muusa 4. ja VASERT.

Mittasuhteiltaan sopusuhtainen, selvän sukupuolileiman omaava narttu. Tyypilliset ääriviivat. Hyvä pään pituus ja pään linjat. Tyypillinen ylälinja. Hyvin kulmautuneet raajat. Pyöreät silmät. Liikku sivusta hyvällä askeleella ryhdikkäästi. Hyvät edestakaiset liikkeet.

Tuomari: Pirjo Aaltonen

 Että ihan sertin arvoinen hörökorva Herttonimestä :) No, hyvä tietää, että voimme alkaa harrastaa kauneuskilpailuja jos agilityura tai muut harrastukset lakkaa kiinnostamasta. Tällä tuloksella Muusasta saadaan kepeästi agilityvalio, enää vaan puuttuu ne agilitytulokset.

Muusa pinsereiden agilityleirillä elokuussa 2012 (Kuva: Niina Partanen)