 |
| Herttoniemen koiravoimistelijat |
Muusan siedätyshoito etenee hämmentävän hyvin. En olisi itse uskonut, että tällainen siedätyshoito lääkkeen tuella voi olla näin tehokasta. Muusa on normaali, iloinen ja touhukas oma itsensä, mutta ei reagoi Kalasataman työmaan ääniin enää mitenkään. Alussa haki lenkillä paljon tukea ihmisestä ja huomioi kaikki äänet, vaikka ei niitä lääkityksen ansiosta pelännytkään. Nyt ollaan kuitenkin edetty jo niin pitkälle, että ei enää edes huomioi rakennustyömaata. Vaikutukset ampumisen suhteen ovat olleet samansuuntaiset, tosin eteneminen hitaampaa. (Johtunee mahdollisesti ärsykkeiden satunnaisuudesta...?) Muusa pystyy tällä hetkellä lenkkeilemään sujuvasti myös silloin, kun ammutaan, vaikka se kyllä edelleen huomioi ampumisen. Olenkin miettinyt, pitäisikö minun lisätä haastetta ja siirtyä lenkkeilemään esimerkiksi ampumaradan läheistyyteen siedätysmielessä.
Kaiken kaikkiaan tulokset ovat olleen erinomaisia ja Muusa on reagoinut halutulla tavalla. Nähtäväksi sitten jää, mikä käyttäytymisestä jää pysyväksi uudeksi opituksi käyttäytymiseksi, kun lääkehoito lopetetaan. Jatkan kuitenkin uudenvuoden yli arkea lääkityksen tuella, koska pahimmillaan uudenvuoden pauke voisi tuhota osan siitä työstä, mikä nyt on tehty, jos koira pääsee kunnolla pelästymään. Uudeksivuodeksi myös otetaan käyttöön Clomicalmin tueksi panikkilääke. Sitten kun siitä on selvitty, on lääkityksen vähentämisen ja lopulta lopettamisen aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti