sunnuntai, lokakuuta 14, 2012

Seurantaa ja muutama uusi vaiva

Yhdessä rentouduttiin katsomalla agilityn MM-kisojen livestreamia
Kuten jossain muinoisessa stressipostauksessa lupasin, olen pitänyt nyt Muusan stressistä (ja pelkotiloista) seurantaa 13.8-14.10. päivittäin. Näistä 63 päivästä 37 on ollut normaalia, eli näinä päivinä Muusa on voinut hyvin, eikä ole ollut stressaantunut. 19 päivää yhteensä on sellaisia, että koira on ollut jonkin verran stressaantunut. Tämä tarkoittaa sitä, että se on saattanut käydä ylikierroksilla lenkillä tai pelätä ääniä, mutta koko päivä ei ole mennyt tutinaan tai höyryämiseen. 7 päivää on ollut sellaisia, että koira on ollut paljon stressaantunut tai paljon kierroksilla. Toki seuranta on tehty pääosin ajalta ennen lääkitystä. Hyvää on joka tapauksessa se, että yli puolet päivistä oli edelleenkin normaaleja. Huolestuttavaa se, että stressipäiviä oli silti melko paljon ennen douppaamista.

Muusa ei reagoi lääkityksen ansioista ääniin tai pamauksiin enää pelkäämällä. Pahimmillaan se on enää epäluuloinen ja huolestunut jos lenkillä kuuluu kovia ääniä tai ampumista, mutta kykenee kuitenkin lenkkeilemään esim. vapaana ja voittamaan pelkonsa. Parhainpina päivinä Muusa on normaali iloinen itsensä, eikä stressaa laisinkaan. Tämä on erinomaista, ja toivoa on, että lääkityksen avulla Muusa siedättyisi ainakin niihin ääniin, joita se arjessaan päivittäin kohtaa. Jatkan koiran päivittäistä seurantaa ja palaan asiaan lääkityksen vaikutuksista vielä uudestaan.

Tämä sateisin vuosi ikinä on tuonut meille myös uuden kivan kaverin, tassujen tulehtumisen. Muusan tassut oli keväällä tulehtuneita ja silloin saatiin eläinlääkäriltä onneksi toimivat hoito-ohjeet. Nyt sama on uusinut, mutta onneksi ehdin huomata tämän tassujen lutkutuksesta ennen kun tilanne etenee pahaksi. Huomasin myös, että Muusan takakynnet näyttävät huolestuttavasti samansuuntaisilta kuin veljensä kynnet. Kynnet ovat auenneet, ja selkeästi kipeät ja kynsiaines on höttöistä. Onneksi ei mitään niin vakavaa kuin Alilla, mutta täytyy seurata kynsiä ja aloittaa esim. biotiinin syöttäminen Muusalle.

Silloin kun kaikki on hyvin ja normaalisti, ei hirveästi tule raportoitua kuulumisia ja tästä blogista tulee tällänen negatiivisten juttujen kaatopaikka. Yritän ryhdistäytyä ja kirjoittaa Muusan kuulumisia myös silloin kun mikään ei vaivaa.

5 kommenttia:

Weera kirjoitti...

Ton biotiinin lisäksi kannattaa antaa sitä rasvahappolisää kans. Ali tykkää siitä tosi paljon ja ruokahalu tuntuu kasvaneen kun nappuloihin pumppaa pullosta vähän rasvahappoja. Se on "puhdasta" lähes kaloritonta ainetta, eikä lihota koiraa. Tekee hyvää myös turkille ja varmasti noi anturat hyötyis ja.

Lotta K kirjoitti...

Okei, mistä sitä saa, vai pitääkö pyytää eläinlääkäriltä?

Weera kirjoitti...

Molempia saa vaikka Mustista ja Mirristä, apteekissa varmaan kalliimpia. Ite otin ihan rasvahappolisää, en siis lohiöljyä vai mitä ne nyt kans myy...

Anonyymi kirjoitti...

Heppojen biotiini on yksi vaihtoehto, annostus on helppo laskea. Mulla on heppaversio käytössä. (Yleensä selkeästi edullisempaa kuin koirille tarkoitetut.)

Rasvahappovalmisteita on tuhat ja yksi, mulla on nyt käytössä varmasti edullisimmasta päästä oleva Jahti & Vahdin "Koirien omegaöljy", jota saa Agrimarketista. Maistuu hyvin!

Agrimarketilla on nykyään myös nivelravinne, joka maksaa n. kymmenyksen siitä, mitä jotkut Aptuksen tuotteet, ja vaikuttavat aineet ovat samat. Mutta teillä ei taida olla tätä tarvetta.

Anna & Turre + CO

Lotta K kirjoitti...

Jes. Me lähdetään seuraavan kerran Agrimarkettiin ostoksille :) Etenkin noi apteekista saatavat koirien tuotteet on muuten aika ylihinnoiltetuja...