Toipilaselämää

Muusa on ollut leikkauksen jälkeen pöppörössä, väsynyt ja välillä kipuinen. Olosuhteisiin nähden se on kuitenkin yllättävän oma itsensä ja nauttii kaikesta hyysäyksestä täysin rinnoin. Yllättävää kyllä, haavan askarteleminen ei ole vielä kiinnostanut sitä juurikaan. Tötteröä on pidetty lähinnä öisin ja silloin kun ei jaksa silmä kovana kytätä Muusan tekemisiä.

"Ihan sama, kunhan saa olla peiton alla"

Tohtori Kuru on onneksi tajunnut, että Muusa on kipeä ja käyttäytynyt muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta oikein mallikkaasti ja osallistunut Puikulan hoivaamiseen. Ei ole siis tarvinnut eristää koiria toisistaan (paitsi silloin kun ovat keskenään, ettei Kuru pääse askartelemaan Muusan tikkejä).

Leikkauksen aikana Muusalla ollut hengitysputki ärsytti kurkkua, niin että eilen piti köhiä. Köhimiseen auttoi riisijätski, naminami. Ensimmäisen kerran ruoka maistui Muusalle vasta eilen, toisena toipilaspäivänä, vaikka yritimme tarjota kaikenlaisia herkkuja jo edellisenä iltana. Kuru oli tietenkin tyytyväinen, kun sille syydettiin kaikki, mikä Muusalle ei kelvannut :D

Hyvin nopeasti Muusa on ehdollistunut erilaisiin palveluksiin, kuten siihen, että halutessaan sohvalle, pitää asettua sohvan viereen odottamaan, että joku nostaa jne. Selkeästi koira, joka rakastaa olla passattavana. Eniten haasteita on tuottanut liukastelu: Muusa on pakko kantaa ulos asti, muutoin se sutii rapussa ihan normaaliin tapaansa.


Ja sitten on vielä nämä pakkaset! Aamulla mittarissa -17. Muusa lähti aamupissalle fleecepuku ja toppatakki päällään, sekä töppöset jalassaan. Liikkuminen on haavan takia sen verran hidasta, että Muusa palelee selkeästi normaalia enemmän, eikä ole kovin innoissaan ulos menemisestä. Onneksi ei pitkälle tarvitsekaan selviytyä.