Eilen oltiin täyttömäellä pitkästä aikaa. Kuten arvata saattaa, Muusa ei vauhdista säästellyt, vaan pinkoi menemään tunnin verran minkä kintuistansa lähti. Pieni sateen ripottelu suorastaan unohtui.
Täytyy todeta, että Muusa on todella surkea metsästäjä. Kyllä se haistaa puput ja muut ja säntää "perään" ikään kuin voimakkaan riistavietin viemänä. Suunta vaan on useimmiten täysin päin mäntyä. Sen sijaan minusta on tullut varsin etevä pupubongari, useinmiten minä nään puput jo huomattavasti ennen Muusaa ja näen, että Muusa lähtee ihan väärään suuntaan jahtailemaan. Olen antanut "jahdata" silloin kun ollaan jossain, missä sellainen säntäily on turvallista. Uskon, että mitä enemmän se jahtaa saamatta yhtä ainuttakaan pupua kiikariinsa, sitä vähemmän sillä on motivaatiota pupujen metsästämiseen. Täytyyhän sen jossain vaiheessa todeta, että "en vain saa niitä kiinni" (näin on tapahtunut jo lintujen kanssa). Ellei kyse ole pelkästään ympäriinsä säntäilystä, eikä jahdista ollenkaan. Niin tai näin, olen loppuen lopuksi hyvin tyytyväinen, että Muusan saalistajan lahjat ovat sittemmin osoittautuneet kehnoiksi. Puikula itse luultavasti kuvittelee olevansa maailman mahtavin saalistaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti