Meidän taloyhtiössä on herätty syksyn tullen siihen, että patterit ei oikein tunnu toimivan. (Muusa on kyllä ollut jo pidempään sitä mieltä, että on niin kylmä, että pitää nukkua peiton alla ;) Nyt niitä on sitten pari viikkoa ilmattu uudelleen ja kolattu. Hieno tietenkin. Ongelmana vaan on, että työmiesten pitää päästä jokaiseen asuntoon sisälle ja asunnossa ei saisi olla hoitajattomia lemmikkejä. Tarkoittaen sitä, että jos huoneistossa on koira, eikä omistajaa, ilmausta ei tapahdu, vaan asukas saa itse hoitaa ko. toimenpiteen (tänään tosin selvisi, että kyseessä ei ole kovin kummoinen toimenpide). Ensin kotiimme piti tulla tyyppien maanataina, joten olin koko päivän kotona Muusan kanssa päivystämässä. Turhaan, sillä postiluukusta tipahti vain ilmoitus, missä kerrottiin heidän tulevan tänään. Niinpä-niin. Tänään en enää pystynyt olemaan koko päivää kotona vahdissa ja koska yliopistolle ei voi ottaa koiraa mukaan oli Muusalle löydettävä hoitopaikka. (Ärsyttävää sähläystä...)
Sain Muusan hetken mielijohteesta suostuneelle Piitulle hoitoon ja kaikki tuntui sujuneen oikein mukavasti. Muusa ei ole aikaisemmin tainnut olla hoidossa jonkun sellaisen ihmisen kotona, jota se ei juurikaan tunne. Tämä ei kuulemma ollut haitannut, vaan sielä se oli puikuloinut tiensä heti rapsutettavaksi ja hellittäväksi. Hyvä niin. Jälleen sain huomata, että stressasin ihan turhaan. Kai se on uskottava, että tuholaisajat ovat ohi.
Sen sijaan jahtailu-ajat eivät ole ohi. Muusalla tuntuu olevan todella voimakas saalisvietti. Se jahtaa näköärsykkeestä kaikkea kuollesta lehdistä oraviin ja jäniksiin. Ja kun se lähtee jahtiin, se ei kuule eikä näe mitään. Tänään pelästyin oikein kunnolla, kun koira oli vapaana ja lähti jänön perässä suhteellisen isoa tietä päin. Luojan kiitos jänö ei suunnannut sinne, mutta epäilemättä Muusa olisi mennyt perässä. Aikansa jahdattuaan ja todettuaan, että ei pysy perässä, Muusa kyllä tulee takaisin, mutta ei tämä tämmöinen siltikään vetele. Täytyyhän minun voida pitää koiraa vapaana ilman, että joudun koko ajan pelätä sen sinkoavan jonnekin kauas.
Suunnitteilla on liinaharjoitukset takapihalla pimeän tullen...
Liina on niin pitkä, että Muusa ei varsinaisesti tajua olevansa kiinni. Liinan päälle kerkeää astumaan kun jänö löytyy ja Muusa syöksähtää sen perään. Näin estetään se, että se pääsee itse palkkaamaan itsensä. Tämän lisäksi pitäisi opettaa Muusalle jokin sijaistoiminto, mitä sen pitäisi tehdä kun se näkee jotain mielenkiintoista, jonka perään se haluaa rynnätä. Olen miettinyt maahan menemistä. Olisikohan se hyvä?
3 kommenttia:
Meidän pentukurssin vetäjä, kertoi että hänellä on retuutuslelu mukana lenkillä. Hän leikkii sillä hoffinsa kanssa saalistusleikkiä, kun hoffi näkee jotain mielenkiintoista. En tiedä toimisko tää teillä. Meillä ei toimi leluilla leikkiminen ulkona ollenkaan, koska kaikki muu on paljon mielenkiintoisempaa.
Voitais kyllä kokeilla tota, koska Muusa on kyllä kiinnostunut retuutusleikeistä myös ulkona... Kiitti vinkistä ;)
En siskoseni halua masentaa, mutta on mahdollista, että Muusa ei enää opi pois pupujen jahtaamisesta. Varmasti voidaan opettaa, että se ei lähde jänön perään, kun on tietyn käskyn alla, mutta sekin vaatii valtavasti työtä. Sen sijaan voi olla mahdotonta opettaa sitä olemaan vapaana metsälenkillä ryntäämästä niiden perään.
Kyseessä kun on voimakas vietti, synnynnäinen käyttäytymismalli, joka vahvistuu joka kerta, kun koira pääsee sitä toteuttamaan. ja Muusa on jo monta kertaa päässyt jahtaamisen makuun.
Lisäksi sellainen käytös, joka saa vahvisteen satunnaisesti, sammuu paljon hitaammin kuin käytös, joka on saanut vahvisteen joka kerta, tämän totesi jo Skinner aikoinaan. Eli riittää, että Muusa päsee opetusvaiheessa kerran palkkaamaan itsensä rynnistettyään jänön perään ja liinaharjoitusten anti on menetetty. Melkein vaatisi sitä, että Muusa ei opetusvaiheessa, eli moneen kuukauteen, pääse juoksemaan vapaana kuin koirapuistossa. Ja onko se sitten vilkkaalle pinserille mahdollista...
Lähetä kommentti