maanantaina, kesäkuuta 30, 2008

Miska


Rakkaasta luopuminen on vaikeaa ja haikeaa. Miska nukkui illalla syvään ja lopulliseen uneen. Päätös oli meidän, eikä sitä ollut helppo tehdä. Miska kärsi nivelrikosta, joka teki sen liikkumisesta päivä päivältä huonompaa ja kivuliaampaa. Lisäksi papparaisen näkö ja kuulo olivat jo hyvin huonoja ja maha säännöllisesti huonossa kunnossa kroonisen paksusuolen tulehduksen takia. Halusimme, että Miska saa kuolla arvokkaasti ja ennen kun sen elämä on pelkkää kärsimystä.

Viimeisenä päivänä olimme Miskan kanssa rauhallisella lenkillä täyttömäellä, heittelimme vähän palloakin, mistä Miska oli selvästi mielissään, vaikka ei enää entiseen tapaan jaksanutkaan riehua. Meille tärkeintä on kuitenkin se, että Miska oli loppuun asti pirteä ja hyvän tuulinen vanhus, joka sai viettää kunnollista koiran elämää.

Miska oli meidän ensimmäinen koira. Saimme viettää Miskan kanssa sen melkein 13 vuotisesta elämästä vain pienen palasen, reilut kolme vuotta. Väitän kuitenkin, että ajan määrän korvaa sen laatu. Miskasta ei missään vaiheessa tullut meille itsestään selvyyttä, vaan sillä oli jopa arjessakin aina erityinen paikka. Miska opetti meille enemmän kuin olisimme etukäteen osanneet arvata, avasi oven uuteen maailmaan. Surunkin keskellä on selvää, että emme mistään hinnasta vaihtaisi tuota aikaa mihinkään muuhun.

sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2008

Kotona jälleen

Muusa huusi viisi minuuttia suoraa huutoa riemusta, kun tulin kotiin. Liikuttavaa. Juoksu on edennyt siihen vaiheeseen, jossa nylkytetään omaa pesää aamusta iltaan. Taitaa olla "NE" päivät... Kesäsäällä nylkyttäminen on niin uuvuttavaa, että ihan kunnon päälle otta. Voi toista.

Ostin edellisestä juoksusta viisastuneena Muusalle flexin. Sen avulla ulkoilu on sujunut vähän paremmin. Keskittymiskyky on nimittäin niin nolla, että kauniista hihnakäyttäytymisestä ei kannata edes haaveilla. Jatkamme sen kanssa sitten taas juoksun jälkeen.

keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008

Muusan juhannuskuvat

Muusa ja Loviisa torkkuvat.

Muusa pidettiin juoksun takia etupäässä kiinni, pitkässä liinassa on tiettyjä varjopuolia. Nimittäin iso solmu. "Grrrh" sanoo Muusa.

Muusan mielestä sisällä oli pinserille liian viileä :)

tiistaina, kesäkuuta 24, 2008

Turpeat terveiset maalta!

Minä olen Muusa, hei vaan! Juoksen mökillä Hämeenlinnassa, jipii! Sataa, ihan tyhmää. Mutta ei sadesää oikeastaan haittaa: en ehdi keskittyä siihen, kun on uroiden metsästys käynnissä. Harmi vain, että nämä kaksi törttöä täällä pitävät minua kiinni ja hengittävät koko ajan niskaan. En saa mennä edes sohvalle tai sängylle. Kuulemma oma vikani, kun söin pöksyni. Ja v*ttu s**tana: Vaadin vapautta! Vaadin oikeutta! No niin ja sit mentiin, jipii!

Olen myös saunonut kovasti, lipilipi. Ja syönyt innolla, lipilipi.

P.s. Jos olet koira ja uros, tule naapurin kompostille tänään keskiyöllä, niin pistetään töpinäksi. Ilmainen tarjoilu. Jipii!

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008

Pöksykausi juhannukseksi

Muusan kolmas juoksu alkoi keskiviikkona juuri sopivasti juhannukseksi. Odottelin juoksua vasta elokuulle, mutta käyhän tämä näinkin. Sitäpaitsi en haluaisi joutua missaamaan agilityleiriä elokuussa juoksun takia.

Juhannusta Muusa viettää mökillä ja sen jälkeen on edessä viikko Niken kanssa kaksistaan kotona, koska minä olen ohjaamassa protuleiriä. Sinänsä olisin ehkä toivonut, ettei olisi tarvinnut jättää tuota otusta muille juoksuisena, mutta minkäs teet.

Toistaiseksi Muusa on käyttäytynyt ihan kelvosti, paljon paremmin kuin edellisten juoksujen aikaan. Vapaanakin olen sitä uskaltanut taas pitää. Lisäksi ostin flexin, jolla nämä juoksuajan ulkoilut sujuvat paremmassa yhteisymmärryksessä. Pöksyjä Muusa ei oikein vieläkään ole tottunut pitämään, se yrittää syödä ne tilaisuuden tullen.

perjantaina, kesäkuuta 13, 2008

Sadeviikko

Kaikenlaista kivaa on taas tälläkin viikolla mahtunut Muusan elämään. Koska on ollut sateinen viikko, kotonamme on asunut varsinainen neiti. Muusan mielestä ulos ei ole kivaa mennä edes sateen jälkeen, kun tassut kastuu. Näkisitte miten huvittavan näköinen se on nostellessaan jalkojaan mahdollisimman dramaattisesti korkealle ilmaan ja vilkuillessaan minua kulmiensa alta syyttävästi :) Kuitenkin Miskan kanssa täyttömäellä sade unohtui. Samoin kävi Alin kanssa Mäntsälän metsässä. Alin tapaaminen pitkästä aikaa oli epäilemättä viikon ja kuukauden kohokohta. Kuvia täällä.

Agilityssä ei ollut tänään Muusan päivä. Tehtävät olivat vaativia, minä sekoilin ja Muusa oli väsynyt ja hajamielinen eikä jaksanut oikein keskittyä. Kaiken kukkuraksi putkessa oli vettä, eikä sinne märkään tietenkään Muusan mielestä voinut mennä. Muusa yritti kävellä putken päällä ja kaikkea mahdollista, lopulta oli vaan pakko sulloa koira sisään putkeen ja padota itsensä putken suulle esteeksi, niin että koira pääsi ulos vain oikeaa kautta... No onnistuihan se sitten lopulta. Kuulemma meni iloisesti putken sieinää pitkin vältellen märkää kohtaa :)

Koirapuistossa agin jälkeen oli Kamun kanssa ihan huippu painia :)


Muusa vaanii, Kamu hyökkää jo.






Aika tasaväkisiä tytysyjä :)

lauantaina, kesäkuuta 07, 2008

Agi-intoa

Raahasin kuvaajan mukaan agilitykentälle, mutta uuvuttava helle (huoh) ja mielenkiinto keskittyä kuvaamisen sijasta seuraamaan vauhdikkaita suorituksia tuottivat vain muutaman ei niin onnistuneen kuvan. Tässä kuitenkin jotain tuotoksista.

"No niin Muusa, valmiina."

Muusa on välillä niin innoissaan esteistä, että se ei meinaa malttaa odottaa lupaani, vaan lähtisi heti yli, kun asetan sen lähtöasentoon esteen eteen.

Esteen jälkeen koira ohjattiin edessä näkyvään putkeen ja sieltä sitten taas seuraavalle esteelle. Eka kerta kun tehtiin putkea esteiden välissä. Hyvin se kuitenkin onnistu, suorastaan erinomaisesti :)

"Ja sitten vielä tuon yli."

Tehtiin eilen myös ensimmäistä kertaa A-estettä, epäilyksistä huolimatta Muusakin räpiköi sen yli jopa kolme kertaa.

Hienosta suorituksesta aina maailman paras palkinto. Muusa tykkää retuuttaa ja syödä lihapullia. Tässä retuutetaan motivointipatukkaa, jota käytämme tokossa ja agissa. Sinänsä helpotus, että koira on ainakin omasta mielestäni helposti motivoitavissa.

Agilityn jälkeen koko ryhmä koirapuistoon. Helle uuvutti omistajat, koirissa ihme ja kyllä oli vielä virtaa :)

tiistaina, kesäkuuta 03, 2008

6 kiloa panimosokeria ja turbohiivaa päälle

Muusan ollessa mukana töissä, jätän sen aika usein toimistolle yksin, kun menen lounaalle tai palaveriin alakertaan. Näin toimin myös eilen. Tultuani takaisin, toimiston lattia oli kokonaan valkoisen (epäilemättä kokaiinin näköisen) jauheen peitossa ja Muusa maiskutteli innoissaan suutansa, joka myös oli valkoisen jauheen kyllästämä. Mitä ihmettä?

Selitys: toimistokoira Muusa oli avannut ja maistellut eräiden bileiden tarjoilujen valmistusta varten hankitut 6 kg panimosokeria ja turbohiivaa päälle (käymisaika 2 päivää).

Nopea soitto eläinlääkärille selvitti, että kumpikaan aineksista ei sinäällään ole vaarallinen koiralle, mutta pahan olon niistä kyllä saa ja koiraa pitää tarkkailla. Muusa röyhtäili ja piereskeli illan itseensä tyytyväisenä, eikä vaikutaanut sen enempää huonovointiselta.

Tänään tuo otus on vetänyt minut aamukuudelta ylös ja lenkille piipittäen niin määrätietoisesti, että luulin kiljun tulevan ulos takapäästä. Ulkona se nuuski rauhallisesti, eikä puhettakaan mistään hädästä. Kun minä olin vihdoin seitsemältä (noin kolme tuntia liian aikaisin) hereillä lenkin ansiosta, se rojahti sänkyyni peiton alle ja vaipui omahyväisen tyytyväisenä uneen.

Arrggh, Muusa perkele.

sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008

Uusia asioita

Huomasin, että koirani ei osaa hypätä käskystä istumaan kivelle, tuolille tms. Hassua, olen opettanut sen hyppäämään syliini, mutta unohtanut opettaa sen hyppäämään ilman minua :) Äkkiäkös tuo aukko on korjattu. Nyt Muusa hyppää käskystä keittiön tuolille :) (toivokaamme, että tätä taitoa ei käytetä asioiden päälle hyppimiseen yksin ollessa...)

Muusa tuolilla, macair ja parvekekukat :)

Olemme Muusan kanssa laittaneet parveketta koko viikonlopun ja hauskaa on ollut. Muusa on syönyt multaa ja yrittänyt auttaa vähän maalauksessakin. Kukat se on onneksi jättänyt rauhaan ja tajunnut että parvelleella saa oleilla vain kaikki neljä tassua tiiviisti lattiassa kiinni. Ei se itse asiassa ole edes yrittänyt kurkotella tähyilemään tai mitään muutakaan hengellänsä leikkimistä :) Aikaisemmin meillä ei ole parveketta ollut ja alussa Muusaa selkeästi jännitti, että mitä jos parvekkeen lattia vaikka nielee sen. Nyt koira on kuitenkin selkeästi kotiutunut myös parvekkeelle ja loikoilee sieläkin ottamassa aurinkoa. Muusan hörökorvista on paljastunut huono puoli, korvat palavat sisältä, kun aurinko paistaa suoraan sisään :( Korvatulehduksista sen sijaan ei ole pelkoa, koska tuuletus toimii...