maanantaina, marraskuuta 26, 2012

Pentupainia

Hirveesti kaikkee on tehty, mutta kuvat on paljon kivempia, kun mun tylsät tarinat.

Kuvat: Anna Kokko

Ralli etualalla, veljensä Tuukka kaulan mitan edellä

Rallin vasen kylki

Täältä tulee kurainen Ralli

Tuukka kuiskuttaa Rallin kovaan pentusalaisuuksia

Nenuttelua, Tuukka vasemmalla, Ralli oikealla. Rallilla on muuten melko pieni pää ;)

Ralli ja pitkäkätinen apina, joka vinkuu ihanasti

Vasemmalta Tuukka, Pika ja Ralli

Tuukka vie apinaa, Ralli edessä

Vasemmalta Tuukka, Pika ja Ralli

Ralli ja loikat <3 br="br">

Rallille kelpaa leluksi mikä vaan

Ralli voitolla

Ralli

Ralli vasemmalla ja Tuukka oikealla

maanantaina, marraskuuta 19, 2012

Ralli uudessa kodissa

Alusta asti Ralli on ollut iloinen, reipas ja touhukas uudessa kodissa. Hampailla on ehditty maistaa monenmoista sekä sallittua että ei niin toivottua asiaa. Listasin tähän Rallin ensimmäisen viikon tärkeimpiä uusia juttuja. Näiden lisäksi Ralli on ehtinyt käydä juhlissa ihasteltavana ja agilitykisoissa sylikoirana, sekä painimassa toisen vesikoirapennun kanssa.


Muusaan tutustuminen
Muusaan tutustuminen ei ole sujunut ihan niin nopeasti, kuin olisin toivonut. Muusa selkeästi väsyy pennun leikkimisyrityksiin ja etenkin iillalla, jolloin Muusa hakeutuu itse nukkumaan, ärisee helposti Rallille. Koska Muusa tarvitsee selkeästi enemmän aikaa ja omaa rauhaa, on parempi pitää koiria samassa tilassa vain valvotusti. Toisin sanottuna Ralli viettää yöt keittiössä, missä se suorittaa myös muita yksinoloharjoituksia. Eli Rallin paikka on tällä hetkellä keittiö ja Muusan olohuone silloin, kun kukaan ei ole vahtimassa.

Yöt uudessa kodissa
Tästä seuraa se, että Ralli on nyt vaan pakko tottua olemaan yöt keittiössä kompostikehikkoaidan takana. No, kamala huutohan siitä aluksi tuli. Ekana yönä viihdytettiin naapureita vinkumalla ja ulvomalla sekä ennen nukkumista että kerran keskellä yötä ja toisena illan lisäksi kaksi kertaa keskellä yötä. Arvatenkin mun on pakko mennä koiran luokse, koska sitä ei kovin pitkää voi kerrostalossa ulvottaa, vaikka koiraa tulisi välttää opettamasta siihen, että se saa metelöimällä haluamansa. Ihmettelin meteliä, koska yksinoloharjoitukset sujuvat oikein mallikkaasti, eikä vastaavaa ongelmaa niihin liity. Kunnes keksin, että kiihoke huutoon voikin olla se, että koira näkee meidät aidan takana koko ajan. Kuitenkaan aidan peittäminen toisen yön jälkeen ei auttanut, sen sijaan patjan roudaaminen aivan aidan viereen on tuonut meille rauhalliset yöt. Pikkuhiljaa alan sitten siirtämään itseäni koirasta kauemmas nukkumaan. Pääasia kuitenkin on, että koira tällä hetkellä nukkuu tyytyväisenä siellä, missä haluan sen nukkuvan.

Tarpeidentekopaikka
Koska aina ei kuitenkaan ehdi viedä pentua ulos (esim. yöllä), on tärkeää, että pennulla on myös sisällä osoitettu tarpeidentekopaikka. Meillä sisällä tarpeidentekopaikka on paperille. Toki pentua viedään ulos niin paljon kuin suinkin mahdollista, että tarpeidenteko ulos vahvistuu. Kasvattajan luona koko pentujen alue oli vuorattu pehmeällä, joten Ralli pitää opettaa paperille. Tarvitaan kärsivällisyyttä, paljon talouspaperia ja lukuisia lattialla kontattuja kuuraushetkiä. Aika nopeasti Ralli tosin tajusi tämän, koska sisältä on kaikki matot viety pois. Mutta on silti ehtinyt jo sekä pissata että kakata mun sänkyyn. Niin kauan kun koira on keittiössä, missä paperitkin, osuu aika hyvin papereille, mutta heti jos sen päästää olohuoneeseen, on sänky vaarassa.

Yksinolo
yksinolon opettelu aloitettiin heti ensimmäisenä iltana, koska Muusan eroahdistusongelmien jälkeen tästä on tullut mulle melkoisen tärkeä juttu. No, Ralli on ollut oikein mallioppilas yksinoloharjoituksissa ja tätä kirjoittaessa teen jo Muusan lenkit siten, että Ralli jää tänne nukkumaan ihan täysin yksin. Ei metelöi tai ole levoton tai muutakaan, mutta toistaiseksi olen toki katsonut hetket siten, että koira on jo valmiiksi rauhallinen eli nukkumassa / käymässä nukkumaan.

AutoiluEnsimmäisellä automatkallan Ralli hieman vinkui ja ulisi, mutta asettui kuitenkin matkustamaan sylissäni loppumatkasta. Autoilua ollaan päästy harjottelemaan matkustamalla sylissä, pelkääjän paikalla jaloissa ja takakontissa. Niin hyvin ollaan edetty, että Ralli on jo ollut takakontissa yksinkin. Ihanasti nukkuu ja tuhisee vaan siellä, just niin kun haluankin. Oppimista varmasti edesauttaa se, että pennut ovat päässeet jo kasvattajan luona emänsä kanssa autoilemaan ainakin pariin otteeseen.

Metrolla ajaminen
Metroonkin ollaan jo ehditty tutustua. Aluksi vähän jännitti poikaa metroasemalla junan meteli, mutta matkustaminen on silti Rallista kivaa. Metrossa ollaan oltu toistaiseksi vain sylissä.



Leikkiminen
Tärkein asia, mitä tulevalle harrastuskoiralle voi tässä vaiheessa opettaa on leikkiminen ohjaajan kanssa. Rallilla on hurjasti leluja, joilla on leikitty kaikenlaisia leikkejä sekä sisällä että ulkona. Lisäksi on leikitty myös ilman leluja. Lisäksi on käyty Vuokkoset Areenalla leikkimässä. Muusalla ja Rallilla oli ehkä ensimmäisen kerran hauskaa yhdessä, kun Muusa juoksi lelu suussa ja Ralli yritti pysyä perässä. Lelut ja leikki on parasta, mitä Ralli tiettää, nameista se ei sen sijaan ymmärrä yhtään mitään vielä.



tiistaina, marraskuuta 13, 2012

Pentu tulossa

Haave toisesta koirasta realisoituu huomenna. Prosessi on ollut pitkä ja monivaiheinen ja valmistautumiseen on kulutettu paljon aikaa ja energiaa. Rodun valinta oli tällä kertaa erityisen vaikeaa, sillä kriteereinä oli mm. potentiaalinen agilitytykki ja mahdollisimman helppo kotikoira. Ei mikään maailman todennäköisin yhdistelmä. Hyvin pitkään näytti siltä, että meille tulee kääpiöpinserinarttu. Mutta Ralli on espanjanvesikoirauros. Lopulta näiden kahden viimeisimmäksi seulonnassa päässeen rodun välillä päätös syntyi kahden keskeisen kriteerin pohjalta: 1. harrastusominaisuudet, erityisesti miellyttämisen halu, jota vesikoiralla on ja pinserillä ei ja 2. koko, medikokoinen agilitykoira on kuitenkin enemmän mun juttu kuin minikoira. Samalla jouduin tinkimään joistakin jutuista, kuten esimerkiksi karvan pituudesta. Sukupuolikysymys oli vaikein: halusin harrastuskoiraksi nartun, mutta Muusan kanssa uros olisi luultavasti helpompi. Lisäksi sopivaksi katsomastani ydistelmästä syntyi vain yksi narttu ja kyseisen pentueen urokset olivat enemmän luonteensa puolesta minun mieleen. Joten niin siinä sitten kävi, että meille tulee vesikoirauros. Kai se on sitten enemmän Heikin näköinen, jos kerran Muusa ja minä ollaan ihan samanlaisia.

Rallin tuloon ollaan valmistauduttu kaikilla mahdolisilla tavoilla:
  • Luettu kymmenittäin artikkeleita koiranpennun sosiaalistamisesta, ympäristökoulutuksesta, leikkimisen vahvistamisesta ja kaikesta mahdollisesta, mitä potentiaalisen harrastuskoiran kanssa pitäisi tehdä.
  • Opiskeltu Tuire Kaimion Pennusta kunnon koiraksi jälleen ulkoa.
  • Muisteltu Muusan pentuaikoja sekä kauhulla että kaiholla.
  • Tehty kodista jälleen pentuvarma ja viety kaikki matot kellariin. (Muusa yritti estää heittäytymällä jokaisen päälle traagisen näköisenä samalla kun rullasin.)
  • Varmistettu, että pennulle on oma pesä, panta ja hihna, pentutakki, ruokakuppi ja tietenkin PALJON leluja.
  • Erotettu ovettoman asunnon huoneet siten, että Muusa ja pentu ovat yksin eri huoneissa ja välissä on 90 cm korkea kompostikehikosta viritetty siirrettävä aita. (Jännittää vähän, että kumpi enemmän yrittää siitä yli.)
  • Totutettu Muusaa pari viikkoa olemaan yksin aidan toisella puolella, ns. Muusan puolella.
  • Jätetty Muusan kanssa esim. agilitytreenit väliin, että sillä ei varmasti olisi yhtään ylimääräisiä kierroksia tai stressiä kun pentu tulee.

Muusa harjoittelee omalla puolella olemista, pennulle on varattu keittiö.

sunnuntaina, marraskuuta 11, 2012

Ääniarkuuden siedättäminen

Herttoniemen koiravoimistelijat
Muusan siedätyshoito etenee hämmentävän hyvin. En olisi itse uskonut, että tällainen siedätyshoito lääkkeen tuella voi olla näin tehokasta. Muusa on normaali, iloinen ja touhukas oma itsensä, mutta ei reagoi Kalasataman työmaan ääniin enää mitenkään. Alussa haki lenkillä paljon tukea ihmisestä ja huomioi kaikki äänet, vaikka ei niitä lääkityksen ansiosta pelännytkään. Nyt ollaan kuitenkin edetty jo niin pitkälle, että ei enää edes huomioi rakennustyömaata. Vaikutukset ampumisen suhteen ovat olleet samansuuntaiset, tosin eteneminen hitaampaa. (Johtunee mahdollisesti ärsykkeiden satunnaisuudesta...?) Muusa pystyy tällä hetkellä lenkkeilemään sujuvasti myös silloin, kun ammutaan, vaikka se kyllä edelleen huomioi ampumisen. Olenkin miettinyt, pitäisikö minun lisätä haastetta ja siirtyä lenkkeilemään esimerkiksi ampumaradan läheistyyteen siedätysmielessä.

Kaiken kaikkiaan tulokset ovat olleen erinomaisia ja Muusa on reagoinut halutulla tavalla. Nähtäväksi sitten jää, mikä käyttäytymisestä jää pysyväksi uudeksi opituksi käyttäytymiseksi, kun lääkehoito lopetetaan. Jatkan kuitenkin uudenvuoden yli arkea lääkityksen tuella, koska pahimmillaan uudenvuoden pauke voisi tuhota osan siitä työstä, mikä nyt on tehty, jos koira pääsee kunnolla pelästymään. Uudeksivuodeksi myös otetaan käyttöön Clomicalmin tueksi panikkilääke. Sitten kun siitä on selvitty, on lääkityksen vähentämisen ja lopulta lopettamisen aika.