torstaina, toukokuuta 29, 2008

Rappusia on aivan liikaa

Arki on kaapannut Muusan mukaansa ja rauhoittanut se pahimman muuttotohelluksen ohi. Päivisin Muusa on yksin kotona, kun olen töissä ja iltaisin ihmetellään lähipusikoissa kökkiviä sotilaita (pitävät jotain ihme asuinaluehyökkäysharjotuksia) ja pamauksia. Pamausten lisäki Muusaa on tutisuttanut rappuset, talomme hissi oli nimittäin rikki viikonlopun ja voi kertoa, että eihän siitä mitään tullut. Maanittelin ja maanittelin ja sain koiran tunnissa tutisten alas. Ylös en sitten enää millään. Pakko se oli kantaa edes takas viidenteen kerrokseen, grrrhh! Kuulemma hyvää jalka- ja käsilihastreeniä emännälle, ja pah. Aion ostaa sille sellaiset töppöset, että kyllä menee rappusia...

Jäniksiä on löytynyt Täyttömäeltä, sekä pieniä että Muusaa isompia. Onneksi se ei niitä kiinni saa, silti olen ihmetellyt mitä se kuvittelee tekevänsä niiden itseään isompien kanssa? Ei kai se tosissaan voi niitä kuvitella saalistavan?

Tokon viimeisellä kerralla oli leikkimieliset kisat, me oltiin Muusan kanssa aika nopeita varsinkin siinä näkkileivän syömisessä :) Muusa voitti köysilelun, jota se on ylpeänä retuuttanut palkintojen josta asti. Osallistuttiin vielä päälle tokon möllikisoihin alokasluokan liikkein. No, eihän Muusa niitä kaikkia vielä todellakaan osaa, mutta oli kivaa kuitenkin testata mitä se osaa ja miten käyttäytyy tällaisessa tilanteessa. Hyvinhän se käyttäyty ja esim. seuraaminen ja käännökset sekä hihnassa että vapaana menivät erinomaisesti. No, ollaanhan me niitä väännettykin. Tarkempi raportti tokokisoista treenipäiväkirjassa.

perjantaina, toukokuuta 23, 2008

Aktiviteettia kerrakseen

Muusalla on kiireinen viikko meneillään. Olemme käyneet täyttömäellä päästelemässä höyryjä, Ennin ja Susun kanssa koirametsässä, pinsereiden agilityssä ja koirapuistossa. Muusa on ollut myös hoidossa Loviisan luona ja toimistokoirana. Viikonloppuna on edessä vielä yhdet festarit ja sunnuntaina tokoa. Kun tähän vielä yhdistetään minun työ- ja opintokiireet, en aina oikein itsekään tajua, missä välissä kaikkea tätä on keretty tehdä :) Osaltaan ehtimiseen tosin vaikuttaa valoisa aika, jonka ansiosta tulee lähdettyä vielä pitkällekin lenkille myöhään illalla.

"Me linssiludet." Vasemmalta Enni, Muusa ja Susu, keskellä Ninsku koirametsässä.

Muusa sai tällä koirametsäreissulla Susulta pari kertaa kunnon ärähdyksen, että liikaa ei pidä tulla häärimään kaikkiin tilanteisiin. Muusa tietenkin pelästy kauheasti ja koki kärsivänsä vääryyttä. Ei se kyllä seuraavana päivänä mitään arkaillut koirapuistossa, joten löytyy kai siitä sittenkin sitä kovuutta.

Kolme koiraa juoksemassa samaan suuntaan :)

Tänään oltiin agilityssä. Muusa oli ihan huippu, vaikka hyvän leikkikaverin Miskan tulo ryhmäämme vähän pistikin sitä kierroksille. Tehtiin ohjausharjoituksia ja Muusa meni todella hienosti, vaikka minä olinkin välillä liian hidas. Ei puhettakaan edellisen kertaisista kesken esteen metsästämään lähtemisistä. Olin todella yllättynyt, että Muusa kykeni keskittymään niin erinomaisesti minuun kaikilta muilta houkutuksilta. Edistystä siis tapahtuu ja se on tietenkin riemastuttavaa ja molempia palkitsevaa. Itse asiassa sekä tokosta että agista on tällä hetkellä todella hyvä fiilis. Muusa kehittyy, minä kehityn sitäkin enemmän ja harrastaminen on antoisaa. Ah, ja koko pitkä harrastuskesä on vasta aluillaan. Elokuussa häämöttää ikään kuin kaiken huipentumana agilityleiri :)

Sain myös aivan mainion vinkin tänään agilityohjaajaltamme Lauralta. Kun Muusa hyppii käsille ja yrittää purra (tekee tätä välillä silloin kun käy kierroksilla), sen suuhun pitää tunkea koko nyrkki. Kokeilin kerran, eipä yrittänyt niiden treenien aikana enää uudestaan...

Loppuun vielä muutama koirapuistokuva agilitykentän laitamilta :)





maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Vahtimista ja wuffittelua

Uudessa asunnossa Muusa on ruvennut vahtimaan ärsyttävän paljon. Muusa älähtää kaikki äänet rappukäytävästä ja välillä sitä sun tätä muutakin, jota me ihmiset emme tule ollenkaan huomanneeksi. Tämä on outoa, sillä edellisessä asunnossa ääniä kuului huomattavasti paljon enemmän eikä Muusa ollut niistä moksiskaan. Tietenkin tuo otus kerkesi tottua juuri niihin ääniin ja nyt on kaikki uutta. Voihan toki olla niinkin, että äänien paljous sai koiran olemaan reagoimatta ja nyt kun ääniä on vähemmän, se kokeekin tarpeelliseksi kertoa meille jokaisesta. Niin tai näin wuffittelu ja haukkuminen on todella ärsyttävää ja toivottavasti ohimenevää.

En oikein tiedä miten haukkumista vähentäisi tehokkaimmin: olemalla huomioimatta lainkaan vai suihkimalla joka kerta. Toistaiseksi olen valinnut niin, että jos en satu olemaan vieressä en reagoi mitenkään ja jos satun, nappaan suihkupullon ja suihkautan. Muusan haukkuminen (tai wuffittelu, mikä on semmoista hiljaisempaa laiskahkoa tuhahtelua) ei jää päälle, toisin sanoen Muusa vain ilmoittaa häiriöstä ja antaa kyllä sitten olla. Sinänsä viisas taktiikka voisi olla huomiomatta oleminen lainkaan. Kuitenkin pienikin haukkuminen on minusta niin äsrsyttävää, että tekee mieli iskeä suihkupullolla takaisin. Vittumaisinta on herätä keskellä yötä tai aamulla vahtimiseen. Samalla myös pelkään että koira palkitsee itse itsensä haukkumalla, jos sitä ei kiellä ja vahvistaa näin tätä ei-toivottua käyttäytymismallia.

Tuo klähmäkuono seisoo myös päivät pitkät ikkunassa vahtimassa/seurailemassa menoa ulkona jättäen ikkunaan todella ärsyttäviä limajälkiään. Tätä en kuitenkaan ole kieltänyt, koska koira ei ole pitänyt mitään ääntä.

torstaina, toukokuuta 15, 2008

Muutama aamuposeeraus

Muusan korvat on usein aamulla oikein päin, niin tänäänkin :) Oli pakko otta muutama poseerauskuva...



Elmeri on Muusan paras kaveri :)

keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008

Väsyneet muuttajat

Asunnosta saatiin koiravarma nopeasti ja Muusa on ollut menesyksekkäästi yksin ilman minkäänlaisia eroahdistusongelmia. Hassua, minä kun olin varautunut koko yksinolon uudelleen opetteluun. Mikä parasta, Muusa ei ole mitenkään liimautunut minuun tai seuraa perässäni huoneesta toiseen, vaan oleilee ihan rauhassa sielä missä sattuukin olemaan sen kummempia hermoilematta. Edellisessä asunnossa Muusa nimittäin näki minut koko ajan ollessamme kotona, joten pelkäsin, että monta huonetta tuo tämän hännystelyilmiön mukanaan ainakin aluksi, ennen kuin koira tottuu olemaan eri huoneessa kuin minä. No, sekin oli ihan turha huoli... Öisin Muusa jopa nukkuu pätkiä olkkarissa sohvalla ja pätkiä sitten makkarissa kainalossa :) Kaiken kaikkiaan voitanee todeta, että koiran sopeutuminen on sujunut loistavasti.

Muutolaatikot on purettu ja muuttajat ovat uuvuksissa.

Muusa on nukahtanut kesken huonekalujen kokoamisen jokin ohje tassuissansa :)

Eilen kävimme myös Pinserit ry:n järjestämässä mätsärissä, Muusalle tapahtuman kohokohta tosin oli koirapuistoilu sisarusten kanssa. Ei Muusasta mitään näyttelykoiraa kyllä tule, mutta sitäkin kivempi harrastus- ja seurakoira :)

sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008

Uusi koti

Uudessa kodissa rittää työmaata. Ihmiset ovat keskittyneet purkamaan muuttolaatikoita ja kasaamaan hyllyjä, mutta missä on Muusa?


Makuuhuoneen kaaoksen keskeltä pilkoittaa pinserin peppu...

Muusan on peiton alla sikeässä unessa, tietenkin :)

Ensimmäiset yöt on vietetty uudessa kodissa ja Muusan sopeutuminen on hyvässä vauhdissa. Yksinoloa on päästy harjoittelemaan sekä lyhyissä että pidemmissä pätkissä. Huolimatta kaaoksesta, mitään tuhoja ei ole syntynyt. (Jippiiii!!!!) Sen sijaan siitä, miten Muusa käyttäytyy ulkona, huomaa stressin. Eläin on aivan mahdoton ulkona, todella levoton ja kykenemätön keskittymään mihinkään. Esim. hihnassa kävely tuntuu taas vaihteeksi mahdottomalta. Elättelen toiveita, että tämä ulkona riehuminen tasoittuu arjen lähtiessä rullaamaan uudessa kodissa.

Tänään oltiin päästelemässä höyryjä täyttömäellä.

Kuten kuvasta näkyy, koira on kuin pommi, joka räjähtelee kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin...

Ensimmäisen tunnin riehumisen jälkeen hetken paikoillaan. Huomaa virnistys :)

keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008

Muutto edistyy

Tärkein asia on jo laatikossa - valmiina matkustamaan uuteen kotiin :)

Muusan muuttomeiningit

Palaan vielä aikaisemmin korkattuun aiheeseen: mitä muutto tarkoittaa Muusalle.

Kuvassa: Muusa ja muuttolaatikot juuri ennen pakkausoperaation aloittamista

Muuttolaatikkotorneja, stressaantuneita ihmisiä, pikalenkkejä kiireessä, liukastelua uudessa rappukäytävässä, muuttokuorman mukana matkustamista (aitiopaikalla eli pakun pelkääjän paikalla, tietenkin), paljon kivoja ihmisiä pyörimässä ympäriinsä, kauheasti kolinaa asioiden purkamisesta ja uudellenkokoamisesta, sähläystä...

No, ehkä on niin, että pinseri todella rakastaa olla tämän koko härdellin keskellä, juuri siellä missä tapahtuu :)

sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008

Hehän ovat kuin kaksi marjaa

Loviisan hiukset ja Muusa ovat miltein sävy sävyyn :) Tässä kuvasarja "näin otetaan pinseristä poseerauskuvia". (Kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla niitä.)

Ensimmäinen yritys: pinseriä houkutellaan kuvattavaksi.



Toinen yritys: pinseri livistää saatuaan namia.


Kolmas yritys: pinseri tulee joko aivan liki kameraa ja kuvaajaa tai tässä tapauksessa Loviisaa, joka yrittää houkutella Muusaa kuvaan...


Neljäs yritys: pinsreri on kadonnut kuvasta kokonaan.


jatkuu... "Täällähän minä, miksi seisoa möllöttäisin siinä, kun täällä on paljon mielenkiintoisempaa..?"


Viides yritys: He ovat vierekkäin kärsivän näköisinä.


Kuudes yritys: namipussin rapinaa ja hymyä. Nonni - saatiinhan se kiva kuva.


"Tänne näin sitä namia ja sassiin!"

perjantaina, toukokuuta 02, 2008

Muusan vappu

Muusa vietti vappua piknikillä Suomenlinnassa. Oli koiraseuraa ja ihmisseuraa. Sannan ottamia kuvia täällä. Etenkin omia eväitään anteliaasti Muusan kanssa jakaneet naapuripiknikin teekkarit tekivät Muusaan vaikutuksen... (Minuun ei niinkään...)