maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Roomassa

Kutsuin myös Loviisan ja Niken kirjoittamaan tähän blogiin Muusa-juttuja.

Roomassa ei ole näkynyt Puikuloita, kylläkin joitakin kääpiöpinsereitä muistuttavia otuksia. Varsinkin sunnuntaisin kaikki kaupunkilaiset tuntuvat olevan liikenteessä koiriensa kanssa. Huh, että niitä koiria on täällä paljon. Rauhallisesti nuo tuntuvat suhtautuvan hektiseen liikenteeseen ja toisiinsa. Näemmä kahviloihin saapi mennä sisälle koiran kanssa (saisipa Suomessakin...) sen sijaan mikäli oikein luin, julkisen liikenteen välineisiin ei.

perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Kauas pois

Olen lähdössä 10 päiväksi lomalle Italiaan ja jättämässä Muusan kotiin poikaystävän ja siskon hoitoon. Jos vaan mitenkään voisin (ei tarvitsisi lentää/Muusan ei tarvitsisi lentää koneen ruumassa) ottaisin Puikulan mukaan. Ei sillä, etteikö Muusalla olisi ihan kivaa kotona hyvässä seurassa. Puikula kuitenkin tykkää seikkailuista ja lämpimämmästä säästä sen verran, että uskoisin sen lähtevän mielellään myös mukaani :) Ehkä joskus toiste menemme maateitse Puikulan kanssa jonnekin lämpimämpään seikkailemaan yhdessä...

Olen jo aloittanut Muusan ikävöinnin, vaikka en ole vielä mihinkään lähtenyt. Minulla on ollut siitä onnellinen tilanne koiran kanssa, että Nikke ja Loviisa ovat aina onnistuneet järjestämään aikaa Muusalle silloin kun minä olen ollut viikonloppuja seminaareissa tai missä lie. Muutaman kerran olen ollut poissa pidemmänkin aikaa. Näin ollen olen sopeutunut aika hyvin, enkä vielä viikonlopun mittaisella reissulla ikävöi Muusaa kauheasti. Tosin kotiintuleminen on silloinkin aivan ihanaa :) Viikonlopun ylittävät poissaolot ovatkin sitten ihan toinen juttu. Varsinkin lähteminen on vaikeaa, kun meinaa itku tulla jo kotiovea sulkiessa. On se niin hassua, miten voimakasta eläimeen kiintyminen on. (Minä soittelen reissuiltani ja pyydän saada puhua Muusan kanssa, sitten puhelin laitetaan kaiuttimelle ja minä voin lirkutella ja kuulla kuinka Puikula nuolee puhelinta :) (Tiedän, noloa.)


Tässä Muusasta pari viikkoa sitten otettu kuva, jossa korvat ovat dumbomaisesti lennättämässä Puikulaa uuteen paikkaan :) "Valmiina kuuntelemaan."

Tänään olen luvannut vielä viedä Muusan täyttömäelle ja viettää laatuaikaa yhdessä ennen reissua :)

torstaina, maaliskuuta 27, 2008

Onnistumisia

Meillä on Muusan kanssa jo pidempään ollut suuri luoksetuloprojekti. Koira tulee oikein mielellään silloin kun ei ole hajuja tai pupusia lähistöllä, mutta heti jos neiti pääsee saaliin hajujen tai pahimmassa tapauksessa itse jänön jäljille, ei tule kuuloonkaan, että pilsnerini tulisi luoksetulokäskystä luokseni. Ei, se viilettää pitkin metsiä jahtihaukku raikaen ja minua ketuttaa. Tästä johtuen Muusaa pidetään kiinni paikoissa, joissa on erityisen paljon jänöjä ja pimeällä kun jänöt kaupungissa eniten liikkuvat.

Samalla olen pyrkinyt vahvistamaan luoksetulokäskyä pitämällä koiraa aina tilaisuuden tullen vapaana ja kutsumalla sitä sännöllisesti silloin kun se vaikuttaa vastaanottavaiselta. Vähitellen vaatimustasoa on vaikeutettu ja Muusaa kutsuttu yhä vaikeammissa tilanteissa (esim. silloin kun se on jo lähdössä jonkin hajun perään.) Tänään pidin Muusaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vapaana pimeässä metsässä ja ilokseni huomasin, että ahkera harjoittelu on tuottanut tulosta. Koira ei seonnut, ei lähtenyt hajujen perään sekoilemaan, vaan tuli kiltisti kutsuttaessa luokse. Olin ihan äimänä. Tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa eteenpäin harjoittelua :)

Toinen suuri onnistuminen liittyy liukkaiden pintojen pelkoon ja esim. rappusissa ja metroasemalla tutisemiseen, liukasteluun, peruuttamiseen ja sen sellaiseen. Kaikki liukkaat rappuset meillä on menty jo pitkään sillä tavalla, että muutama askel mennään namin ja houkuttelun kanssa ja loput kannan. Kotona käytetään hissiä, vaikka asutaan vain tokassa kerroksessa. Alaspäin rappuset menevät helpommin kuin ylöspäin. Tänään Muusa kuitenkin yllätti minut kävelemällä ihan oma-aloitteisesti kolmanteen kerrokseen ja takaisin liukkaita rappusia. Ja taas olin äimänä. Mitä tämä nyt on olevinaan. Aikuistumista? Onnistumista? Tuuria?

sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2008

Ali tuli taloon

Ali tuli meille viikonloppuhoitoon ehkä hieman hetken mielijohteesta :) Aloitin yhteisen viikonloppumme lupaavasti karmaisevassa flunsassa, ensimmäisellä ryminälenkillä nyrjäytin vielä nilkkani :( Täytyy myöntää, että en enää muista mitä ajattelin alun perin. Miten ajattelin selviäväni kahden hulivilipinserin kanssa yksin, joista kumpikaan ei kulje hihnassa edes siedettävästi toisen seurassa? En todellakaan olisi selvinnyt ilman Niken ja Loviisan apua, ylimääräisiä jalkoja ja käsiä :) Olisin toki voinut lastata nuo kolme kertaa päivässä autoon ja ajaa jonnekin tarpeeksi korpeen, jossa olisin päästänyt koirat ulos ja linkuttanut hiljakseen perässä. Entäs nukkuminen, miten nukutaan yksiössä, jossa ei ole yhtäkään ovea, jonka taakse toisen voisi pistää rauhoittumaan?

Muusa itse asiassa otti tilanteen hämmentävän lunkisti ja uskoi suosiolla esim. sisällä riehumiskieltoni. Alikin ymmärsi vinkin, mutta ei vaan silti oikein missään vaiheessa kunnolla rentoutunut ja rauhottunut. Vieras paikka ja ihana narttu, minkäs teet. Muusa on sen mielestä niin ihana, että herra ei vaan yksinkertaisesti meinannut mitenkään pysyä nahoissaan. Pitkät lenkit lenkkeiltiin vapaana Täyttömäellä ja Herttoniemen metsissä. Lyhyet lenkit tehtiin erikseen hihnassa, ensin toinen ja sitten toinen. Tämä yhden epäonnistuneen yrityksen jälkeen, yritimme Niken kanssa tehdä lauantain aamulenkin ydessä molempien koirien kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut.

Yöt olivat myös sangen levottomia, Ali on kova tyyppi haukkumaan :( Ja Muusa perkele on houkuteltavissa mukaan ihan mihin vaan hullutukseen. Huoh.

Loppuen lopuksi viikonloppu meni kuitenkin nopeasti ja koirilla oli taatusti hauskaa. Ensi kerralla täytyy ehkä miettiä logistiikkaa tarkemmin. Heh.

Tässä tehdään ryhmäliikkeitä :)



Täyttömäellä oli tänään ihanasti lunta.

Voi pojat, että väsyttää tällaisen viikonlopun jälkeen.

maanantaina, maaliskuuta 17, 2008

Muusa treenaa


Muusa harjoittelee kouluratsastusliikkeitä. Tässä menossa piaffi.

lauantaina, maaliskuuta 15, 2008

Salaisuuksia

Roni haastoi Muusan kertomaan seitsemän salaisutta.

Muusan seitsemän salaisuutta

1. Pilkkiminen
Muusa ei välillä malttaisi millään mennä nukkumaan, vaikka sitä jo kamalasti väsyttää. Sen mielestä on tärkeämpää seurata mielenkiintoisia tapahtumia, eikä nukahtaa sovi kesken kaiken. Valitettavasti väsymys aina jossain vaiheessa voittaa, jolloin koira alkaa nuokahdella, tämä pilkkiminen on todella hupaisan näköistä, sillä Muusa yrittää viimeiseen asti pinnistää silmänsä auki.

2. Piereskely
Välillä kaasuttelu on sitä luokkaa, että muilla huoneistossa olevilla olo on kuin keskitysleirin kaasukammiossa konsanaan. Henkihän siinä lähtee.

3. Päällekarkaus (aka. korva- ja nenäraiskaus)
Muusalla on taipumus osoittaa hellyyttään nuolemalla korva- ja sierainkäytävät niin tutuilta kuin tuntemattomilta. Homma onnistuu parhaiten, kun koira niittaa ihmisen maahan ja laittaa etutassunsa olkapäiden yli, näin saa uhrista tukevan otteen ja eikun hommiin. NAMI NAMI. Yritä siinä sitten rimupuilla karkuun. Mainittakoon, että erityisen nautinnollista tämä tuntuu olevan Muusan mielestä suoraan sen jälkeen, kun on esin antaumuksella nuoleskellut omaa akapäätänsä. Ugh.

4. Räkä
Aina, kun joku kaivaa nenäänsä, Muusa tulee valmiiksi apajille ja odottaa saavansa löydökset suihinsa. Vaikka koira olisi täydessä unessa, nenän kaivuu herättää sen ja tuo ampaisee nuolesekelemaan kaivajan sormista tuotoksia. Nami nami :)

5. Kasvissyönti
Muusa kokee syvää sympatiaa emäntäänsä kohtaan, jonka täytyy olla maailman huonoin metsästäjä, kun pöydässä on aina vaan kasvistuotteita. Mikäli asia olisi Muusasta kiinni, söisimme pupupaistia päivittäin :)

6. Uusavuttomuus
Muusa on tottunut hyvään palveluun pienestä pitäen. Kun neiti haluaa peiton alle nukkumaan, ei puhettakaan, että hän vain kömpisi sinne. Nukkuja pitää ensin herättää surieleisesti, jotta hänelle avataan peiton reunaa niin, että neiti voi suoraan kävellä sisään ja rohjahtaa nukkumaan. Sama pätee liukkaisiin pintoihin, ei puhettakaan, että räpisteltäisiin eteenpäin omin avuin. Kantoapua ja hissikuljetusta vaaditaan.

7. Puikulointi
Muusa on syntynyt puikuloimaan. Puikulointi tarkoittaa sohvalla, sängyllä tai nojatuolissa kiehnäämistä ihmisten vieressä maha pystyssä rapsutuksia ja hellyydenosoituksia vastaanottaen. Toimistolla joku tokaisi, että olen kouluttanut koirastani kissan :) Enhän minä sille mitään voi, että pinseri elää hellyyden- ja huomion osoituksista...

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Nipsun aarteet


Muusa näyttää edelleenkin ihan pennulta, syynä lienee energisen käyttäytymisen lisäksi edelleenkin kolme kokoa liian iso nahka. Kuvassa näkyy ehkä vähän erityisesti kaulanseudulla asustavaa extranahkaa :)

Kuulemma eläin olisi pitänyt nimetä Nipsuksi, sillä se näyttää hörökorvineen (kts. tämän blogin muita kuvia, tässä kuvassa korvat on jostain syystä oikein päin) ihan muumihahmolta, ja aarteitakin se kerää ahkerasti pesäänsä.

maanantaina, maaliskuuta 03, 2008

Nappularalli

Huh, että onkin vaikeaa löytää koiralle sitä sopivaa nappulaa. Varsinkin noissa jenkkiruoissa on kaikissa paljon maissia, missä ei ole mitään tolkkua. (Syy on tietenkin se, että maissi on rapakon takana halpa raaka-aine, eri asia on sitten kuinka hyvin se sulaa koiran vatsassa tai miten koira käyttää sitä hyödykseen. Omien tietojeni mukaan huonosti.)

Normaalisti Muusa syö päivän toisen aterian nappulaa ja toisen jotain tekemääni sörsseliä barf / omat mössöt -tyyliin.

Tässä joitakin yleisiä kriteereitä, joita nappulalta vaadin:
- Nappulassa oltava eniten lihaa, eikä esim. sitä maissia
- Liha vois mielellään olla oikeasti lihaa (sillon kyljessä lukee esim. kananliha) eikä jotain teurasjätettä (jolloin kyljessä lukee esim. kanaa)
- Monipuolinen / järkevä viljavalikoima.
- Mielummin merilevää kuin hiivaaa B-vitamiinin lähteenä. (En halua kroonista hiivatulehdusta eism. koirani korviin...)
- Kohtuullinen hehkutusjäännös = tuhkan määrä

Muusa vaatii:
- Hyvä maku
- Pitää mahan kunnossa
- Mielummin pienikoiset nappulat kuin törkeän suuret
- Pitää karvan hyväkuntoisena
- Silmät eivät rähmi (tämän yhteydestä ruokintaan minulla ei ole varmuutta...)

Seuraavassa vertailen kaikkia niitä nappuloita, joita koiralleni olen syöttänyt. Tässä vertailussa ei kiinnitetä huomiota hintaan, koska tärkeintä on kuitenkin koiran hyvinvointi.

Pentunappulat:

Nutro Choice Puppy Medium
Ainekset kohdallaan, pentuna Muusalle ei vaan meinannut mitenkään maistua nappulat.

Hill's Science Plan Puppy (kana)
Sisältää paljon maissia, lihastakaan ei takeita (pakkauksessa lukee vain kana). Koiran kakka oudon keltaista ja silmät rähmivät. Aluksi maistui Muusalle, sitten ei.

Nutragold Puppy
Sisällössä muuten kaikki ok, paitsi lihasta ei taaskaan voi tietää mitä teurasjätettä se oikeasti on. Muusall ei maistunut lainkaan.

Royal Canin Medium Junior
Sisältö vähän niin ja näin. Todella maistuva Muusan mielestä, joten tällä mentiin pentuaika loppuun.

Aikuisten ruoat:

Royal Canin Medium Adult
Kauhean iso nappula, Muusa ei tykännyt syödä. Maha oli kovalla ja Muusa joutui ähistelemään pökäleitänsä. Sisältö ei niin minun mieleen (sekä maissia että hiivaa). Lihan lienee oikeasti lihaa kuitenkin, siitä plussaa.

Royal Canin Medium Sensible
Hyh, minkä hajuinen nappula, ei maistunut ollenkaan Muusalle ja maha oli ihan yhtä huonona kuin edellisessäkin saman valmistajan aikuistutotteessa. Sisälsi kuitenkin vähemmän maissia :)

Nutragold Adult
Ihan tismalleen sama juttu kuin penturuoassa, ei maistunut Muusalle lainkaan.

Hill's Science Diet Canine Adult (kana)
Sisällössä ei mitään, mikä varsinaisesti miellyttäisi minua. Muusa söi kuitenkin tätä mielellään ja maha pysyi kunnossa. Kakka ällöttävän keltaista, kuten penturuoankin kanssa.

Nutro Choice Holistic Care
Tätä on nyt menossa. Toistaiseksi vaikuttaa hyvin lupaavalta. Maistuu Muusalle. Minä olen tyytyväinen sisältöön. Toivotaan, että ralli loppuisi tähän.

Analyysi: raakavalkuainen 27,5 %, raakarasva 14,0 %, raakakuitu 3,0 %, kosteus 9,0 %, hehkutusjäännös 8,5 %, kalsium 1,8 %, fosfori 1,2 %, A vitamiini 15.000 ky, D vitamiini 1.700 ky
Valmistusaineet: kuivabroilerliha, ruskea riisi, riisi, kuivalampaanliha, auringonkukkaöljy (väh. 4,5 %), siipikarjanrasva (väh. 4 %), kuivalohi, pellavansiemen, kaurajauho, kuiva-alfalfa, juurikaskuitu, kuivatomaatti, karpalojauhe, menhaden-kalaöljy (väh. 0,5 %), kaliumkloridi, kuivamerilevä, kuivattu Bacillus Licheniformis, kuivattu Bacillus Subitilis. Lisätty antioksidanttina luonnollista tokoferoliuutetta. Ei sisällä suolaa, väri- tai säilöntäaineita, eikä kemiallisia antioksidantteja.

(Laitoin nämä tähän, että Loviisa voi hetken päästä käydä kommentoimassa onko puutteita :)

lauantaina, maaliskuuta 01, 2008

Perjantaina Muusa ja Ali pääsivät pitkästä aikaa aamutuimaan Malmin pelloille leikkimään ja juoksemaan. Ilmeisesti Muusa tuoksuu edelleen, vaikka juoksu on jo viikon verran ollut ohi. Alista sisko oli aivan vastustamaton. Siskosta sen sijaan Alin pökkimisyritykset olivat tyhmää leikkiä. Pari kertaa Muusa pistikin veljensä ojennukseen, mutta kiihkeän uroon se pysäytti noin kahdeksi sekunniksi :) Loppu komentelu jäi omistajien huoleksi. No, muistelimme Veeran kanssa, että viimeksikin ensimmäinen leikkituokio juoksun jälkeen oli tällainen.

Illalla Loviisa soitti yllättäen työpaikkalleni ja ilmoitti kaappaavansa Muusan Annan ja Neron kanssa lenkille. Eihän minulla mitään sitä vastaan :) Kuulemma Nero oli ollut vähemmän kiihkeänä tuoksuista kuin Ali ja Muusakin oli käyttäytynyt iltaseikkailulla ihan mallikkaasti jänisjahteja lukuun ottamatta... Tänään voimmekin hyvällä omallatunnolla viettää päivän köllien (Muusalla ei toistaiseksi ole aikomusta nousta sängystä edes aamulenkille).

"Hei sisko, sun peppu tuoksuu NIIN IHANALTA!"

"Nami-nami..."