sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

Mikä koiraa vaivaa?

Tuossa se makaa sohvalla vilttiin kääriytyneenä, niin suloisen ja viattoman oloisena. Ei sille vihainen voi olla, pettynyt ja turhautunut vain. En vain pääse Muusan pään sisään, enkä ymmärrä miksi se käyttäytyy niin häiriintyneesti. Pissailee lattialle tuon tuosta, keskellä päivää minun nenäni edessä ja yöllä huomaamattani. Pissailun lisäksi se tekee tuhoja, syö seinää, syö lattialistaa, puree sänkyni kulmaa, syö kirjat, tuhoaa kaiken mahdollisen. Suunnilleen kuukauden verran olen yrittänyt pohtia mikä sillä on. Virtsatietulehdus, ei. Eroahdistus, mitä ilmeisemmin. Murrosikä, joo. On kuitenkin sangen outoa, että tuhot ja pissailu tapahtuu nimenomaan minun ollessa kotona, yksin se ei nyt jouluna ole ollut kuin alle puolen tunnin harjoituspätkiä. Ja mikä vaivaa koiraa, joka jyrsii kiviseinää???

Arrrgggghhh! Vähemmästäkin suuri huoli ja hirveä stressi.

Aktiviteettia sillä on riittänyt kaikenmoista, joten en vain keksi mikä sitä voisi turhauttaa. Ja minkä takia sen pitää koko ajan pissata lattialle? Kaikki alkoi siitä, että se pyysi koko ajan ulos, mutta sitten jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että sillä ei voi olla hätä, jolloin kielsin sitä mölyämästä. Lopputuloksena koira ei enää pyydä ulos, vaan lorottaa tyytyväisenä lattialle silmieni edessä. Mikä siis neuvoksi?

Yritän nyt tehdä sen elämästä mahdollisimman seesteistä ja säännöllistä, rutiineita ja tasaista arkea. Ei riehumisleikkejä eikä muutakaan erityisen kiihdyttävää toimintaa.

Lisäksi harjoittelemme taas yksinoloa alusta asti (eihän tämä olekaan kuin kolmas kerta). Kenkiä ja takkia puetaan ja riisutaan alvariinsa ja avaimia kilisytellään, siten että nämä eivät automaattisesti merkitsisi yksin jäämistä. Sitten ravaan edes takas jättäen Muusan yksin vain lyhyksi hetkiksi tai tullakseni takaisin heti oven sulkeuduttua. Katsotaan mihin tämä johtaa.

perjantaina, joulukuuta 28, 2007

Muistelemme kesää

Herttoniemessä on jo toista päivää ollut sellainen myrsky, että huh huh. Ei huvita ulkoilu, eikä oikein mikään muukaan. Muusa kärsii mitä ilmeisimmin taas eroahdistuksesta, mutta sekään ei selitä yöpissailua. (Muusa pissailee öisin sisälle.) Yritämme kuitenkin selviytyä muistelemalla kesää. Tässä kesäinen Muusa.

maanantaina, joulukuuta 24, 2007

Muusan joulu

Muusan joulu on kulunut etupäässä kodin rymsteeraushommissa. Kaikki alkoi siitä, kun Muusa pääsi mukaan huonekaluostoksille ja sai matkustaa isäni farmarin takapaksissa niin kuin kunnon koirat matkustavat. (Mun autossa matkustaa takapenkillä, kun kontti on umpio...) Voi sitä ylpeyttä, kun neidillä oli koko takaosa käytettävissä, oma sviitti. Pienen pinserin pää pilkisti takaontista, kun Muusa korvat mielihyväasennossa tähyili ylpeänä maisemia. Ikään kuin se olisi halunnut sanoa muille autoilijoille "katsokaa, täältä minä tulen".

Joulua edeltäneet päivät ovatkin sitten vierähtäneet kotosalla uusia hyllyjä kooten. Muusa on tietysti ihmetellyt järjestyksen vaihtumista ja loputonta sisustamista. Välillä se on pyrkinyt omilta osin osallistumaan urakkaan ja välillä tyytynyt vetelemään sikeitä omassa pesässään minun jysktyttäessä poravasaralla seinää vieressä. Tuo eläin ei ainakaan ääniä aristele :)

Jouluaattona oltiin isukin luona syömässä ja vastoin ennakko-odotuksia ilta sujui varsin mallikkaasti, jos ei lasketa mukaan mutakylpyä, jonka saimme ollessamme lenkillä Uutelan metsissä. Muusan kanssa on sinänsä stressaavaa olla kylässä, kun se kerjää huomiota koko ajan, ja ihmiset eivät vastoin toivomuksiani jätä sitä huomioimatta. Muusa kiehnää jaloissa ja punkeaa syliin niin kauan kun se toimii eli sillä saa huomiota ja menee omalle paikalle rauhottumaan vasta sitten kun rapsutukset loppuu eikä kiehnäys enää tehoa. Lisäksi vieraat lapse aristelevat usein Muusaa, koska se on niin riehakas. Tänäänkin laitoin Muusan yläkertaan portin taakse rauhoittumaan, että lapset saivat temmeltää vapaasti. Toisaalta sinne Muusa kävi ihan tyytyväisenä lepäilemään ja rauhoittuikin mukavasti.

Itse huomaan, että välillä Muusan kanssa on pinna todella kireällä, jotenkin tulee itse riehuttua ihan liikaa silloin kun ärsyttää. (Samanlaisia koira ja omistaja.) Ja nykyään ärsytystä syntyy helpommin, kun tietää Muusan jo osaavan perustapoja ja sitten on päiviä, kun koira käytääytyy siten, kun se ei ikinä olisi esimerkiksi kuullut, miten hihnassa kuuluu kävellä. Samalla kuitenkin tajuan, että ihan turha repiä ja riuhtoa ja reuhuta jos haluaa koiran tottelevan tai vaikkapa lopettavan sen hihnassa riehumisen. Juuri silloin pitäisi itse säilyttää malttinsa ja miettiä järkevästi mitä tekee ja miksi ja mitä koiralle viestittää. No kaikki on vaan teoriassa niin paljon helpompaa.

maanantaina, joulukuuta 17, 2007

Muusan kotikuvia

Tässä kuvia Muusasta kotioloissa.


Kaikista tyytyväismillään Muusa on silloin kun se saa olla kaiken keskellä. Tässä sisarukset ja Muusa.


Lämpöinen nukkumapaikka on tietysti perusedellytys tyytyväisyydelle. Muusan nukkumispesä on usein hyvinkin suureellinen, ikään kuin meillä olisi sisällä todella kylmä.


Muusa päivystää. Meillä on ikkunoita vain metsään, mutta sieltäkin löytyy paljon päivystettävää. Välillä olen miettinyt, että Muusalle pitäis laittaa oma päivystyspaikka, kun se niin kovasti tykkää tarkkailla nenä lasissa. Mitään ääniä se ei päästele, tuijottaa vaan. "Mitä ne oravat ja rusakot tuolla huseeraa, miksevät tule leikkimään kanssani?"


Välillä on neiti tosin päivystämisen lomassa napsassut kasvien lehdistä palasia, joten en ole sen koommin halunnut helpottaa sen pääsemistä ikkunalaudalle.


Vaaleanpunaiselta nojatuolilta on paitsi hyvä päivystää, myös kurkottaa kirjahyllyyn repimään cd-levyjä ja muuta kivaa. Meillä on palattu vanhaan kunnon pentuaitaan, jotta alahyllyillä olevat mapit saisivat olla rauhassa.

Kakkasorbettia

Oltiin noin kuukausi sitten Viikin pelloilla Muusan ja Alin kanssa, kuvat on unohtunut kameraan.











Tässä on sitä maittavaa kakkasorbettia!

Lisää!

Ja vielä lisää!!!

perjantaina, joulukuuta 14, 2007

Virtsatietulehdus

Kuten viimeaikaisista postauksista huomaatte, Muusa on ollut todella omituinen. Kämpän tuhoamista ja muuta häröilyä. Luulin jo, että palattaisiin takaisin normaaliin, mutta tämän viikon uutuus on ollut pissaaminen. Keskellä yötä Muusan pitää päästä pari kertaa ulos pissalle ja jos ei pääse, pissaa lattialle, eli sillä ihan oikeasti on hirveä pissahätä. (Omistaja ei käytännössä ole kahteen viikkoon saanut normaaleita yöunia, kun koiralla on millon mikäkin...)

Eilen sitten meni hermo ja vein eläimen eläinlääkäriin, täytyyhän sitä nyt joku muukin kuin murrosikä vaivata kun se noin oudosti käyttäytyy. Pissaaminen viittasi virtsatietulehdukseen, ja aivan oikeaan osuin; Muusalla on virtsatietulehdus eli pissatulehdus. Saatiin sulfakuuri ja kehuja siitä, miten innokas potilas oli. (Muusan mielestä eläinlääkäri on huippukiva paikka, siellä saa aina paljon huomiota ;)

Että toivottavasti tämä tästä nyt normalisoituu, ainakin lattialle pissiminen ja jatkuva ulos kärttäminen loppui samantien ja potilas nukkuu onnellisen näköisenä sängyssäni :)

keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007

Tuhovimman huipentuma ja loppu

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Muusalla on ollut ihmeellinen tuhovimman kausi, joka huipentui siihen, että se söi toimistolla erään esitepahvilaatikon niiden esitteiden ympäriltä. Luoja mitä sotkua tuo eläin on jättänyt jälkeensä viime viikolla. Sen käsittelyssä on ihan kaikesta tullut 2mm x 2mm palasia. Ehdin jo todella huolestua ja suuttuakin, kun mikään ei tuntunut auttavan. Otin taas dap-haihduttimen käyttöön ja siitäkös vasta vilinä syntyikin. (Muusa yritti syödä myös kyseisen kapistuksen...)

Muusa oli viikonlopun Loviisan hoidossa ja etukäteen ihan hirvitti, minkä määrän vaivaa se tuottaisi tuhoillansa siskolleni. Mutta ei mitään, ei yhtäkään tuhottua asiaa edes yksin ollessan, ei kertakaikkisesti mitään ongelmaa. Yhtä mystisesti kuin tämä hulabaloo alkoikin, se katosi viikonlopun aikana. Muusa oli kyllä juossut jonnekin mutapeltoon ja jäänyt sinne kiinni, mutta siitäkin oli kuulemma selvitty, vaikka siskon kumisaappaat ja lapaset olivat uhanneet jäädä peltoon pelastusoperaation möyrinnässä. Muusa oli ritarillisesti juossut sitten vielä takasin sinne peltoon hakemaan lapasta. Onneksi ei kuitenkaan toista kertaa jäänyt enää kiinni. (Voin vain kuvitella, miltä pinserini on näyttänyt keskellä Viikin peltoa jumissa uikuttamassa...)

Sunnuntaina Muusa pääsi vielä illalla riehumaan Mikin kanssa, joka oli vierailulla pääkaupunkiseudulla. Ah, sitä pinserileikin riemua :)

Tällä viikolla Muusa on ollut vain pieniä aikoja yksin (allekirjoittanut on traumatisoitunut kaikista syödystä cd-levyistä ynnä muista) ja mukana toimistolla ja kyläilemässä. Ihan nätisti se on kyllä ollut yksin sekä kotona, että toimistolla, mutta minä olen silti todella varuillani. Eilen oltiin taas Viikissä juoksentelemassa ja kylässä vielä sen jälkeen. Muusa löysi mutarallin jälkeen sopivan valkoisen ja pehmeän maton, jolle syöksyä itseään kuivaamaan...

Sinänsä Muusa on ihan kelpo vieras nykyään. Aluksi se juoksee paikat läpi ja asettuu sitten. Se on ollut niin paljon erilaisissa paikoissa, että tuntuu olevan kuin kotonaan melkein missä vaan.

tiistaina, joulukuuta 04, 2007

Tuhoja ja hömpöttelyä

Kiirettä pitää näemmä, kun kirjuuttelu on ollut vähän niin ja näin.

Muusa on taantunut takaisin villiksi ja vallattomaksi. Välillä tuntuu kuin kaikki se, mikä kuluneena puolena vuotena on opittu, olisi pyyhkiytynyt pois. Kynsiä leikatessa neiti käyttäytyy kuin ei olisi kynsisaksia ikinä nähnytkään; puree, repii, riuhtoo ja potkii. Ulkona juostaan kuin viimeistä päivää aamusta iltaan, ihan kuin joku olisi huomaamattani syöttänyt koiralleni amfetamiinia. Yksin ollessaan Muusa on tehnyt tuhoja, joita se ei ole pitkään aikaan enää harrastanut. Syöty on omana petinä toimiva peitto varmaan viiteen kertaan, juomapullo, kangaskassi, avaimenperä, mappi, paljon tärkeitä papereita ja cd-levyjä. Koirani pitää etenkin kokouspöytäkirjoista ja Ville Leinosesta. Ugh.

Osa tuhoista voi selittyä pahan olon purkamisella, Muusalla on ollut maha sekaisin (mitä lie syönyt ulkona...) ja se on ollut ihan kipeänä ja kärttyisenä sen takia. Neiti draama-queen. Mielestäni tuhot kuitenkin alkoivat useita päiviä ennen mahakipua (vaikka mistä minä tiedän, koska koiraan sattuu...), joten on vaikea arvioida onko kyse vain pahan olon purkamisesta vai kenties jostain muusta.

Seuraavassa esimerkki Muusan draamailusta:
Neiti leikkii vetolelulla raivstellen ja viskoen sitä mielipuolisesti ympäriinsä, viskaiseen sen sattumoisin lujaa omaan jalkaansa, vinkaisee ja loikkii kolmella jalalla syliini hakemaan lohdutuksia, koska lelu hyökkäsi hänen kimppuunsa. Seuraavat viisi minuuttia muusa lenkuttaa kolmella jalalla ikään kuin olisi sattunut pahemminkin ja mulkoilee leluansa loukkantuneena. Viiden minuutin jälkeen leikki jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Parhaat naurut vähään aikaan minulle :)

Muusa on ollut hirveän touhukas sisällä. Varsinkin aamuisin ja iltasin, juuri silloin kun minä haluaisin nukkua, alkaa vimmattu lelujen paiskominen. Aikaisemmin niin tyytyväisenä peiton alla iltapäivään asti nukkuvasta söpöläisestä on tullut aamuisin vaativasti ulos piipittävä närkästynyt häiritsijä. Hyvästi pitkään nukkuminen sunnuntaisin ja iltaisin yhdessä nukkumaan käpertyminen. Meidän murkku valvoo ja paiskoo leluja.

Ostin Muusalle uuden aktivointipallon, joka on aikaisempaa hiukan vaikeampi ja päästelee hassuja ääniä. Lisäksi muusa sai autonrengaspallo-vetonaru-lelun, joka pisti sen kaupassa ihan sekaisin :) (Tätä kirjoittaessani se vetonaru-osio siitä lelusta taitaakin olla jo syöty.) Lisäksi Muusa sai koirajoulukalenterin, vähän niinku vitsinä :) Sisältä löytyy ihan suklaan näköisiä ja hajuisia nappeja, joista Muusa ei kauheasti tykännyt. Huoh, mitä hömppää.