Tuossa se makaa sohvalla vilttiin kääriytyneenä, niin suloisen ja viattoman oloisena. Ei sille vihainen voi olla, pettynyt ja turhautunut vain. En vain pääse Muusan pään sisään, enkä ymmärrä miksi se käyttäytyy niin häiriintyneesti. Pissailee lattialle tuon tuosta, keskellä päivää minun nenäni edessä ja yöllä huomaamattani. Pissailun lisäksi se tekee tuhoja, syö seinää, syö lattialistaa, puree sänkyni kulmaa, syö kirjat, tuhoaa kaiken mahdollisen. Suunnilleen kuukauden verran olen yrittänyt pohtia mikä sillä on. Virtsatietulehdus, ei. Eroahdistus, mitä ilmeisemmin. Murrosikä, joo. On kuitenkin sangen outoa, että tuhot ja pissailu tapahtuu nimenomaan minun ollessa kotona, yksin se ei nyt jouluna ole ollut kuin alle puolen tunnin harjoituspätkiä. Ja mikä vaivaa koiraa, joka jyrsii kiviseinää???
Arrrgggghhh! Vähemmästäkin suuri huoli ja hirveä stressi.
Aktiviteettia sillä on riittänyt kaikenmoista, joten en vain keksi mikä sitä voisi turhauttaa. Ja minkä takia sen pitää koko ajan pissata lattialle? Kaikki alkoi siitä, että se pyysi koko ajan ulos, mutta sitten jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että sillä ei voi olla hätä, jolloin kielsin sitä mölyämästä. Lopputuloksena koira ei enää pyydä ulos, vaan lorottaa tyytyväisenä lattialle silmieni edessä. Mikä siis neuvoksi?
Yritän nyt tehdä sen elämästä mahdollisimman seesteistä ja säännöllistä, rutiineita ja tasaista arkea. Ei riehumisleikkejä eikä muutakaan erityisen kiihdyttävää toimintaa.
Lisäksi harjoittelemme taas yksinoloa alusta asti (eihän tämä olekaan kuin kolmas kerta). Kenkiä ja takkia puetaan ja riisutaan alvariinsa ja avaimia kilisytellään, siten että nämä eivät automaattisesti merkitsisi yksin jäämistä. Sitten ravaan edes takas jättäen Muusan yksin vain lyhyksi hetkiksi tai tullakseni takaisin heti oven sulkeuduttua. Katsotaan mihin tämä johtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti