Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Muusalla on ollut ihmeellinen tuhovimman kausi, joka huipentui siihen, että se söi toimistolla erään esitepahvilaatikon niiden esitteiden ympäriltä. Luoja mitä sotkua tuo eläin on jättänyt jälkeensä viime viikolla. Sen käsittelyssä on ihan kaikesta tullut 2mm x 2mm palasia. Ehdin jo todella huolestua ja suuttuakin, kun mikään ei tuntunut auttavan. Otin taas dap-haihduttimen käyttöön ja siitäkös vasta vilinä syntyikin. (Muusa yritti syödä myös kyseisen kapistuksen...)
Muusa oli viikonlopun Loviisan hoidossa ja etukäteen ihan hirvitti, minkä määrän vaivaa se tuottaisi tuhoillansa siskolleni. Mutta ei mitään, ei yhtäkään tuhottua asiaa edes yksin ollessan, ei kertakaikkisesti mitään ongelmaa. Yhtä mystisesti kuin tämä hulabaloo alkoikin, se katosi viikonlopun aikana. Muusa oli kyllä juossut jonnekin mutapeltoon ja jäänyt sinne kiinni, mutta siitäkin oli kuulemma selvitty, vaikka siskon kumisaappaat ja lapaset olivat uhanneet jäädä peltoon pelastusoperaation möyrinnässä. Muusa oli ritarillisesti juossut sitten vielä takasin sinne peltoon hakemaan lapasta. Onneksi ei kuitenkaan toista kertaa jäänyt enää kiinni. (Voin vain kuvitella, miltä pinserini on näyttänyt keskellä Viikin peltoa jumissa uikuttamassa...)
Sunnuntaina Muusa pääsi vielä illalla riehumaan Mikin kanssa, joka oli vierailulla pääkaupunkiseudulla. Ah, sitä pinserileikin riemua :)
Tällä viikolla Muusa on ollut vain pieniä aikoja yksin (allekirjoittanut on traumatisoitunut kaikista syödystä cd-levyistä ynnä muista) ja mukana toimistolla ja kyläilemässä. Ihan nätisti se on kyllä ollut yksin sekä kotona, että toimistolla, mutta minä olen silti todella varuillani. Eilen oltiin taas Viikissä juoksentelemassa ja kylässä vielä sen jälkeen. Muusa löysi mutarallin jälkeen sopivan valkoisen ja pehmeän maton, jolle syöksyä itseään kuivaamaan...
Sinänsä Muusa on ihan kelpo vieras nykyään. Aluksi se juoksee paikat läpi ja asettuu sitten. Se on ollut niin paljon erilaisissa paikoissa, että tuntuu olevan kuin kotonaan melkein missä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti