Muusan joulu on kulunut etupäässä kodin rymsteeraushommissa. Kaikki alkoi siitä, kun Muusa pääsi mukaan huonekaluostoksille ja sai matkustaa isäni farmarin takapaksissa niin kuin kunnon koirat matkustavat. (Mun autossa matkustaa takapenkillä, kun kontti on umpio...) Voi sitä ylpeyttä, kun neidillä oli koko takaosa käytettävissä, oma sviitti. Pienen pinserin pää pilkisti takaontista, kun Muusa korvat mielihyväasennossa tähyili ylpeänä maisemia. Ikään kuin se olisi halunnut sanoa muille autoilijoille "katsokaa, täältä minä tulen".
Joulua edeltäneet päivät ovatkin sitten vierähtäneet kotosalla uusia hyllyjä kooten. Muusa on tietysti ihmetellyt järjestyksen vaihtumista ja loputonta sisustamista. Välillä se on pyrkinyt omilta osin osallistumaan urakkaan ja välillä tyytynyt vetelemään sikeitä omassa pesässään minun jysktyttäessä poravasaralla seinää vieressä. Tuo eläin ei ainakaan ääniä aristele :)
Jouluaattona oltiin isukin luona syömässä ja vastoin ennakko-odotuksia ilta sujui varsin mallikkaasti, jos ei lasketa mukaan mutakylpyä, jonka saimme ollessamme lenkillä Uutelan metsissä. Muusan kanssa on sinänsä stressaavaa olla kylässä, kun se kerjää huomiota koko ajan, ja ihmiset eivät vastoin toivomuksiani jätä sitä huomioimatta. Muusa kiehnää jaloissa ja punkeaa syliin niin kauan kun se toimii eli sillä saa huomiota ja menee omalle paikalle rauhottumaan vasta sitten kun rapsutukset loppuu eikä kiehnäys enää tehoa. Lisäksi vieraat lapse aristelevat usein Muusaa, koska se on niin riehakas. Tänäänkin laitoin Muusan yläkertaan portin taakse rauhoittumaan, että lapset saivat temmeltää vapaasti. Toisaalta sinne Muusa kävi ihan tyytyväisenä lepäilemään ja rauhoittuikin mukavasti.
Itse huomaan, että välillä Muusan kanssa on pinna todella kireällä, jotenkin tulee itse riehuttua ihan liikaa silloin kun ärsyttää. (Samanlaisia koira ja omistaja.) Ja nykyään ärsytystä syntyy helpommin, kun tietää Muusan jo osaavan perustapoja ja sitten on päiviä, kun koira käytääytyy siten, kun se ei ikinä olisi esimerkiksi kuullut, miten hihnassa kuuluu kävellä. Samalla kuitenkin tajuan, että ihan turha repiä ja riuhtoa ja reuhuta jos haluaa koiran tottelevan tai vaikkapa lopettavan sen hihnassa riehumisen. Juuri silloin pitäisi itse säilyttää malttinsa ja miettiä järkevästi mitä tekee ja miksi ja mitä koiralle viestittää. No kaikki on vaan teoriassa niin paljon helpompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti