maanantaina, joulukuuta 17, 2007

Muusan kotikuvia

Tässä kuvia Muusasta kotioloissa.


Kaikista tyytyväismillään Muusa on silloin kun se saa olla kaiken keskellä. Tässä sisarukset ja Muusa.


Lämpöinen nukkumapaikka on tietysti perusedellytys tyytyväisyydelle. Muusan nukkumispesä on usein hyvinkin suureellinen, ikään kuin meillä olisi sisällä todella kylmä.


Muusa päivystää. Meillä on ikkunoita vain metsään, mutta sieltäkin löytyy paljon päivystettävää. Välillä olen miettinyt, että Muusalle pitäis laittaa oma päivystyspaikka, kun se niin kovasti tykkää tarkkailla nenä lasissa. Mitään ääniä se ei päästele, tuijottaa vaan. "Mitä ne oravat ja rusakot tuolla huseeraa, miksevät tule leikkimään kanssani?"


Välillä on neiti tosin päivystämisen lomassa napsassut kasvien lehdistä palasia, joten en ole sen koommin halunnut helpottaa sen pääsemistä ikkunalaudalle.


Vaaleanpunaiselta nojatuolilta on paitsi hyvä päivystää, myös kurkottaa kirjahyllyyn repimään cd-levyjä ja muuta kivaa. Meillä on palattu vanhaan kunnon pentuaitaan, jotta alahyllyillä olevat mapit saisivat olla rauhassa.

6 kommenttia:

Lousku kirjoitti...

Puikulaaaaa! Mitä Puikula tekee jouluna? Saatkohan herkkuja? Oletko ollut kiltti, tuleeko lahjoja?

Lotta K kirjoitti...

Pukula ei ole ollut kiltti, eilen on tuhottu kirjahyllyn sisältö, kaikki tärkeä. Juuri nyt haluaisin vain palauttaa sen jonnekin tai heilauttaa taikasauvaa, jolla se tokenis tästä ja alkaisi käyttäytymään kunnolla. Mä en vaan keksi mikä sitä vaivaa, mutta ehkä vietämme joulun kotona sitä pohtimassa.

Lousku kirjoitti...

Onko Puikulasta tullut PMP? Voi, voi, sitten ei tule lahjoja. Mutta Puikula voi hyvittää tekonsa puikuloimalla ja lipittelemällä kaksin verooin enemmän, eikö voikin? =)

Weera kirjoitti...

Alikaan ei saa yhtään lahjaa. Vain risuja (jotka se ahmien söisi) ja sapiskaa (jota se innolla ottaisi kiinni).

Sanna kirjoitti...

Mikillekään ei oo vielä lahjoja luvassa. Lähinnä mietin oliko koiruudessa vaihto- ja palautusoikeutta. Omistaja parka kun ei voi ymmärtää koiruutta... Toivotaan et kaikki tää on vain väliaikaista, meillä kun tuo vimma ei kohdistu esineisiin...

Lotta K kirjoitti...

Joo, tiedän tunteen, mä soitin jo Anjalle (kasvattaja) ja olin silleen, että meillähän on yhteisomistajuus, että mitä jos otettais pieni vahdinvaihto. Anja ei kyllä osannut sanoa mitään. Taru (EL, Muusan äidin omistaja) oli sitä mieltä, että Muusaa vaivaa eroahdistus ja että se tarvitsee käyttäytymisterapian ja lääkityksen avuksi.

Olen kiikuttanut suunnilleen kaiken irtaimiston kellariin, mutta ei sekään tunnu auttavan. Aina kun tulen kotiin, on jotain uutta askarreltu.