torstaina, toukokuuta 31, 2007

Maalaiseloon

Kuten edellisen postauksen kommenteista jo ilmeneekin, Muusa ja muu lauma suuntaa maseudulle. Ensin Röykkään heppojen, lampaiden ja kissojen seuraan ja sitten Hämeenlinnaan mökille. Muusa ei vielä tiedä niistä kunnianhimoisista tavoitteista, joita olen itselleni ja Muusalle asettanut ympäristönvaihdoksen yhteydessä. Paljon määrätietoista yksinolon harjoittelua, todelliseen sisäsiisteyteen pyrkiminen, heppojen kanssa olemiseen liittyvien sääntöjen oivaltaminen, kissojen kanssa asuminen ja sen sellaiset maalaiselämän perusehdot.

Ensimmäisen illan saldo on kakat eteisen matolla sekä päätöntä juoksentelua ympäri taloa ja tonttia ;) Huomenna ihmetellään sitten enemmän niitä heppoja. Kaupunkielämään palataan vasta juhannuksen jälkeen.

keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007

Hampaat

Muusalta on lähtenyt muutaman päivän aikana neljä maitohammasta eturivistä. Jännää... Ne on niin pieniä, että ei niitä ole sen koommin näkynyt. Lisääntynyt puremisen tarve näkyy mm. siinä, että kaikkiin Muusan viltteihin on alkanut ilmestymään uhmakkaita reikiä. Pääsääntöisesti Muusa koluaa kuitenkin edelleen luitansa, pehmolelut on kaikki odottamassa parsintaa.

Veikan kanssa

Muusalla ja Alilla on virtaa ja vauhtia niin paljon, että muut eivät pysy perässä (mukaan lukien kuvaaja...) Näissä kuvissa nautiskellaan alkavasta kesästä.


Kaivake, kaivake!

maanantaina, toukokuuta 21, 2007

Katsokaa korviani

Tässä minä olen jo aika iso ja tiedostava tyyppi. Kävin tänään ottamassa viimeiset rokotukset, enkä käyttäytynyt yhtään sivistymättömästi. Päin vastoin eläinlääkäri kehui minua ja oikaisi, että minä en pissannut odotushuoneeseen, vaan se oli edellinen pentuasiakas. Lotta on luvannut, että nyt pääsen koirapuistoon säännöllisesti.

Aivan itsestään ja yht'äkkiä Muusan korvat ovat asettuneet oikeinpäin (vrt. kuvat tuossa sivupalkissa...) Jippiii. Hurraaa!!!!

Ensimmäinen yö teltassa

Viikonloppua vietettiin Nokialla ViNOn jäsenjärjestötapaamisessa, jossa Muusa edusti kannsani HYY:n Vihreitä. Linnavuoren kylätalon pihassa Muusa vartioi tyytyväisenä nurmikolla ja auringossa köllötellen sekä keppejä mutustellen muiden kokoustaessa sisätiloissa. Eikä se, kuten arvata saattaa, olisi sunnuntaina halunnut lähteä kotiin olenkaan. Itse olin hämmästynyt siitä, kuinka helposti koira nykyään kulkee mukanani. Se käyttäytyy kokoustilanteissa tosi mallikkaasti ja alkaa muutenkin olemaan jo hyvinkin edustuskelpoinen. Uupuessaan Muusa tuli jalkoihini nukkumaan ja juoksi levättyään taas ulos touhuamaan omiansa. Minä kyttäsin sitä aluksi huolestuneena ravaten edes takas, pohtien karkaamisen mahdollisuutta. Pari kertaa Muusa kävi naapurin koiraa ja lapsia tervehtimässä, muuten se kyllä pysytteli tontilla vartioimattakin.

Illalla paistettiin lettuja nuotiolla, joista Muusakin sai osansa (eka lettu meni aina pieleen ja oli näin koiran lettu...). Teltassa yöpyminen oli paitsi harjoituksen, myös sisätilojen niukkuuden takia loistava idea. Aluksi Muusa kiersi ympäri telttaa ihmetellen mistä oli kyse, eikä meinannut malttaa millään käydä nukkumaan kanssani, se jopa murahteli ulkoa kantautuville äänille ja oli olevinaan varsinainen vahtikoira. Aika nopeasti se kuitenkin hoksasi homman idean ja nukkui sikeästi ja tyytyväisenä koko yön kyljessäni. Eikä sille edes tullut kylmä, vaikka olin niin pelännyt. Ilmeisesti kaikki mukaan roudatut vällyt ajoivat asiansa. Minä olin laittanut kellon soimaan keskellä yötä päästääkseni Muusan pissalle, tämä toimi muuten hyvin, mutta sain kyllä herätellä tuota unikekoa ihan kunnolla ennen kuin sain sen ulos teltasta. Tehtyään tarpeensa se juoksi viivana takasin teltan lämpöön ja nukkui taas aamuun asti.

Kaikinpuolin viikonlopusta jäi sellainen fiilis, että odotamme molemmat innolla alkavaa mökkeilykesää. Syksyllä saatan uskaltaa ottaa Muusan mukaan vaellukselle.

perjantaina, toukokuuta 18, 2007

Kuvashow

Muusa vartioi aitiopaikalla koko Vuosaarta Täyttömäen päältä...


Ja kohta sitten jo mennäänkin pinserimäisellä VAUHDILLA alas korvat lepattaen...

Miska ja Muusa


"Saakelin rääpäle, kun ei anna mun edes tätä keppiä rauhassa jyystää, mene nyt siitä!"


"Jaahas, tässä minä istun kivellä, mutta en oikein tiedä miksi..."


Miska on ottanut nautinnollisen mutakylvyn likaojassa ja löytänyt keppiapajat.


Päivän päätteeksi Muusa nukkui uimahyppääjän asennossa. Kyllä tuolla jo voltti irtoais. Kohta ei taida mahtua lelujen kanssa samaan pesään, vaikka kuinka vääntäisi itsensä mutkalle...

Kommentit

Ihan vaan tiedoksi, että nyt voi käydä kommentoimassa Muusan blogia, eikä tarvitse rekisteröityä bloggeriin. Luulin koko ajan, että säädöt olisi olleet näin, mutta hups, ei ollutkaan. No, nyt oon korjannut asian ;)

torstaina, toukokuuta 17, 2007

Yökyläreissu ja muita uusia kokemuksia

Muusan elämässä on tapahtunut paljon mullistavia muutoksia. Sänkyyn ei saa enää tulla, eikä sohvalle tai nojatuoliin. Ovista ei ryntäillä ulos, vaan istutaan kauniisti odottamassa lupaa. Oma pesä on nykyään keittiössä, joka on aidalla erotettu muusta studiomaisesta asunnosta ja siellä aidan takana nukutaan ihan kiltisti omassa rauhassa. Eteiseen johtavalla käytävällä on koiraportti, joka aukeaa Muusalle vain silloin kun se on menossa ulos. Emäntä puolestaan saa ravata kämpässä edes takas ilman, että koira seuraa joka paikkaan. Oikeastaan nämä kaikki toimenpiteet liittyvät Muusan itsenäistämiseen ja lopulta yksinolon sietämiseen. Ihme kyllä, Muusa oivalsi uudet säännöt nopeasti ja hyväksyi ne suuremmitta mukinoitta. Mitä nyt välillä löytyy sohvalta luksuspaikalta. Myös 'alas' -käskyn Muusa oppi päivässä ja noudattaa sitä mallikelpoisesti.

Eilen Muusa jäi ensimmäistä kertaa hoitoon ja yökylään ihan uuteen paikkaan, prinsessa Emmi on kirjoittanutkin siitä blogissaan. Neiti oli kuulemma käyttäytynyt ihan mallikkaasti (minä vähän pelkäsin, että se pistää ihan ranttaliksi...) ja viihtynyt hyvässä seurassa sen enempää kotiväkeä ikävöimättä. Ennen yökyläilyä Muusa osallistui talonvaltaukseen Katajanokalla, lähinnä leikkimällä muiden paikalla olleiden koirien kanssa. Samalla vierailimme myös Katajanokan koirapuistossa, jossa seurana oli Aapo-koira (ensimmäinen kerta koirapuistossa ikinä).

Tänään ollaan nukuttu paljon ja käyty Vuosaaren täyttömäellä Miskan ja Loviisan kanssa. Koirat saivat juosta sydämmensä kyllyydestä ja etsiä nakkeja ruohikosta (Miska oli siinä kyllä huomattavasti etevämpi, pistetään iän ja harjotuksen piikkiin...) Miska sietää 11 vuotiaaksi äreäksi urokseksi Muusaa jo ihan hyvin, ja Muusa puolestaan on oppinut jo joitakin käytöstapoja ja kunnioitusta. Ensimmäisellä kerralla kun koirat kohtasivat Muusa tarttui hampaillansa Miskan tuuheasta hännästä kiinni ja kiskoi minkä ehti, tämä ei tehnyt arvokkaaseen vanhaan herraan vaikutusta. Ulkoilun päätteeksi oltiin vielä kylässä Miskan kotona, mutta Muusa ei oikein osannut rauhoittua siellä.

perjantaina, toukokuuta 11, 2007

Nimi uudelle lelulle?

Tässä nukutaan päiväunia uuden ihanan lelun kanssa, jonka Muusa ihan itse kantoi kaupasta ulos. Sen parhaita ominaisuuksia Muusan mielestä ovat köysilonkerot ja piippaus, kun painaa oikeasta kohdasta. Lelulla ei vielä ole nimeä, mutta otamme ehdotuksia vastaan.

torstaina, toukokuuta 10, 2007

Kaupungilla

Oletteko koskaan olleet kaupungilla (villin) koiran kanssa, jolla ei ole pantaa tai valjaita?

No, minä pääsin kokemaan sen tänään, kun Muusa puri kahvilan terassilla valjaat keskeltä rintaa poikki. Vapauduttuaan Muusa hengasi ensin terassilla tovin sylissä ihan nätisti, jonka jälkeen yritimme suunnistaa metroon. Tästä ei kuitenkaan pelkän kaulan ympäri kiedotun hihnan avulla tuntunut tulevan järkevää tai haluttua lopputulosta. Eläin painaakin jo niin paljon, ettei sitä jaksa kantaa koko matkaa kotiin. Päätin luovuttaa suosiolla ja ostaa jotain koiran kytkemiseen kelpaavaa lähimmästä vastaantulevasta paikasta (Stockan eläinosasto). Stockalla Muusa pissasi keskelle lattiaa ja omistajan jo valmiiksi punainen naama oli jos mahdollista vielä vähän punaisempi. Oikean kokoisia valjaita ei ollut, ja pantojen löytäminenkin oli hankalaa tai oikeammin niiden sovittaminen, vimmatusti rimpuilevan ja purevan Muusan takia. Tässä kaikessa oli ohikulkijoilla ihmeteltävää ja naurussa pitelemistä. Olisi pitänyt myydä lippuja Muusa show'hun.

Lopulta sain tietysti koirani rauhoittumaan, pannat sovitettua, oikeankokoisen maksetua ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Muusa on esittänyt toiveen, että kirjoittaisin myös niistä asioista, joita hän jo osaa ja joista suoriudumme erinomaisesti. Tätä neuvoa noudattaen on aiheellista kertoa teille myös siitä, että Muusa on oppinut menemään liukuportaita sekä ylös että alas. Se on kyllä mielestäni pieneltä koiralta paitsi aikamoista rohkeutta myös ketteryyttä kerrassaan. Lisäksi Muusa matkustaa kaikissa julkisissa kulkuvälineissä oikein mallikelpoisesti.

keskiviikkona, toukokuuta 09, 2007

Alushousuahmatti

Lisätään tuohon uuteen ruokavalioon vielä emännän likaiset alushousut. Niitä on tähän mennessä tainnut mennä kolmet. En ymmärrä mikä niissä on olevinaan niin herkullista ja mistä Muusa aina löytää niitä? Vaatekomeron lattialta ja pyykikorista lienee vastaus, mutta kun saisi sen kerrankin itse teosta kiinni (eli varastaminen), olen toistaiseksi päässyt huomioimaan tilanteen vasta siinä vaiheessa kun reikiä on jo niin paljon, että alushousut joutavat roskiin. Grrrh!

Naapurin lapset pelkäävät Muusaa, koska se on niin villi ja raju leikeissään. Muusa puolestaan rakastaa kaikkia lapsia ja haluaisi painia vasinkin niiden kanssa. Tänään jouduin ensin keräämään kaikki pihan pelosta karkuun juoksentelevat lapset syliini (siitä juoksentelusta se koira vasta villiintyykin) ja sitten samalla metsästämään koiraa kiinni. Olisitte olleet näkemässä sitä sow'ta. Saattaa olla, että tästä lähtien meillä mennään rappuun ja pihalle pelkästään hihnassa. Voisi helpotta emännänkin elämää...

Minäkö muka villi ja pelottava?

tiistaina, toukokuuta 08, 2007

Ruokavaliomuutoksia - vanu

Uutena tulokkaana Muusan ruokavalioon on tunkenut vanu. Viikonloppuna se popsi pettoni, jota se toki oli jo aikaisemmin hieman maistellut. Itse en ole ollut kotona, ja minulle on vielä hieman hämärän peitossa miten peton syöminen on käytännössä päässyt tapahtumaan. Ilmeisesti on olut yö ja urhoollinen koiranvahti on ollut syvässä unessa lopulta nukahdettuaan Muusan villien yöriehujaisten jälkeen. Seuraavat kaksi päivää Muusa vietti oksennellen vanua, eikä se näyttänyt juuri tajuavan syy-seuraussuhdetta. Tästä toettuaan oli Mustekalan vuoro (Muusan pehmolelu). Mustekala-paran jalka on nyt amputoitavana kokonaa, sillä Muusa söi siihen ison rei'än josta saattoi kaapia vanua ulos ahmittavaksi. Mustekalasta ei onneksi mennyt maha sekaisin, sillä nihkeä ja ymmärtämätön äippä otti lelun juuri sopivassa välissä pois.

Myös etutassujen nostaminen milloin minkäkin pöydän kulmalle ruoan löytymisen toivossa on meillä alkanut. Muusa uskoo kyllä kieltoja, mutta sen kanssa saa olla todella tarkkana, että sen poskeen ei mene emännän ruoat. Sille kun tuntuu maistuvan ihan kaikki mikä lattialle tippuu kurkusta soijarouheeseen asti. Oveluutta ja nopeutta Muusalta ei näissä asioissa puutu.

Kuulemma koiran pitäisi olla itsenäistymisvaiheessa. Missäköhän sen pitäisi näkyä? Minä toivottaisin kernaasti tervetulleeksi esimerkiksi jonkilaisen kyvyn tottua yksin olemiseen. Meillä Muusa lähinnä raahailee pesäänsä kauemmas emännän sängystä, mutta kömpii sitten kuitenkin peiton alle viereen nukkumaan...

No, on meillä jotain aivotoimintaakin harrastettu, sillä istu-, maahan-, ja irti-käskyjen harjoitukset ovat kaikki hyvässä vauhdissa. Suunnitelmissa on myös lähitulevaisuudessa opettaa sanojen 'rajoita' ja 'rauhoitu' merkitykset, sillä Muusa on todella villi. Ihan kun joku olisi kolmen kuukauden kohdalla painanut 'riehu'-nappia.

Muusa on ehdolistunut naksuttimeen todella hyvin, joten koluttaminen on siinä määrin helppoa, että aika paljon voi vain lennosta nappailla sen itse suorittamia juttuja ja liittää niihin vain vihjesanat. Jokainen koira istuu, makaa, juoksee omistajaansa kohden, päästää lelun irti jne.. jossain vaiheessa ihan itsekseen, niin että jos on tarkkaavainen voi suoraan palkita niistä, ilman, että pitää itse ensin aiheuttaa haluttu toiminta. Suosittelen lämpimästi naksutinta kaikkien vilkkaiden ja nopeiden koirien kouluttamiseen, se helpottaa palkitsemista juuri oikealla hetkellä ja oikeista asioista. Sitten on vielä se hupipuoli - älykkäänä koirana pinseri hoksaa hyvin nopeasti mistä naksahdus tuli, ja vihjesanoja voi liittää vaikka vasemmalle katsomiseen tai ihan mihin tahansa absurdiin ja sinäänsä "hyödyttömään" toimintaan. Onpahan koiralla ainakin pähkäiltävää ja aktiviteetteja. Täytyy tosin muistaa, että pieni pentu (tai ainakaan Muusa) ei jaksa keskittyä kuin todella lyhyen hetken kerrallaan naksutteluun.

torstaina, toukokuuta 03, 2007

Aarteenetsintäleikki

Muusa opettelee parhaillaan uutta leikkiä, aarteenetsintää. Avustaja pitää siitä kiinni sen aikaa kun minä "piilotan" lelun. Sitten Muusa saa ampaista etsi-käskyn siivittelemänä lelunsa luokse. Leikin idean se tuntuu ymmärtävän, mutta lelun on oltava jossain esillä lattialla, muuten se ei sitä vielä löydä. Myöhemmässä vaiheessa Muusalle voi oikeasti piilottaa lelua tai vaikka nameja. Miska-vanhuksen kanssa leikkiä leikitään sillä tavalla, että Miska menee vessaan odottamaan siksi aikaa kun nameja tai lelua piilotetaan ja sitten alkaa etsintä. Saattaa olla, että Muusalle vessaan sulkeminen olisi niin järkyttävää, että etsinnästä ei tulisi sen jälkeen yhtään mitään.

keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007

Eroahdistus

Niinpä niin, en ole järin yllättynyt huomattuani, että 14 viikkoinen pinserini kärsii eroahdistuksesta. Onko joku joskus väittänyt, että elämä pienen koiran kanssa olisi helppoa?

Katson koirani kärsivän eroahdistuksesta, koska se lähtöä tehdessäni piipittää, lähdettyäni ulvoo ja haukkuu sekä lopulta yrittää tulla ovesta läpi ja kotiin tultuani on tehnyt tuhoja. Sinäänsä tilanne on harmittava, sillä Muusa osasi jossain vaiheessa jo olla oikein hienosti ja rauhallisesti yksin kotona kahden tunnin jaksoja.

Grrrh, mikään ei ole turhauttavampaa kuin takapakki! No, nyt sitten palataan alkuun yksinoloharjoituksissa ja järjestellään elämää niin, että koira ei ahdistu. Tällä kertaa harjoitukset tehdään niin, että Muusa ei saa niiden aikana päästää piippaustakaan. Jos piipittää, olen edennyt liian nopeasti. (Voitte kuvitella sitä riemua, mikä naapureille syntyy äänieristämättömän vanhan talomme rappukäytävässä ravaamisesta. Klikskroks, ovi kiinni ja klikskroks samantien avaimella auki ja väliovi paukkuu mukavasti aina välissä ja koira livahtelee rappuun...) On näistä harjotuksista selkeästi hyötyä, koska koira malttaa jo olla piipittämättä noin kymmenen sekuntia ennen paluutani.

Olen lukenut rodun harrastajien keskustelupalstoilta lausuntoja siitä, että pinseri piipittää joka tapauksessa. Itse olen sitä mieltä, että piipitys on aina merkki turhautumisesta, stressistä tai huolestumisesta (tai jostain muusta...?) ja siihen tulee suhtautua pohtivasti, ei vain todeta, että kuuluu koiran normaaliin rutiiniin. Voin kuvitella lukemattomia määriä tilanteita, joissa pinseri älykkäänä ja vilkkaana koirana on turhautunut. En kuitenkaa enää näiden muutamien pentukokemusten jälkeen usko siihen, että meillä kotona tilanne rauhottuu kun vain antaa sen piipittää ja tajuta, että piipittämisellä ei saavuta mitään. Muusalle piipitys on vasta alkusoittoa, josta se näkyy lietsovan itsensä suurempaan ulvomiseen ja haukkumiseen päätyen asioiden vimmattuun tuhoamiseen sen sijaan, että se rauhoittuisi.

Koiran kanssa elämisessä on epäilemättä paljon hyötyä siitä, että se on voimakkaasti leimaantunut minuun. Se on tyytyväinen siellä missä minäkin olen, oltiin sitten kylässä kaverilla, mielenosoituksessa, kokouksessa, kaupungilla kuljeksimassa tai vaikkapa bileissä. Sitä voi esimerkiksi ulkoiluttaa vapaana ja sitä on helppo motivoida koulutustilanteisiin, koska lähtökohtaisesti sitä kiinnostaa tekemiseni ja se minne olen menossa ja mitä sille viestin. Juuri sellainen haluankin Muusani olevan. Miinuspuolena tulee sitten se olematon itsenäisyys, jonka tosin toivon karttuvan iän ja harjoituksen myötä lisää. Yksin kotona on sietämättömän kauheaa. Ja muutenkin pitää aina tukea jokaisen touhun keskelle aivan minuun kiinni.