Katson koirani kärsivän eroahdistuksesta, koska se lähtöä tehdessäni piipittää, lähdettyäni ulvoo ja haukkuu sekä lopulta yrittää tulla ovesta läpi ja kotiin tultuani on tehnyt tuhoja. Sinäänsä tilanne on harmittava, sillä Muusa osasi jossain vaiheessa jo olla oikein hienosti ja rauhallisesti yksin kotona kahden tunnin jaksoja.
Grrrh, mikään ei ole turhauttavampaa kuin takapakki! No, nyt sitten palataan alkuun yksinoloharjoituksissa ja järjestellään elämää niin, että koira ei ahdistu. Tällä kertaa harjoitukset tehdään niin, että Muusa ei saa niiden aikana päästää piippaustakaan. Jos piipittää, olen edennyt liian nopeasti. (Voitte kuvitella sitä riemua, mikä naapureille syntyy äänieristämättömän vanhan talomme rappukäytävässä ravaamisesta. Klikskroks, ovi kiinni ja klikskroks samantien avaimella auki ja väliovi paukkuu mukavasti aina välissä ja koira livahtelee rappuun...) On näistä harjotuksista selkeästi hyötyä, koska koira malttaa jo olla piipittämättä noin kymmenen sekuntia ennen paluutani.
Olen lukenut rodun harrastajien keskustelupalstoilta lausuntoja siitä, että pinseri piipittää joka tapauksessa. Itse olen sitä mieltä, että piipitys on aina merkki turhautumisesta, stressistä tai huolestumisesta (tai jostain muusta...?) ja siihen tulee suhtautua pohtivasti, ei vain todeta, että kuuluu koiran normaaliin rutiiniin. Voin kuvitella lukemattomia määriä tilanteita, joissa pinseri älykkäänä ja vilkkaana koirana on turhautunut. En kuitenkaa enää näiden muutamien pentukokemusten jälkeen usko siihen, että meillä kotona tilanne rauhottuu kun vain antaa sen piipittää ja tajuta, että piipittämisellä ei saavuta mitään. Muusalle piipitys on vasta alkusoittoa, josta se näkyy lietsovan itsensä suurempaan ulvomiseen ja haukkumiseen päätyen asioiden vimmattuun tuhoamiseen sen sijaan, että se rauhoittuisi.
Koiran kanssa elämisessä on epäilemättä paljon hyötyä siitä, että se on voimakkaasti leimaantunut minuun. Se on tyytyväinen siellä missä minäkin olen, oltiin sitten kylässä kaverilla, mielenosoituksessa, kokouksessa, kaupungilla kuljeksimassa tai vaikkapa bileissä. Sitä voi esimerkiksi ulkoiluttaa vapaana ja sitä on helppo motivoida koulutustilanteisiin, koska lähtökohtaisesti sitä kiinnostaa tekemiseni ja se minne olen menossa ja mitä sille viestin. Juuri sellainen haluankin Muusani olevan. Miinuspuolena tulee sitten se olematon itsenäisyys, jonka tosin toivon karttuvan iän ja harjoituksen myötä lisää. Yksin kotona on sietämättömän kauheaa. Ja muutenkin pitää aina tukea jokaisen touhun keskelle aivan minuun kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti