perjantaina, tammikuuta 29, 2010

Martille ja Herkolle hoitoon

Muusa menee ensi viikoksi Martille ja Herkolle hoitoon ja allekirjoittanut jännittää Brysselissä työkiireiden lomassa kyläilyn sujumista. Kiitoksia jo etukäteen Marikalle!

Martti, Muusa ja Herkko pari viikkoa sitten lenkillä

Muusa on ollut paljon hoidossa työni vuoksi, mutta yleensä se on ollut omassa kodissa tai todella tuttujen ihmisten kanssa ja etupäässä vain viikonloppuja. Siksi on jännittävää nähdä, miten se käyttäytyy enemmän vieraassa paikassa ja uudessa tilanteessa. Toivottavasti olisi edes vähän vieraskorea :) Pinseriseura on varmasti Muusalle erittäin tervetullutta, kunhan meno ei ihan mahdottomaksi yltyisi.


Kolmen vaunun veturi

keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010

Lenkkipolun varrelta

Kun talvi on kauneimmillaan, tuntuu tyhmältä valittaa pakkasesta. Niinpä minäkin vain tyydyn toppaamaan koiraa ja itseäni enemmän ja pakotan jopa kamerani toimimaan reilun parinkymmenen asteen pakkasessa.

Kotihoodit

Jäällä käydään melkein päivittäin, tässä Muusa Kivinokan eteläpuolella Kulosaaren kupeessa.

Töppöset, fleecepuhu ja paksu toppis ovat jo ihan vakiovaruste. Kumpikaan meistä ei pidä töppösten pukemisesta, mutta Muusan polkuanturat ovat pakkasesta halkeilevan kuivat ja kipeät, joten niitä on vaan pakko suojella (ja rasvailla).

Toppiksen alla on siis tällainen törkeän kallis ja hieno Hurtan fleecepuku, joka on aivan uusi (=synttärilahja).


Kivinokka on pysynyt kaikki nämä vuodet meidän lempparilenkkeilypaikkana.

Kivinokassa on ihania pieniä mökkejä, jotka tuntuvat näyttävän ihan yhtä mainioilta talvellakin. Pienenä pisteenä Muusa tepastelemassa Kivinokan kärjessä.


Ja paljon huurteisia oksia

Sininen hetki ja meidän polku

Lenkin jälkeen lämmittelyä kunnon peittokasan alla :D

tiistaina, tammikuuta 26, 2010

Muoriguru Muusa


Aamun Hesarissa oli juttu koirien pukeutumisesta: pakkasilla koirakin puetaan toppaan ja villaan.
"Kun koiralla on kylmä, se ei tutki ympäristöä vapautuneesti, vaan värjöttelee, tärisee ja nostelee tassuja", juttuun haastateltu eläinlääkäri Heidi Kangas toteaa. Hänen mukaansa koirien paleltumiin törmää eläinklinikalla melko harvoin. Yleisimpiä ne ovat mukaan polkuanturoissa ja kivespusseissa.
Lyhytkarvainen pinseri palelee helposti, joten sille on hankittava talveksi vaatteita. Muusakin pomppii yksi tai kaksi koipea ilmassa ja hytisee, jos sille ei pue riittävästi. Puhumattakaan vetämisestä, joka lisääntyy exponentiaalisesti, heti jos Muusa palelee. Muusa omistaakin aikamoisen vaatekaapin, jonka ajattelin tässä paljastaa.

Muusan fleecemuotia

Muusan ensimmäinen takki oli hankittu jo ennen kun koira tuli maailmaan - ja se tuli kyllä tarpeeseen keskellä talvea syntyneelle pikkupilsnerille. Harmi, että tuosta pienenpienstä Mexicosta kirppikseltä ostetusta fleecetakista ei ole yhtäkään kuvaa.


Muusan toppatakkimuotia



Toppatakin lisäksi emännän vanhasta säärystimestä saa kelpo kaulurin suojaamaan viimalta.


Kun mittari alkaa lähestyä -20:tä, Muusa näyttää ulos lähtiessään tältä (fleecehaalari+fleecetöppöset+paksu pomppatakki)

Muusan sademuotia

Muusa inhoaa sadetta, riippumatta oikeastaan pukeutumisesta. Ilman sadetakkia sitä ei kuitenkaan saa edes ovesta ulos.

Froteeloimessa kelpaa kuivatella

Muusan pöksymuotia

Taitaa muuten olla viimeinen pöksykuva Muusasta :D

maanantaina, tammikuuta 25, 2010

Synttäribileet

Muusa on tänään kolmevuotias ♥

Aamulla nautiskeltiin auringonpaisteesta jäällä

Bileitä varten on syytä hieman peseytyä, varsinkin jos haisee pahalta



"Kuru auta!"

Uunissa paistettiin synttärikakkuja

"Saisko sitä jo?"

Alin kanssa juhlittiin yhdessä - tietty

Ja sitten lahjojen vuoro

Kana - tässä vielä kokonaisena



Bileistä syntyy usein sotkua

Ja lopulta joku sammuu :D

Hyvät bileet on tietenkin sellaiset, joissa on yllinkyllin ruokaa, paljon riehumista, kavereita ja joissa saa mekastaa täysillä. Tänään oli varmasti Muusalla parhaimmat bileet pitkään aikaan. Kiitoksia kaikille osallistuneille!

maanantaina, tammikuuta 18, 2010

Ongelmallisen voimakas reviirin puolustaminen

Olen nyt puoli vuotta tarkkaillut aikuistuessa muuttunutta koiraani ja joutunut myöntämään, että tietyt ei toivotut uudet käyttäytymismallit eivät olleet vain lieveilmiö muutosta tai seurausta toisen koiran tulosta laumaan. Ei toivottua käyttäytymistä on kolmenlaista ja se alkoi viime kesänä Muusan ollessa 2,5 vuotias: remmissä muille koirille rähjääminen, ikkunoista oman reviirin kyttääminen ja äänekäs ilmoittelu kaikesta kadulla tapahtuvasta, sekä autossa ohikulkeville koirille rähjääminen. Yksi variaatio samasta ilmiöstä toistuu agilitykentällä, missä Muusa on vaikea sulattaa sitä, että myös muut koirat treenaavat hänen reviirillään ja vieläpä jopa samaan aikaan.

Aluksi ajattelin, että tämä johtuu muutosta ja koira kyllä rauhoittuu uuteen kotiin tottuessa. Kun näin ei tapahtunut, mietin Kurun vaikutusta muusan levottomuuteen. Muusa käyttäytyy kuitenkin ihan samalla tavalla riippumatta siitä, onko toinen koira kotona tai mukana vai ei. Näin tapahtuu myös riippumatta siitä kuinka paljon virikkeitä ja aktiviteetteja Muusalle järjestää, eli kyse ei ole toimettomuudesta tai ylienergisyydestä. Uusi asunto antaa toki loistavat puitteet kyttäämiselle: kolmeen eri suuntaan aukeavat isot ikkunat, joista yksi ulottuu lattiasta kattoon. Metroasemalla, kadulla ja kävelytiellä riittää Muusalle kyllä tapahtumia raportoitavaksi.

Mielestäni kyse on Muusan reviiritietoisuuden lisääntymisestä iän myötä. Luonnetestissä opin sen, että Muusa puolustaa nimenomaan itseään ja omaa reviiriään, ei minua. Nykyään Muusa jostain syystä kokee, että muut koirat ovat uhka tullessaan liian lähelle tai hänen reviirilleen ja aikuistumisen myötä Muusalla on riittävästi rohkeutta ja terävyyttä ryhtyä välittömästi hätyytyspuuhiin.

Pari kertaa koira on päässyt vahingossa vapaaksi rähinätilanteessa ja havainto sen käyttäytymisestä on mielenkiintoinen ja vahvistaa teoriaani: Muusa ei ryhdykään tappelemaan tai käy koiriin kiinni, vaan se pyrkii ajamaan tunkeilija pois. Tämä tapahtuu vimmatusti haukkumalla vieraiden koirien kintereillä. Muusa on myös kerran Kurikassa onnistunut häätämään omalle pihalle tulleen vieraan ajokoiran kirjaimellisesti ajamalla sen pois. Näin Muusa on onnistunut tekemään rähinästä kannattavaa paitsi yksittäisen onnistuneen pois ajamisen ansiosta, etenkin ikkunassa rähisemällä. Ohikulkevat koirathan menevät lopulta aina pois, eikä Muusa tiedä, että sen rähinällä ei ole vaikutusta asiaan.

Tokomestoilla
Monet kotieläimet puolustavat vähintään pesäänsä, useat myös ruokailupaikkojaan tai muuta kotialuettaan. Lemmikkikoirien reviirinä ovat yleensä koti ja sen välittömässä läheisyydessä olevat tilat kuten rappukäytävät ja pihapiirit. Reviiri saattaa kuitenkin ulottua myös sellaisille alueille, joissa koiran kanssa käydään usein. Koirat saattavat esimerkiksi puolustaa tuttua koirapuistoa vierailta koirilta tai lähimaaston ulkoilupolkuja kuin ne olisivat sen omaa aluetta. Myös autoa lähestyvät vieraat koirat ja joskus jopa ihmiset saattavat kuulla kunniansa.

Aivan nuoret pennut eivät yleensä vielä puolusta kotialuettaan. Ongelmalliseksi ihmiset kokevat reviirin puolustamisen yleensä siinä vaiheessa, kun koira alkaa olla yli vuoden, joskus jopa kolme vuotta.

Vaikka reviirin puolustaminen on luonnollista, käytös voi voimistua, jos koira harjoittaa sitä usein. Siksi siihen kannattaa puuttua ajoissa ja ainoalla todella toimivalla tavalla: poistetaan käyttäytymisen syy eli vaikutetaan siihen, millaisena koira kokee vieraat koirat ja ihmiset.

Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen (s. 287-292)

Tämän logiikan mukaan Muusalle pitäisi saada jotenkin kerrottua, että muut koirat eivät uhkaa sitä ja saada Muusa sietämään niiden olo omalla reviirillä. Käytännössä kaikkiin kolmeen tilanteeseen tarvitaan paljon harjoituksia ja asteittaista siedättämistä.


Ikkunassa kyttääminen:
Muusa pitäisi päästä palkkaamaan siitä, että se huomaa vieraan koiran reviirillään, mutta ei reagoi siihen. Samalla on pidettävä huoli, että Muusa ei saa koiria menemään pois rähjäämisellä. Käytännössä voin itse alkaa kytätä ohikulkevia koiria ja yrittää olla ajoissa namien kanssa palkkaamassa Muusaa ennen kun se aloittaa rähinän. Toinen vaihtoehto on järjestetyt ohikulkijat, jollaisiksi saa ilmoittautua vapaaehtoiset :D Tällä hetkellä Muusan kyttäysikkuna on peitetty, ja ajattelin pitää sen avoimena vain harjoitusten ajan.

Rähjäämisestä kieltäminen on kuitenkin kaksi piippuinen juttu: jos ihmiset hermostuvat, on samalla kerrottu koiralle, että tässä todellakin oli jokin uhkaava ja kiihdyttävä tilanne. Toistaiseksi pakotteista on oluut käytössä haukkupanta (panta kaulassa Muusa vinkuu, mutta ei hauku), suikupullo ja omaan huoneeseen eristäminen silloin, kun Muusa tekee jotain, mikä on kiellettyä. Näihin kaikkiin liittyy kuitenkin se, että koiralle mahdollisesti tehdään jostain jo valmiiksi uhkaavasta entistä epämiellyttävämpää. Toisaalta kukaan ei kestä 10 min välein ikkunassa vinkuvaa / haukkuvaa koiraa.

Ohitukset:
Ohitusten harjoitteleminen pitää aloittaa niin kaukaa, että Muusa ei vielä reagoi ja palkata siitä, että toinen koira on huomattu, mutta sille ei ole huudettu. Siedättämisessä siirrytään hitaasti haastavampiin etäisyyksiin varoen ylittämästä koiran reagointikynnystä. Jos rähinää syntyy, pitää palata alkuun tai reilusti taakse päin. Koko siedättämisen aikana ei tietenkään saisi tulla sellaisia tilanteita, joissa Muusa joutuu liian lähelle toisia koiria tai pääsee rähisemään, mikä on kaupunkilenkkeilyssä aavistuksen haastavaa.

Autossa rähjääminen:
Periaatteessa samat harjoitukset kuin ikkunassa rähjäämiseen, autoon tosin luultavasti tarvitaan avustaja.

Jep, vähän projektia pukkaa!

keskiviikkona, tammikuuta 13, 2010

Jäällä!

Tällä viikolla on totuteltu arkeen ja yksinoloon loman jälkeen. Muusan yksinolorutiini on loman aikana näköjään taas kärsinyt, koska se on aloittanut eroahdistukseen liittyvän askartelun uudelleen: ekana päivänä meni pari rasiaa suklaakonvehteja ja tokana päivänä oli kierrätyspahvit revitty.

Oltiin myös ekaa kertaa jäällä tänä talvena - jippii!

Lisäksi on käyty Ojangossa toteamassa, että agilitykeppejä ei voi harjoitella ulkona jos lunta on polveen asti. Grrrrh! Kuka rakentais Muusalle kepit meidän olohuoneeseen?

Bonuksena jokunen kotikuva:

Loviisan punakorvakilpikonna Skrubu

Skrubun koti

Me kyttääjät...

Pahin kyttääjä nenä kiinni ikkunassa - wuf wuf wuf joka kerta kun ulkona tapahtuu jotain. Ja uskokaa tai älkää tässä metroasemalla on aika monta kymmentä juttua per päivä, jota voi vähän haukkua. Huoh.

Ja sitten meni hermo ja koirien tasolla oleva ikkuna peittoon :D Erävoitto!

sunnuntaina, tammikuuta 10, 2010

Pari hassua

"Muusan puhelinpäivystyksestä hyvää huomenta"

Katsokaa - se parani sittenkin ♥

lauantaina, tammikuuta 09, 2010

Pakkaspeuhua

Kirpeässä pakkasessa ja hyvissä toppauksissa peuhattiin tänään Vantaalla Martin ja Herkon kanssa.

Herkko ja Muusa


Aika huvittavan näköinen oli tuo kolmen vaunun juna, kun kaikilla ruskeilla pinsereillä oli fleecepuvut ja samanväriset Pomppatakit :D

Järjestys: Martti, Muusa, Herkko

Marika ja Pomppatrio: Herkko, Martti, Muusa

perjantaina, tammikuuta 08, 2010

Tehotokoa

Tänään käväistiin taas näyttämässä Muusan massua eläilääkärissä. Hyvinhän se on parantunut ja mätiminen saatu aisoihin, vaikka leikkaushaava on vielä hitusen auki. Antibiootit ja haavan asianmukainen hoito parantavat kyllä Muusan kuntoon ihan muutamassa päivässä.

Tänää alkoi myös uusi perjantaiharrastuksemme tokon tehokurssi Silkkitassussa, joka liittyy Muusalle luvattuun tokokuuriin. Itse opetus ei erityisemmin vakuuttanut meitä, mutta tila sitäkin enemmän. Kummasti alkoi toko kiinnostaa Muusaa (ja allekirjoittanutta), kun sitä voi tehdä mattopohjaisessa lämpimässä sisätilassa. Kallion koirakerhon tokoryhmä on muutoin kaikin puolin mieleemme, mutta ulkokentällä treenaaminen ei vaan talvisin ole meidän juttu. Oma haaveeni olisi koota joku tokon tehoryhmä, joka treenaisi jossain ei-liukkaassa sisätilassa. Tarkoitus olisi Muusan kanssa suorittaa BH-koe kesäkaudella, mutta se ei kyllä vielä meidän nykyisillä taidoilla onnistu.

Tokokuvia sit joskus kun joku ottaa :D

keskiviikkona, tammikuuta 06, 2010

Paluu tötteröön


Muusan leikkaushaavan yläpäähän tullut märkäpaise. Paise avattiin ja märkäerite tyhjennettiin. Haavaa suihkutellaan juoksevalla vedellä 2-3 kertaa päivässä ja puhdistetaan laimealla Betadinella. 10 päivän antibioottikuuri aloitetaan tänään.

Seuraava eläinlääkärikäynti perjantaina, jolloin selvitetään pitääkö haavaa avata vielä enemmän.


Sisarukset hoitaa - Muusaa ei yhtään huvita suihkuttelu

Parin päivän ajan olin jo uumoillut jotain tällaista, koska haava alkoi selkeästi turvota.

Aamulla se sitten näytti tältä. Eihän kyseessä voisi olla Muusan leikkaus, jos siihen ei liittyisi mätäpaisetta :D

Tämä viimeinen kuva otettu mätäpaiseen tyhjennyksen jälkeen

Onneksi Ali kävi yllätysvieraillulla viihdyttämässä Kurua