Uutena tulokkaana Muusan ruokavalioon on tunkenut vanu. Viikonloppuna se popsi pettoni, jota se toki oli jo aikaisemmin hieman maistellut. Itse en ole ollut kotona, ja minulle on vielä hieman hämärän peitossa miten peton syöminen on käytännössä päässyt tapahtumaan. Ilmeisesti on olut yö ja urhoollinen koiranvahti on ollut syvässä unessa lopulta nukahdettuaan Muusan villien yöriehujaisten jälkeen. Seuraavat kaksi päivää Muusa vietti oksennellen vanua, eikä se näyttänyt juuri tajuavan syy-seuraussuhdetta. Tästä toettuaan oli Mustekalan vuoro (Muusan pehmolelu). Mustekala-paran jalka on nyt amputoitavana kokonaa, sillä Muusa söi siihen ison rei'än josta saattoi kaapia vanua ulos ahmittavaksi. Mustekalasta ei onneksi mennyt maha sekaisin, sillä nihkeä ja ymmärtämätön äippä otti lelun juuri sopivassa välissä pois.
Myös etutassujen nostaminen milloin minkäkin pöydän kulmalle ruoan löytymisen toivossa on meillä alkanut. Muusa uskoo kyllä kieltoja, mutta sen kanssa saa olla todella tarkkana, että sen poskeen ei mene emännän ruoat. Sille kun tuntuu maistuvan ihan kaikki mikä lattialle tippuu kurkusta soijarouheeseen asti. Oveluutta ja nopeutta Muusalta ei näissä asioissa puutu.
Kuulemma koiran pitäisi olla itsenäistymisvaiheessa. Missäköhän sen pitäisi näkyä? Minä toivottaisin kernaasti tervetulleeksi esimerkiksi jonkilaisen kyvyn tottua yksin olemiseen. Meillä Muusa lähinnä raahailee pesäänsä kauemmas emännän sängystä, mutta kömpii sitten kuitenkin peiton alle viereen nukkumaan...
No, on meillä jotain aivotoimintaakin harrastettu, sillä istu-, maahan-, ja irti-käskyjen harjoitukset ovat kaikki hyvässä vauhdissa. Suunnitelmissa on myös lähitulevaisuudessa opettaa sanojen 'rajoita' ja 'rauhoitu' merkitykset, sillä Muusa on todella villi. Ihan kun joku olisi kolmen kuukauden kohdalla painanut 'riehu'-nappia.
Muusa on ehdolistunut naksuttimeen todella hyvin, joten koluttaminen on siinä määrin helppoa, että aika paljon voi vain lennosta nappailla sen itse suorittamia juttuja ja liittää niihin vain vihjesanat. Jokainen koira istuu, makaa, juoksee omistajaansa kohden, päästää lelun irti jne.. jossain vaiheessa ihan itsekseen, niin että jos on tarkkaavainen voi suoraan palkita niistä, ilman, että pitää itse ensin aiheuttaa haluttu toiminta. Suosittelen lämpimästi naksutinta kaikkien vilkkaiden ja nopeiden koirien kouluttamiseen, se helpottaa palkitsemista juuri oikealla hetkellä ja oikeista asioista. Sitten on vielä se hupipuoli - älykkäänä koirana pinseri hoksaa hyvin nopeasti mistä naksahdus tuli, ja vihjesanoja voi liittää vaikka vasemmalle katsomiseen tai ihan mihin tahansa absurdiin ja sinäänsä "hyödyttömään" toimintaan. Onpahan koiralla ainakin pähkäiltävää ja aktiviteetteja. Täytyy tosin muistaa, että pieni pentu (tai ainakaan Muusa) ei jaksa keskittyä kuin todella lyhyen hetken kerrallaan naksutteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti