tiistaina, maaliskuuta 31, 2009

keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009

Projekti nimeltä yhdessä asuminen

Kurun ja Muusan (ja minun ja siskoni) olisi tarkoitus asua syksystä alkaen yhdessä. Tätä projektia silmällä pitäen olemme tietoisesti halunneet totuttaa koiria tiiviseen yhdessäoloon ja Kuru ja Loviisa ovat olleet meillä säännöllisesti yökyläilemässä. Hirmuista vilskettähän se tuntuu olevan. Ideana on ollut opettaa koirat siihen, että ulkona riehutaan ja sisällä rauhoitutaan. Mutta kerro se sitten yhdelle porokoiran pennulle ja pinserille, jonka aivojen jälkilähetys ei vielä ole saapunut. Kaksi kanarianlintua piipittää koiraportin molemmin puolin ja kolinkolin portti rämiseen, kun tassuja ja kuonoja tungetaan portin raoista toiselle puolelle. Jos portin avaa, menee pinseriporokoirapyörremyrsky pitkin poikin. Ainoastaan mehevien luiden syömisen ajaksi koirat rauhottuvat. Onneksi edes silloin. Ja kyllähän ne sitten pari päivää riehuttuaan alkavat asettumaan.



torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Koskaan ei voi tietää, mikä kotona odottaa


Tänään oli popsittu taas kaikki kaukosäätimet. Maailman onnellisin koira muuttui mitä ilmeisemmin ahdistuneeksi jostain. En kuollaksenikaan keksi mistä tai miksi. Eikä minua ahdista ne säätimet, kaupasta saa uusia. Mutta se ahdistaa ihan älyttömästi, että en keksi miksi koira käyttäytyy taas tällä tavalla. Onko jokin muuttunut arkirutiineissa? Olenko minä stressaantunut? Mihin Muusa mahdollisesti reagoi tällä kertaa?

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009

Maailman onnellisin koira

- ainakin ilmeistä päätellen :D

Täältä minä tulen! Olen Muusa ja nautin elämästäni.

Minulla on veli Ali, jonka kanssa leikki on huikeaa.

Juoksemme jäällä sinne...

...tänne ja edes takas.

Välillä pysähdytään haistelemaan

Välillä vain ihaillaan maisemia

Yleensä myös painitaan...

... ja juostaan...

... ja juostaan vielä vähän lisää.

Niin, ei sitä tällaisina päivinä voi pinseri olla olematta onnellinen!