Uudessa asunnossa Muusa on ruvennut vahtimaan ärsyttävän paljon. Muusa älähtää kaikki äänet rappukäytävästä ja välillä sitä sun tätä muutakin, jota me ihmiset emme tule ollenkaan huomanneeksi. Tämä on outoa, sillä edellisessä asunnossa ääniä kuului huomattavasti paljon enemmän eikä Muusa ollut niistä moksiskaan. Tietenkin tuo otus kerkesi tottua juuri niihin ääniin ja nyt on kaikki uutta. Voihan toki olla niinkin, että äänien paljous sai koiran olemaan reagoimatta ja nyt kun ääniä on vähemmän, se kokeekin tarpeelliseksi kertoa meille jokaisesta. Niin tai näin wuffittelu ja haukkuminen on todella ärsyttävää ja toivottavasti ohimenevää.
En oikein tiedä miten haukkumista vähentäisi tehokkaimmin: olemalla huomioimatta lainkaan vai suihkimalla joka kerta. Toistaiseksi olen valinnut niin, että jos en satu olemaan vieressä en reagoi mitenkään ja jos satun, nappaan suihkupullon ja suihkautan. Muusan haukkuminen (tai wuffittelu, mikä on semmoista hiljaisempaa laiskahkoa tuhahtelua) ei jää päälle, toisin sanoen Muusa vain ilmoittaa häiriöstä ja antaa kyllä sitten olla. Sinänsä viisas taktiikka voisi olla huomiomatta oleminen lainkaan. Kuitenkin pienikin haukkuminen on minusta niin äsrsyttävää, että tekee mieli iskeä suihkupullolla takaisin. Vittumaisinta on herätä keskellä yötä tai aamulla vahtimiseen. Samalla myös pelkään että koira palkitsee itse itsensä haukkumalla, jos sitä ei kiellä ja vahvistaa näin tätä ei-toivottua käyttäytymismallia.
Tuo klähmäkuono seisoo myös päivät pitkät ikkunassa vahtimassa/seurailemassa menoa ulkona jättäen ikkunaan todella ärsyttäviä limajälkiään. Tätä en kuitenkaan ole kieltänyt, koska koira ei ole pitänyt mitään ääntä.
3 kommenttia:
Tiedän tunteen! Meillä ei kotona Miki juurikaan wuffuttele, mutta kun ollaan kylässä kerrostalossa tai sitten porukoilla omakotitalossa, kytätään ikkunasta ja mm. kaikki koirat haukutaan, kerrostalossa reagoidaan kaikkiin ääniin. Pidä pekkuja ettei meille tulis muuton myötä vahtimista lisää. Ja kirjoittelu, kun löytyy joku hyvä konsti sen vähentämiseen.
Meillä oli ennen niin, että kun äiti käänsi esim. lomien ajaksi Hesarin meille niin parina ekana yönä Ali haukkui postinkantajalle. Kolmannesta tai neljännestä yöstä lähtien se heräsi postin ääneen, mutta ei enää haukkunut. Näin kävi jokaisella kerralla kun Hesari yhtäkkiä alkoi.
Mä veikkaan että toi vaihe menee Muusalta ohi. Kunnon vahtihaukku (mikä meillä on ihan omaa luokkaansa ja todella vaikea kitkeä) on kuiteskin niin erilaista kuin wuffittelu.
Ali ikävöi Muusaa... :)
Laitettiin yöks vielä eteisenkin ovi kiinni, niin että Muusa ei pääse ollenkaan eteiseen. Ei ollut wuffittelua ollenkaan :) Eli selkeästi rajatumpi tila auttaa hillitsemään vahtimista ja tietenkin se, että ei pääse sinne, mistä ne äänet tulee.
Lähetä kommentti