Mitä pidemmäs syksy etenee, sitä syvemmälle sänkyyni Muusa kaivautuu. Muusan rauhoittuminen ei näy pelkästään kotioloissa, se on hellyyttävä sylivauva muuallakin ;)
Sen jälkeen, kun Muusa lopulta sopeutui yksin olemiseen, olen kuljettanut sitä huomattavasti vähemmän mukana sellaisissa tapahtumissa, jotka eivät varsinaisesti ole koiria varten. Se oli usein myös niin riiviö, että jouduin jatkuvasti sen kanssa "noloihin tilanteisiin". Omien syyskiireiden seassa olen taas päätynyt ottamaan Muusaa mukaan erilaisiin tapahtumiin. Riemukseni olen saanut huomata, että koira käyttäytyykin oikein mallikkaasti, eikä aiheuta häiriötä. On huojentavaa kuulla muiden suusta kehuja miellyttävästä ja mukavasta koirasta aikaisemman "miten se voi olla noin villi" -päivittelyn sijaan. Sellaisetkin ihmiset, jotka aristelevat koiria, saattavat pitää Muusasta.
Toisaalta Muusan kanssa tehdään paljon sen mielestä erityisen kivoja asioita. (Ei sillä, etteikö mukana oleminen olisi Muusasta kivaa, vaan sillä että Muusalla on reilusti aktiviteetteja...) Muusan arkeen kuuluu pitkät lenkit ja metsässä vapaana juoksentelu, sohvalla löhöily, kavereilla kyläily, koirakaverit, agility ja erilaiset arkitottelevaisuusharjoitukset. Ja on Muusa ollut jo yhdellä naksutinleirillä ja näyttelyssäkin. Muusa oli luokkansa toinen, hörökorvista huolimatta ;)
Minä pidän kovasti Muusan kanssa puuhastelusta ja sen kouluttaminen on tällä hetkellä äärimmäisen motivoivaa ja hauskaa puuhaa. Vaikuttaa myös siltä, että Muusa pitää minun kanssa puuhastelusta ja on kaikesta innostunut ja kiinnostunut. (Paitsi jos ulkona sataa...)
Sadelenkitkin ovat alkaneet sujua jo ilman uikutusta ja sen kummempaa perässä laahaamista, vaikka ei Muusa vieläkään ole erityisen mielissään vesisateesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti