Muusa (=Puikula) on ensimmäistä kertaa hoidossa Aurinkolahdessa Loviisan luona. Minua jännittää kamalasti, että miten sielä sujuu. Vaikka tiedänhän minä, että Muusalle Loviisa on perhettä ja paikkakin on jo ihan tuttu.
Viimeksi kun oltiin siellä yötä, Muusa vahti kamalasti. Sinäänsä paradoksaalista, että kotona kerrostalossa se ei vahdi (paitsi ovikelloa toisinaan), mutta rivarissa heti tapahuu muka outoja. Takaan, että tapahtuu paljon vähemmän kun meidän talossa. Toisaalta ekassa kerroksessa on just se juttu, että Muusa näkee/kuulee kadulle yms. Ja toisaalta uusi paikka tuo aina uutta epävarmuutta.
Kotona on niin kovin tyhjää ja yksinäistä ilman Muusaa, onneksi pääsen kohta lähtemään.
Huomenna sitten kuulen, mitä Muusa on touhunnut. Tai ehkä soitan jo tänä iltana. Hassua miten totaalisen kiintynyt sitä on koiraansa. Päiväkin ilman on jo melkein kauheaa...
1 kommentti:
Muusa puikuloi minkä kerkeää. Olimme lenkillä hupaisassa toppatakissa ja Muusa juoksenteli tyytyväisenä ja piti hyvin kontaktia. Olemme myös kellineet sohvalla ja ruokkineet Skrubua. Kohta on ruoka- ja aktivointi aika. :)
Muusa sanoo lipilipi ja toteaa, että Lotta on ihan turhaan huolissaan, kyllä hän pitää Loviisasta huolta.
Lähetä kommentti