Mikään ei voita sitä mielihyvää, jonka omistajan kotiintulo saa koirassa aikaan. Muusa elää täysillä jokaista hetkeä, ja kotiintulon hetki on yksi sen päivän parhaimmista. Niinpä se ei epäile näyttää iloaan, vaan tanssii riemutanssia ympäri asuntoa. Muusa hyppii kaikilla neljällä jalalla ilmaan samaan aikaan riemusta ja häntä heiluttaa koiraa. Muusa ei yksinkertaisesti meinaa pysyä nahoissansa. Hetki on myös oman päiväni ihanin. Mikään ei voita riemua pursuavaa pinseriä, joka haluaa sinutkin mukaan tohinoihinsa. Niin se vaan menee. Vaikka olisi kuinka uupunut päivän askareista, suupielet venyvät hymyyn ja tekisi mieli alkaa kirmata koiran rinnalla. Joudun käyttämään koko itsehillintäkapasiteettini, etten heittäytyisi mukaan koiran kanssa riehumaan. (Se ei ole suotavaa siksi, että kotiintulosta ei saisi tehdä erityistä seremoniaa, niin kuin ei lähtemisetäkään. Viilipyttymäisyys helpottaa koiran yksin jäämistä.)
Ah, tätä ihanaa koiran kanssa elämistä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti