Eilen suunnattiin taas Koivukylän perukoille. Agilitykentän lisäksi siellä on paljon peltotilaa pinserikirmailuille ja -hepuleille. Kyllä oli tarpeen meille molemmille tällainen tunnin päätön juoksentelu ennen agilityä. Tuntuu, että viime viikot ovat olleet niin keskustapainotteisia, että ei olla keretty nauttia Herttoniemestä ja metsästä tarpeeksi. Agilitytreeneissä Muusa malttoikin keskittyä oikein mallikkaasti ja teki pujottelua ja puomia hienosti. Muusan kanssa uuden oppiminen on sinäänsä helppoa, että lähtökohtaisesti sitä kiinnostaa aina minun kanssa puuhailu ja se mitä minä teen. Toisaalta se on niin nopea ja fiksu, että käyttää kyllä tilaisuutta heti hyväksi, jos minä en ole koko ajan skarppina ;)
Nyt Muusa jää talveksi hautomaan eri agilityesteitä ja treeneissä opittua, keväällä sitten ruvetaan treenaamaan enemmän tosissaan.
Muusa on ollut minulla töissä mukana melkein joka päivä, ja siitä on tullutkin mitä mainioin toimistokoira. Ei enää liukastele ViNOn toimiston kiiltävillä lattioillakaan niin pahasti. Myös suurinosa Vihreän liiton ja Vihreän Langan toimiston väestä tuntuu pitävän Muusasta kovasti. Tuo suloinen otus saa mitä mielenkiintoisimpia reaktioita aikaan työyhteisöni jäsenissä. Yksi heittäytyy toimiston lattialle leikkimään koiraa, toinen suunnittelee tekevänsä Muusasta uuden sisäisen lähetin ja kolmas lepertelee hassusti. Ja tosiaan, Muusasta on selkeästi tullut yhteiskuntakelpoinen verrattuna siiheen pieneen kurttuiseen riiviöön, jonka maaliskuussa vein 8 viikkoisena Vihreiden eduskuntavaalimökille. Tai siihen uhmaikäiseen raggariin, joka pisti toukokuussa ViNOn eurooppapäivän glögeillä terassi-istutukset suihinsa, ja samalla vähän ohikulkijoiden käsiäkin.
(Tavaallaan olen kyllä aika huojentunut, että "se ihana pentuaika" on ohitse. Kaikki se suloisuus ja valloittavuus on kuitenkin edelleen Muusassa tallella, touhotus ja tuhot vain on vähentynyt.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti