Muusa (tuo vilukissa) tarvitsisi kovasti jonkun todella lämpimän syyshaalarin. Hurtalla on sellaine fleece-kokohaalari, mutta Muusa jää jotenkin hassusti kokojen väliin. 452:n lahkeet on tosi pitkät ja koko puku roikkuu aika hassusti. Sen sijaan 451 on ilmeisesti joku mäyräkoiramalli, koska sen lahkeet on aivan liian lyhyet ja se on muutenkin piukea. Oi voi. Nyt ollaan vaan menty sadetakilla, jossa ei liiemmin ole vuorta. Muusa hytisee ulkona ja on ylipäätänsä todella haluton lähtemään lenkille. Eilen sitten hermostuin ja kaivoin talveksi varatun toppatakin esille. Voi pojat sitä riemua. Muusa kirmasi innoissaan ulkona ja oli selkeästi tyytyväinen uuteen takkiinsa. Sillä ei ollut mikän kiire sisälle lämmittelemään ja muutenkin tuli sellanen olo, että koira oli tyytyväinen. Kai se koki jonkun ahaa-elämyksen tajutessaan, että ulkona ei välttämättä olekaan aina inhottavan kylmä olla.
Olen yrittänyt pihdata vaatteita, että edes jonkinmoinen aluskarvan kasvu tapahtuisi. (Ehkä ihan turhaan?) Samalla olen pohtinut, että mitä helvettiä puen tolle otukselle talvella, jos nyt mennään jo toppatakki päällä... En haluaisi joutua käärimään neitiä kokonaan pumpuliin. Toisaalta tulee itsekin apeaksi katsellessa toisen epämiellytäävää olotilaa. Pinseri kun osaa olla vielä todella teatraalinen ja pistää varsinaisen näytöksen pystyyn, että hänen tarpeensa tulisi ymmärretyksi tai kokemansa vääryys varmasti huomatuksi.
3 kommenttia:
Musta tuntuu, että Muusa vedättää sua. Ainakin vähän.
Meidän rontti lähtee ulos riemuissaan niin tuohon viimaan (minä en) kuin ihan rankkasateeseenkin (minä en). Mitään kolttuja ei ole käytetty.
Tai olisko mahdollista, että Alin ylikierroksilla käyvät hormonit lämmittää? Ja Muusa vaan haluaa kotiin rakentamaan petivaatekolopesiä ja olemaan Lipilipi.
Mene ja tiedä. Tätä olen kyllä pohtinut, että olenko minä oikeasti näin HELPPO?!? Noh, talvi näyttää mistä on kyse ;)
Meillä on kans jo sadetakki käytössä, varsinkin jos ollaan paikassa missä tulee seisoskelua, silloin on koira onnettoman näköinen ja tärisee. Miki lähtee ulos mielellään, paitsi vesisateella, ja kirmaa innolla lumessa, siinä vähäisessä jota täällä on ollut, mutta auta armias, jos joutuu oleen hihnassa tai pitäisi mennä istumaan saati sitten maahan. Koira vetää korvat taakse päin ja kattelee ympärilleen niinkuin ei ymmärtäisi käskyä. Tänää jätettiin mm. tokoilu väliin koska satoi jäätävää vettä eikä omistajaa eikä koiraakaan kiinnostanut ulkoilu. Voi apua kun musta on tullut laiska.
Lähetä kommentti