Eläinlääkärissä

Taas ollaan käyty eläinlääkärissä ja Tapiolan suoravaeloitus laulaa. En voi kun kiittää onneani, että tajusin ottaa Muusalle heti alussa hyvän ja kattavan (ja kalliin) vakuutuksen. Rahat on nimittäin saatu jo ekan vuoden aikana korkojen kanssa takas. Eli plussan puolella ollaan. Tottakai olen joutunut maksamaan myös eläinlääkärimaksuja, mutta vakuutuksen korvaama osuus on kuitenkin ollut sen verran hyvä, että touhu on kannattanut. Kallistahan eläimen hoitaminen on kuin mikä. Toisaalta kun on hyvä vakuutus, vie koiran eläinlääkäriin, vaikka sillä ei hengen hätää olisikaan. Sitäpaitsi olisi epäreilua antaa koiran kärsiä pienestäkään kivusta, jos sen oloa voi jollain lääkkeellä helpottaa. Maksoi mitä maksoi.

Tällä kertaa menimme silmätulehduksen vuoksi. Samalla saimme tarvittavat rokotukset, jotka ovat voimassa taas vuoden eteen päin. Muusa taitaa olla yksi heidän suosikkipotilaistaan, aina sitä jaksetaan kehua iloisuudesta ja pirteydestä. Muusa ampaisee jo autolta eläinlääkärin ovelle, käy tottuneesti eteisen vaa'assa (14 kg) ja rientää sen jälkeen odotusaulaan tervehtimään hoitohenkilökuntaa. Muusa on aina ja kaikkialla kaikkien kaveri, niin myös eläinlääkärissä. Se menee mielellään eläinlääkärin osoittamaan tutkimushuoneeseen ja antaa lääkärin tutkia, mitä nyt välissä vähän pussailee. Saimme paljon kehuja käyttäytymisestä ja luoksepäästävyydestä ja ylipäätänsä luonteesta. Hampaista todettiin sitä samaa, minkä jo tiesinkin, kulmureille tila on ahdas, mutta ei aiheuta koiralle haittaa (ainakaan toistaiseksi). Silmät tutkittiin huolella ja Muusa oli koko monivaiheisen toimituksen ajan todella nätisti, antoi tutkia loppuun asti rauhassa ja malttoi vielä rokotukset päälle.

Kotona silmätippojen laittaminen kolme kertaa päivässä onkin ollut sitten vähän vähemmän ihanaa ja nättiä puuhaa, mitä eläinlääkärissä nähtiin. Yksi tarvitaan pitämään koiraa aloillaan ja toinen laittamaan tippoja, siinä vasta haaste yksin asuvalle :)