Voi tätä ilmastonmuutosta. Kuraa on kaikkialla, sisällä ja ulkona, koirassa ja minussa loputtoman paljon. Tänään sitä haettiin taas Sipoon koirametsästä lisää. Ja kyllä se hauskuus oli varmasti kaiken likapyykin arvoista. Vuorotellen Muusa sai etsiä metsästä minua ja Loviisaa. Kotona sitten koira kylpyyn ja vaatteet pesukoneeseen. Toimenpiteistä huolimatta koko eteinen on kurassa. Onneksi Muusan peseminen on suhteellisen vaivatonta, kylpyammeesta kun ei pääse edes pakoon, vaikka pesu ei huvittaisi. En tajua miten olen joskus voinut elää pikäkarvaisen Miskan kanssa, silloin peseminen oli suunnilleen jokaisen lenkin jälkeinen operaatio ja koiran kuivaminen ihan oma prosessi. Toisaalta Miska ei kyllä ikinä rypenyt liassa samalla tavalla kuin Muusa, joka kiehnää kaikki mutaisimmatkin paikat rallilla läpi.
Kunpa tulisi taas lunta ja jäätyisi meri. Loppuisi vesisade ja synkkä keli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti