Muusa on saanut nauttia rauhallisista päivistä kotona ja pitksitä lenkeistä sen lempipaikoissa. Tässä Nikke ja Muusa lähdössä lenkille Viikkiin.
Vielä muutaman päivän uuden vuoden jälkeen Muusa oli varuillaan paukkeesta, nyt meno on onneksi jo normalisoitunut. Lattialle pissaaminen on loppunut kotona, osin ehkä siksi, että olen itse kytännyt koiraa niin tarkkaan, että olen päässyt kieltämään sitä itse teossa. Ja toisaalta myös kiikuttanut sen ulos heti jos se käytääytyy sen oloisesti, että sillä on muka hätä. Olen tullut siihen tulokseen, että on parempi, että koira hyppyyttää minua ulkona, kun että se tekee tarpeensa sisälle, jos näistä kahdesta pitää valita. Tiistaina Muusa pissasi tosin toimiston lattialle, en todellakaan tiedä miksi, onneksi kerkesin raahata sen ulos kesken lorotuksen. Näin ollen en vielä uskalla varmaksi todeta pissailun loppuneen, lähinnä toivon niin.
Yksin Muusa on ollut vain todella lyhyitä pätkiä, suuremmilta tuhoilta on vältytty, mutta eroahdistus ei todellakaan ole vielä voitettu. Muutoin koira vaikuttaa taas hiukan enmmän omalta itseltään. Ruokahalu on palannut normaalin säästeliääksi. Muusa ei ole varsinaisesti nirso, mutta ei sillä kyllä mitenkään aina ole nälkä. Tässä välissä oli sellainen noin kuukauden jakso, jolloin Muusan ruokahalu oli todella ahmattimaisella tasolla, tiedä sitten miksi. Ulkona se käyttäytyy taas ihan normaalisti, tottelee ja osaa kävellä hihnassa.
Sängyssä on Muusa taas saanut nukkua, kun pelkään yöpissaamista, enkä ole viitsinyt kieltää. Eroahdistuksen kannalta, tämä luonnollisesti on huono. Täytyy nyt katsoa ja pohtia, miten tästä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti