Yksinolon uudelleenharjoittelua ja koirahiihtoa

Ympäristöään herkeämättä tarkkaileva pinseri oppii niin hyvässä kuin pahassa todella nopeasti. Olen ollut jo melkein vaipumassa jonkin sortin epätoivoon, kun vuoden ikäinen koira alkaa yhtäkkiä pissailla lattialle, tuhota kämppää, vetää hihnassa vimmatusti ja kärsiä uudestaan eroahdistuksesta. Päätin kuitenkin vain kylmästi olla tarkkana omissa tekemisissä ja opettaa kaikki edellä mainitut taidot uudestaan ts. palata niiden harjoittelussa askeleen taakse päin.

Yksinolo on ollut Muusalle haasteellista aina, nyt päätin ylittää itseni ja yksinkertaisesti treenata niin paljon, että ei voi enää olla vaikeaa. Samalla päätin, että treenaaminen ei lopu siihen, kun homma alkaa sujua, vaan Muusa jää yksin ns. harjoituspätkiksi usein vaikka erilliseen harjoitteluun ei olisikaan välttämättä tarvetta. Koko joululoma ollaan harjoiteltu. Menen vessaan, ovesta ulos, ovesta sisään ja takasin vessaan poissaoloaikoja vaihdellen. Koiraportti eristää Muusan muuhun asuntoon, niin että minä voin liikkua eteisessä (ja vessassa) vapaasti. Välillä olen rampannut sillä tavalla, että naapuri on jo tullut postiluukulle kurkistelemaan, että mitä helvettiä puuhaan. Vessassa olemisen pointti on se, että minun meneminen edes takas ei tarkoita Muusalle mitään, minän menen ja tulen, mutta oven käyminen merkitsee vain sitä, että vilahdan vessaan tai sieltä pois. Ei siis mitään erityistä Muusalle. Ja kun sitten lopetan ramppauksen ja tulen pois eteisestä, edelleenkään se ei tarkoita Muusalle mitään, istun koneelle tai jotain muuta, enkä huomioi koiraa millään tavalla.

Harjoitukseni alkaa tuottaa tulosta. Ensiksikin Muusa on ollut parina päivänä jo ihan pitkiäkin (4h) aikoja yksin, eikä ole tuhonnut mitään tai pissannut tai tehnyt muutenkaan mitään hälyyttävää. Toiseksi Muusa hakeutuu automaattisesti minun tultua johonkin paikkaan makamaan (sohvalle, sänkyyn, omaan petiin), eikä enää juokse riemulaukkaa ympäriinsä kerjäten villejä tervehtimisrituaaleja. Se on siis oppinut lyhyessäkin ajassa taas paljon ja reagoi juuri kuten toivoinkin. Ja mikä parasta vessaan muttaneen tenttikirjan sivut kääntyvät nopeaan tahtiin.

Hihnakäyttäytymisessä palattiin pysähtelyyn, mikä ihme ja kumma on tuottanut meille lopultakin tulosta. Ja se mystinen pissaaminen on vain toistaiseksi mennyt ohi.

Tänään oltiin Muusan kanssa ensimmäistä kertaa hiihtämässä. Ensimmäiseksi kerraksi kaikki sujui varsin mukavasti, vaikka odotin kaaosta. Aluksi Muusa hiukan ihmetteli suksia, mutta tajusi äkkiä, että niillä pääsen paljon nopeammin eteen päin ja senkin lenkki etenee nopeammin. Etupäässä Muusa sai olla vapaana, mutta myös hihnassa hiihtäminen sujui ja alamäissä saavutimme hurjan yhteisvauhdin. Heti vaan uudestaan :)