Uusi oivallus - miten rauhoitutaan hepuleista?

Olen huomannut omistavani jopa pinserimittakaavassa suhteellisen vilkkaan ja energisen koiran. Tämä ei tullut yllätyksenä, olihan Muusa jo pentulaatikolla selkeästi aktiivisin ja villein. Täytyy myöntää, että superaktiivisuus ja uhkarohkeus on minun aivotoiminnalleni varsin haastavaa. Aina pitäisi olla ajatuksen tasolla askeleen edellä ympäriinsä sinkoilevaa koiraa. Olen pohtinut pääni puhki miten saan koirani rauhoittumaan, silloin kun se olisi suotavaa. Turid Rugaasin Rauhoittavista signaaleista on ollut suuresti apua, varsinkin sisäoloissa. Rauhoittavat signaalit tuntuvat ulkona katoavan virikeavaruuteen, koska Muusan huomion saaminen pahimmissa hepuleissa ulkona on todella vaikeaa.

Silloin kun Muusa on vapaana, se on tietysti kaikkein tyytyväisin ja saa purkaa energiaansa juuri haluamallaan tavalla. Toisaalta silloin sen meno yltyy helposti aivan käsittämättömäksi kaahottamiseksi, jolloin se käy niin ylikierroksilla, että juoksee suoraan puuta päin yms. Ja lopulta aina sattuu, joko koiraa tai minua. Välillä tuntuu, että Muusa rauhoittuu hepuleistansa vasta sitten kun sitä sattuu niin paljon, että se jotenkin tulee taas tajuihinsa. Toinen vaihtoehto on kytkeä koira siinä vaiheessa kun menee ihan överiksi. Tästä kuitenkin seuraa _hillitöntä_ rimpuilua remmissä, joka yleensä sattuu molempia, muljautus valjaista vapaiksi tai jonkin osan maanista puremista yrityksenä vapautua sitä kautta. Jos otan syliin, maaninen pureminen kohdistuu minuun, ja riehuminen jatkuu kuitenkin heti kun Muusa vapautuu otteestani, vaikka olisin saanut sen jo rauhoittumaan.


(Voi elämä, että odotan sitä vuoden rajapyykkiä tms., jolloin voin huokaisten todeta koirani rauhoittuneen aikuisuuden myötä - ja voi elämä, jos se ei ollenkaan rauhoitu!)

Aivoni ovat raksuttaen tehneet töitä ja seurauksena olemme suorittaneet kokeiluita. Tässä tulee se uusi oivallus: Muusaa nimittäin rauhoittaa keskittyminen nenätyöskentelyyn. Tätä tehdään niin, että Muusan ollessa vapaana viljelen nakkeja ympäriinsä maahan sopivalle etäisyydelle toisistaan. Muusaa onneksi kiinnostaa nakit niin paljon, että se innoissaan odottaa pääsevänsä niitä etsimään ja jaksaa etsiä vaikka puoli tuntia, kunnes jokainen nakki on löydetty ja syöty. Jippiii!!! Siinä se on, keino rauhoittumiseen. Aina kun koiralla menee överiksi, voi heittää nakit ympäriinsä ja niiden etsiminen on Muusasta hurjan kivaa ja urakan jälkeen se on taas ihan miellyttävä oma itsensä. ;)