Miskan ja Muusan yhteiselo täällä maalla sujui vastoin ennakko-odotuksia suorastaan hellyyttävän hyvin. Heistä tuli parissa päivässä yhtä laumaa, vaikka vielä edellisellä kohtaamiskerralla Miska ärisi Muusalle sen leluista ja muutenkin vaikutti hermostuneelta pienen touhotuksesta.
Pihalla keppejä tuli ja meni, ne joko jaettiin tai niitä vaihdeltiin keskenään. Sisällä lelut olivat yhteisiä, kerran Miska tosin pääsi käsiksi Muusan yksinoloherrkuluuhun ja nappasi sen oitis juosten hautaamaan sen pihalle jemmaan. Muusaa ei haitannut, mutta minä kaivoin sen sieltä ylös, ettei vanhuksen maha mene taas sekaisin. Kun Muusa juoksi ja tohusi, Miska vartioi. Miska söi Muusan ruoat ja Muusa puolestaan Miskan. Suloiset nukkuivat toinen toistensa pedissä ja jopa samassakin ;) Istuivat vierekkäin odottamassa nakkeja ja tottelivat toistensa nimiä ristiin.
Miska riensi myös heti kiltisti hälyttämään minut paikalle, kun muusa kaivoi puutarhaistutuksia. Minä en aluksi ollenkaan ymmärtänyt mistä on kyse, ja riensin tietysti paikalle vasta kolmannella yrityksellä. Tässä vaiheessa oli jo yksi kokonainen pensas ja useita kukkia nyhdetty irti.
Yöksi laitoin ne eri huoneisiin ja molemmat olivat selvästi sitä mieltä, että nihkeää ja tarpeetonta toimintaa. Aamulla Miskalla oli enemmän kiire tarkistamaan, että Muusa on tallella, kuin ulos hajujen perään. Tietysti Muusan ruokakupin jämät saattoivat houkutella yhtä lailla. Olisi jopa tehnyt mieli pitää myös Miska täällä pidempään kuin tarvis, sillä Muusa jäi sitä ikävöimään. Etsi ja oli pettynyt kun ei löytänyt. Myös Miska oli kuulemma selkeästi piristynyt vierailunsa ansiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti