Kirje Alille

Heippa Alimo!

Ensiksi haluan kertoa sinulle uusista kulinaristisista nautinnoista, joiden olemassaolosta olin autuaan tietämätön ennen Röykkään tuloa. Hevosen kakka on nimittäin todella hyvää, ihan eri luokkaa kun meidän oma. Sun kannattaa ehdottomasti kokeilla. Sitä on täällä maaseudulla pihapiirissä loputtomat varastot. Alkuun mulla kyllä tuli oksu, mutta nyt menee jo suuriakin määriä ihan kepeesti, ja se maku tosiaan on niin taivaallinen. Eikä sitä kukaan muu täällä syö, heittäisivät kaiken pois.

Mulla on täällä maalla ollut hirmu touhukasta ja kivaa. Täällä on aika paljon uusia outoja eläimiä. En niitä lajitovereiksikaan tunnista, muusta en ole vielä varma. On sellaisia hirmu tuuhean turkin omaavia pörröisiä otuksia, jotka sanoo bää ja syö ruohoa aitauksessa. Pujahdin sinne niiden sekaan salaa leikkimään, mutta ne vaan juoksi määkien karkuun. Tylsää porukkaa, päivät pitkät vaan sitä ruohoa nyhtävät, eivätkä juurikaan edes juosentele. Sitten on sellaisia meitä pienempiä pystykorvaisia karvapalloja, jotka sanoo miau ja sihisee kauheasti kun yrittää mennä haistelemaan. Ne kai periaatteessa asuu sisällä talossa, mutta nyt kun mä oon täällä ne viihtyy enimmäkseen ulkona ja yläkerrassa (jossa on harmillinen portii, josta en läpi pääse). Yksi sellainen räppäs mua ihan kunnolla jo pari kertaa kuonoon kun en tajunnut pysytellä etäämällä. No minkäs mä sille mahdan, että olen niin kärsimätön tekemään tuttavuutta. Ihan vähän olisin haistellut ja ehkä haastanut leikkiinkin.

Niitä hevosia on täällä kanssa, ne on sellasia jättiläismäisiä koiria, joiden selkään Lotta kipuaa. Se on aika jännän näköstä touhua, kun se matkustaa siellä selässä ja ne isot koirat juoksee pitkin maneesia ja kenttää. Mua vähän ketuttaa, et mä en saanut juosta mukana, sain vaan katsella kentän laidalla. Ne hevoset ulkoilee myös tuolla pihalla aitauksissa, jonne mä juoksen aina välillä vähän kakkaa syömään. Nami nami. Lotta kauheesti yrittää komentaa, että en sais mennä sinne aitaukseen ollenkaan, mut mä en oikein ymmärrä mitä se vouhkaa.

Mä oon ollut tänään ja eilen yksin ja tänään en pitänyt mitään ääntä ollenkaan. Ihan coolisti vaan odotin, että muut poistuu ja chillasin. Oon huomannut, että aina silloin kun ne lähtee lattialle ilmestyy sellanen todella mehevä oikea luu. Se on kyllä heti hevosenkakan jälkeen eniten herkkua. Muutenkin on aika luksusta, paljon tilaa juosta ja ihanaa nurmikkoa jolla kieriä. Sitten löytyy vielä upeita puutarhaistutuksia ja paljon multaa, jota on kiva kaivaa... Tossa pihalammessa olen jo käynyt muutamaan otteeseen uimassa ja ihan huomaamatta keksin, miten vedessä pysyy pinnalla ja pääsee eteen päin. Se on aika vinkeetä, kun voi hakea kepin kauempaakin.

Kaikesta uudesta kivasta huolimatta kaupunkiin on vähän ikävä, varsinkin kaikki tutut koirakaverit täältä puuttuvat, ne jotka jaksaisivat riehua ja painia kanssani. Onneksi nähdään taas pian ;)

Muusa