Tuntuu siltä kuin Muusan kehitys taantuisi aina kaupunkiin tultaessa. Maalla se on ihan mielellään yksin, tekee tarpeensa ulos, viihtyy omissa oloissaan (eli ei koko ajan seuraa ja kyttää mun tekemisiä) ja on muutenkin ihana pikkupinseri. Kaupungissa se karkailee, pissaa pitkin asuntoa, vinkuu kun menen vessaan ja elämöi yksin ollessaan sydäntäsärkevästi. Kerran olen jo saanut naapurin mummon kiinni postiluukulta sitä lohdutelemasta ;) Maalla sen omat herkkuluukimpaleet kolisevat kunnolla lattiaan kun se jyystää niitä yksin ollessaan. Kaupungissa se ei kunnolla edes kiinnostu niistä. Kun tulen takaisin lattialle on revitty milloin mitäkin tuhottavaksi, ja herkkuluut on koskemattomina vieressä. Höh.
Kysymys linee osittain ainakin harjoituksen puutteesta, mutta kyllä silti ärsyttää. Miksi omassa kodissa asiallisesti oleminen on Muusalle niin vaikeaa? Tietysti tämä on ainoa paikka, jossa se on kerennyt kunnolla oppia niitä ei toivottuja tapoja, muualla olen ollut luultavasti skarpimpi. Maalla se saa myös juosta ympäri tonttia aamusta iltaan, eikä energiaa ylimääräiseen touhuamiseen jää. Toisaalta kyllä se juoksee kaupungissakin vapaana, ei tietenkään yhtä paljon, mutta kuitenkin saa telmiä metsässä. Itse asiassa järjestän sille kaupungissa paljon enemmän virikkeitä ja toimintaa, maalla se järjestää niitä ihan itse itsellensä...
Edit:
Olen valmis unohtamaan kymmennennet pissat eteisen vasta pestyllä matolla, koska Muusa jäi tänään ennätyksellisen nätisti yksin kotiin kaupungissa (ei metelöintiä missään vaiheessa). Edistystä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti