Vedenpaisumus

Lenkkipolulla odotti tänään arvaamaton yllätys. Meri oli vallannut sen! Ilmeisesti on ollut niin kostea talvi, että veden pinta on noussut jo nyt. Yleensä se nousee vasta keväällä ja silloinkin tuo nousu on täällä päin pysynyt paremmin hallinnassa kun nyt. Eilen oltiin sopivasti Muusan ja Miska-pinserin kanssa Sipoon koirametsässä kunnon seikkailulla, joten huomasimme tämän "vedenpaisumuksen" vasta tänään lenkkeillessämme taas kotihoodeilla ja Viikissä.

Muusa on saanut nauttia koiraseurasta kuluneella viikolla ihanan paljon. Parina iltana se on ollut kylässä/hoidossa Miska-vanhuksen ja Loviisan luona. Lisäksi eilen riehuttiin Miska-pinserin kanssa niin, että mua ainakin välillä hirvitti Muusan leikin agressiivisuus. En sitten tiedä oliko leikki Miskalle niin hauskaa. Lisäksi ollaan käyty tavallista ahkerammin koirapuistossa, mistä on yllättäen löytynyt Muusalle mieluista leikkiseuraa useana päivänä. Tänään käytiin taas "omassa kotikoirapuistossa" Herttoniemessä. Muusa on selkeästi ruvennut nauttimaan koirapuistossa entistä enemmän, mikä johtuu ainakin osittain siitä, että neiti on oppinut puolustamaan itseään yli-innokkailta uroksilta. Kenties Muusa on rohkaistunut myös leikkimään tuntemattomien koirien kanssa entistä avoimemmin tms.

Muusan kanssa on lenkkeilty todella pitkiä lenkkejä (jopa 3 tuntia) viime aikoina. Ehkä olen itse jotenkin innostunut tai sitten muuten vaan ajautunut vähän kauemmaksi. Kerran kävi jopa niin, että kävelimme niin kauas, että omistaja ei jaksanut kävellä enää takasin. Piti käydä kaverilla Viikissä lainaamaassa rahaa takaisintulobussimatkaan :)

Neidin toisia juoksuja jo kovasti odotellaan. Muusa on aina merkkaillu kuin uros konsanaan (Mistäköhän tämä johtuu?), joten merkkailuista en sen enempää voi päätellä juoksujen alkamista. Sen sijaan Muusan alapään turpeudesta kylläkin. Niin ja tietenkin urosten suhtautumisesta. No ehkä ne sieltä taas tulevat, tai sitten eivät. Itse lähinnä odotan/toivon koiran rauhoittumista (juoksun ajaksi), viimeksi se oli niin ihanaa, kun Muusa vaan köllötteli ja otti chillisti :) Miinuspuolena tietenkin se, että ei pääse muita koiria tapaamaan.

Edistystä on tapahtunut myös muiden koirien ohittamisessa. Muusa ohittaa oikein mallikkaasti, kun pyydän sen vierelle. Vihjesanan käyttöä pitää vielä vähän treenata. Mutta enää ei tarvitse hihnaa kiristellä ja nakkeja heilutella varmistaakseen, että koira ei keksi sännätä kesken ohituksen vastaantulevaa koiraa haistelemaan. Hyvä Muusa.

Tässä vielä muutama kotikuva:

"Lotta tykkää loikoilla riippumatossa, minä en niin välitä siitä, kun se keinuu ja on epävakaa."



"Ihanaa, rapsuta mua mahan alta."


Pizzavahti :)