Yleensä vasta Maaliskuussa tai sen jälkeen puhutaan jäiden lähtemisestä. Tänä "talvena" lenkkipoluilla ei juuri muuta olekaan ollut kuin kuraa ja jäätä. Edellä mainituista jälkimmänen - jää - on todella petollinen elementti koiran ulkoiluttajalle. Sen yhden kuukauden keväästä ja toisen syksystä vielä kestää liukastella ja kaatuilla, mutta enempää ei. Lumen puuttuessa jäästä tulee ulkoilureittien hallitseva elementti kuukaudesta toiseen. En tiedä kiinnittäisinkö asiaan minkäänlaista huomiota ilman koiraa. Kulkiessani kaupungin katuja huomaisin vesisateen ja pimeyden, en muuta.
Jatkuva jääkausi on asettanut uudenlaisia haasteita. Edes himojuoksijoiden nastalenkkarit eivät tunnut pitävän. Muusan kanssa ollaankin ryhdytty kiinnittämään taas erityishuomiota hihnakäyttäytymiseen, että lenkkiseura selviäisi kotiin ehjin kalloin. Liikkeele, koira vetää, äkkiä stop, viisi askelta vetämättä ja taas stop, kolme askelta, stop, kahdeksan askelta stop. Tällä kaavalla saattaa mennä tunninkin lenkki. Tuloksia odotellessa huomasin huojennuksekseni, että täältä meiltä ovat kuta kuinkin kaikki jäät sulaneet. Joku voisi tietenkin lisätä: tullakseen taas kohta uudestaan. Meillä kuitenkin ollaan sen verran optimisteja, että nautitaan pelkästä mudasta ja kumisaapaskeleistä (ja pysähtelystä ilman pitkää jarrutusmatkaa) ja haaveillaan jo keväästä ja kesästä.
1 kommentti:
Täällä on ihan armoton kevään odotus ja kaipaus meneillään. Tulispa puihin silmut, niityille ruoho ja taivaalle aurinko.
Käytiin tänään Koirametsässä ja se koko alue on ihan jäätä ja mutaa. Miten semmoinen kiva paikka voikin olla joskus vastenmielinen ja kolkko..
Tahtoo kesän.
Lähetä kommentti